5.12.2017

Minne mennään, missä mennään

Onhan näitä kuulumisia ihan kivaa välillä päivittää. Vaikka tää blogi ei päivity enää siihen tahtiin mitä joskus "huippuvuosina" niin silti kaipailen tänne kirjottelemaan. Tuntuu vaan et nykyisin pysty samalla tavalla kirjottelee kaikesta. On tullu jonkinlainen filtteri. Ennen tuli raportoituu kaikki. Ihan kaikki meiningillä mitä söin tänään ja mitä puin päälle. Sitä hommaa ei enää jaksa. Siks tulee kirjotettua harvemmin. Vain spessumpia juttuja tai kuulumisia muuten, ei sitä ihan perus arkee niin paljoo. Mennäänpä taas pienen tauon jälkeen kuulumisiin.

Eilen oli vika kunnollinen koulupäivä tänä vuonna. Nyt on tyhjää loppiaiseen asti. Tää aika on varattu harjottelulle, niille ketkä tahtoo mennä. Harjottelut ei oo pakollisia. Mä kävin sillon syksyllä ainoona meijän luokasta. Nyt menee taas osa. Ite lähen moikkaamaan muutamia harkkaan lähteneitä. Pari luokkalaista sai tälläsen idean ja mä sit ihan lennosta päätin lähtee messiin. Saa nähä mitä tästä tulee. Mä kun en ihan hirveesti oo enää vuosiin nauttinu talvesta. Se on aina tietäny kalastuksen loppumista. Laskattelemassa oon käyny viimeks 2004... Nyt olis tarkotus sitäkin pitkästä aikaa testaa. Mennään myös lumikenkäilee, tutustumaan firmoihin ja sit koitetaan vähän ottaa iisii. Meitä lähtee kolme muikkelia ja mennään eka Rukalle, sieltä Pyhälle ja viimesenä Ylläkselle. Lähetään reissuun sunnuntaina ja ollaan viikko. Mä en oo ikinä ollu pohjoisessa talvella. Jännää.


Sit muuta jännää. Vuoden vaiheessa vaihdan maisemaa. Martinlaakso palveli hyvin viimeiset kuusi vuotta ja nää muutenkin lähiseudut vuodesta 1993. Nyt on aika kokeilla jotain muuta. Kävin eilen kirjottamassa uuden vuokrasopparin. Mä muutan Kallioon. Oon haaveillu siitä teinistä lähtien. Muistan kun joskus yläasteella piti kirjottaa aine unelmien asunnosta. Muiden kirjotellessa isoista omakotitaloista ja pihoista, mä kirjotin pienestä ullakkohuoneistosta Kalliossa. Ullakkohuoneisto se ei ole, mut aivan ihana pikkuinen lähellä piritoria. Oon kyllä tykänny täällä asustella, mut siistiä päästä testaamaan uudet kulmat ja toteuttaa yks haave. Onhan tää nykyinen kämppä tuntunu vähän isolta yhdelle. Plus et se oli mun ja Juuson yhteinen koti monta vuotta. Tuntuu oudolta asuu siellä yksin, vaikka onkin menny ihan hyvin. Nyt tuli hyvä mahis vaihtaa maisemaa, kun ihan randomilla selailulla löysin ihanan näkösen kämpän netistä. Sattumalta vielä sain sen.


Martsarin tornissa asuessa on tottunu vähän liian hyvään kaupassa käynnin helppouden suhteen. Hissillä alas, kellarin läpi ja kauppaan. On vielä vara mistä valita kun vierekkäin on Ässä ja K. Toinen mikä on lähellä, on sali. Sekin löytyis alakerrasta, mut mä oon pysny uskollisena rakkaalle Myyr-Bodylle. Nyt onkin hassu fiilis jättää se taakse... Voivoi! Ehkä mun pitää mennä sinne välillä treenaa jos tuun käymään takas hoodeilla. Jos pitää keksiä yks hyvä syy tähän vaihdokseen, niin tuun säästää kympin kuussa salikuluissa. Piritorilla on fitness 24/7 ja se on halpa. Martsarissakin tuli hetken aikaa käytyy siellä joitain vuosia sitten. Tärkeimmät kriteerit onneks siis säilyy, sali on ihan vieressä, samoin kauppa. Enköhän mä niillä pärjäile ihan hyvin.


Viime postauksessa höpöttelin vähän stressistä. Sen sain onneks selätettyä. Tuntu et sen jälkeen kaikki lähti rullaamaan oikein hyvin, mut sit iskikin aivan järkyt olotilat. Useempi viikko menny sumussa ja ahdistuksessa. Nää olot tuli ihan yllättäen ja puskista. Tuntuu umpikujalta. Toivon et pillityskiintiö alkais kohta olla jo täynnä. Onneks koulu loppu, sielläkin olo alkoi olla jo vähän vaikeeta. Toivottavasti ens viikon reissu puhdistaa mieltä edes vähän. En oo ees muistanu et joulukin tulossa, se ei tunnu oikein miltään vaikka oon aina tästä ajankohdasta tykänny. Ei oo fiilistä iloita. Mua vaan pelottaa ja ahdistaa kaikki. Se tuntuu tyhmältä, koska oon aina ollu sellanen pärjäilijä, joka ratkoo ongelmansa ja elää iloista elämää. Odotan vaan et saan avaimet uuteen kämppään ja tehtyä sinne uuden kodin ja alotettuu ees jotenkin puhtaalta pöydältä. Uusi vuosi, uudet hoodit. Haluisin avata tätä tilannetta enemmän, mut en siihenkään pysty. Onneks mulla on muutama ihminen kenen kanssa oon voinu jutella.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti