Vaikka tässä aletaan olemaankin jo ainakin jotenkin voiton puolella, ei jotenki tunnu siltä. Lieneekö syynä se, että päivät vaan toistaa itseään vai oonko onnistunu pinnottaa mieleeni ajatuksen, että tää ei lopu koskaan. :D Kyllähän se loppuu, ei aika kuitenkaan pysähdy. Tuntuu vaan ettei oltais yhtään menty eteenpäon, vaikka edessä on vähemmän mitä takana. Sen kun ihan oikeesti alkais tajuumaan niin ehkä pystyis vähän enemmän nauttimaan omasta ajasta, kun kuitenkin tietää et kohta Juusbe tulee taas himaan, muutenkin kun viikonlopuiksi. Vielä olis jokunen tovi odotettavana. Onneks on kesä, joka piristää.
Oon seurannu jengia, kenen miekkoset on pääsemässä ens viikolla pois. ENS VIIKOLLA! On aika käsin kosketeltavissa se fiilis ja meininki, mikä niissä tytsyissä jyllää. Kaikki on niin super iloisia ja odottavaisia. Sitä fiilistä itekkin ootan. Juuso tulee näkemään kahdet kotiutumiset inttinsä aikana, ennen kun pääsee ite veke. Ens viikon jälkeen ei tarvii kattoa enää kenenkään kotiinlähtöä. Juuson vuoro on seuraavaksi.
Itekki oon 1/13 mieheni inttiin luovuttanu. TJ 191 :( mutta huimasti on aika kulunu, ja ihan käsittämätöntä et teillä jo alle sata ! Antaa toivoo et 347-tyyppienki intti loppuu joskus.. Ei vielä tunnu siltä :D
VastaaPoistaNoku ei mustakaan tunnu, vaikka aamut onki alle sadan! Jep, teillä on vielä aika huimat luvut edessä, mut onneks myös takana on aikamoinen kasa. Sä saat miekkoses jouluksi kotiin, se on kiva joululahja. :)
PoistaTäällä mentiin kans inttiin I/13 ja kotiutus jouluna. Tuntuu aina viikot niiiiiiiiin pitkälle. Paitsi ei enää 27 aamun jälkee, ku iteki on intissä. Sit ootellaan yhessä ja joulun jälkeen miehestä tulee inttileski, hah. :D
VastaaPoista