8.3.2017

Jännittäviä aikoja

Mä oon täällä blogissa aina välillä heitelly ilmoille ahdistusta uravalinnoista. Mul on käyny hyvin, oon opiskellu itelleni ammatin ja päässy tekee niitä hommia. En aina vakkaristi, mut ainakin säännöllisen satunnaisesti. Oon myös tykänny tehä niitä taittohommia. Varsinkin nyt kun sain pestin Chasing Silverin AD:na. Niinku oon joskus maininnu ja monet mut tuntevat tietää, oon aina halunnu tehdä vähän ihmisläheisempiä hommia. Oon miettiny sosionomin ja yhteisöpedagokin koulutuksia, myös lähihoitajan koulutusta, päiväkotihommia, nuorisohommia ja päihdetyötä.  Kouluun hakeminen tuntuu vaan todella kaukaiselta ja vaikeelta ajatukselta. En yhtään tykkää opiskelusta. Töitä tykkään kyllä tehdä, enkä mä sillein mieti et haluisin mennä sieltä mistä aita on matalin, mut opiskelu ei vaan oo mun juttu. Ainakaan siinä muodossa missä sitä tällä hetkellä tarjotaan. Myös lukihäiriö tekee omat probleemansa. Kirjottaminen on vaikeeta, mut kaikista pahin mulle on luetun ymmärtäminen.

Mulla on pari vuotta hautunu mielessä haave. Se haave liittyy harrastuksiin, luontoon ja ihmisiin. Tietyin väliajoin oon löytäny itteni googlailemasta siihen liittyviä koulutuksia. Sit on tullu taas perus Pietailua. Oliskohan musta siihen ja muista sellasia ajatuksia. Nyt kuitenkin parin vuoden jahkailun jälkeen kelasin, et ihan sama, sinne mä haluun. Nyt yritetään toteuttaa haaveita. Laitoin hakemuksen eräoppaan koulutukseen. Saa nähä miten likan käy.


Laitoin hakemuksen jo noin kuukaus sitten. Nyt on karmee jännitys ja odotus miten sen kanssa käy. Haastattelu on huhtikuun alkupuolella ja joskus pääsiäisen tienoilla selvii ketkä pääsee sisään. En yhtään tiiä miten mulla on mahiksia. Viime vuonna hakijoita oli noin 100 ja 40 otettiin sisään. Tänä vuonna otetaan vissiinkin vain 20. Se on aika pieni prosentti... Kouluun pääsyyn vaikuttaa netissä tehty hakemus ja se huhtikuun haastattelu. Apua. Vähän aikaan sitten kävin siellä opistolla sellasessa infotilaisuudessa. Pakko päästä sisään.

Vika niitti miks just nyt hain tähän koulutukseen, on tää nykynen työ. Mä tykkään kyl tavallaan edelleen olla lentokentällä duunissa, muutama asia siellä on alkanu mättää. Oonhan mä siellä ollu jo reilun kuus vuotta. En putkeen, mut nyt on taas tullu vähän pidempi putki ihan pelkästään siellä. Lisäks mun kroppa alkaa pikkuhiljaa pragaa siitä duunista. Vaikka en ite koe sitä sillein raskaaks, on se luokiteltu esimerkiks työterveydessä raskaaks työksi. Ja on se nyt sit vissiin olla raskasta kun se on pistäny mun selkää pikkuhiljaa sököks. Just olin työfyssarin juttusilla tänään. Aika aikaansa kutakin, noin kliseisesti sanotuna.

6.3.2017

Thaimaa 2016: Vikat päivät Changilla

Niinku edellisessä postauksessa mainitsin, oli rantakemujen jälkeinen päivä aika jäätävä... Ulkos bungalowikylästä päästiin vasta joskus myöhään iltapäivällä. Raahauduttiin mäki alas ja haettiin raikkaat fruitshaket. Mentiin loppupäiväksi/illaksi rannalle istuskelee ja kattelee auringonlaskua. Harmitti vähän et päivä meni ihan ohi, mut edellisenä iltana oli ollu niin hauskaa et ei se lopulta haitannu. Edelleenki oon kyllä sitä mieltä et kova juhliminen lomalla on vähän turhaa. Tietty jos lähtis oikeesti pidemmäks aikaa jonnekki, ei pari löysempää päivää haittais yhtään. Tälläsellä kahen viikon matkalla se harmittaa enemmän.




Seuraavana päivänä oltiin taas vedossa! Se oli meijän viimeinen kokonainen päivä Changilla. Alkuun oltiin mietitty, et otettais paatti viereisille saarille, mut lopulta päädyttiin vaan hengaamaan tutulla ja turvallisessa Lonely beachilla. Viimeiset rentoilut ennen Bangkokiin ja kotiin palaamista. Tekee hyvää!




Vuokrattiin rannalta kajakit ja käytiin melomassa pienille lähisaarille. Se oli tosi kivaa!






Niinku moneen kertaan on tullu jo sanottua, tykkäsin Changista. Kun sit seuraavana aamuna piti laittaa taas kamat kasaan ja lähtee kohti satamaa, oli mulla vähän vaikee fiilis. Siitä oli alkamassa kotimatka. Tai vielä oli pari yötä Bangkokissa edessä, mutta tunnelmat oli jo niin lähdössä...


Mantereen puolelle saavuttaessa oli pieni stressi. Meillä ei vielä ollu lippuja Bangkokin bussiin. Yritettiin ostaa niitä jo saarelta kaikkia kuljetuksia ja muita matkoja kauppaavilta firmoilta, mut kukaan ei suostunu järkkää meille lippuja siihen samaiseen bussiin jolla tultiin. Oli ollu tilauskyytiä kyllä muualle Bangkokiin, mut me nimenomaan haluttiin takasin Ekkamaille, kun meillä oli seuraava majoituskin ihan siitä läheltä. Jouduttiin siis jättää lippujen osto vasta satamaan. Saatiin onneks paikat, vaikka lopulta dösä tulikin aika täyteen.

Paluumatka oli vähän puuduttavampi kun menomatka. Matkalla oli ruuhkaa, se kesti vähän kauemmin, bussi oli vanhempi eikä siellä ollu vessaa. Mieli olis kyllä jaksanu vaikka vielä pidempäänkin. Mä vaan tuijottelin ikkunasta ulos ja mietin maailman menoa. Kroppa vaan alkoi prakaamaan. Illalla vasta päästiin takas Bangkokiin.

28.2.2017

Thaimaa 2016: Bang Bao & Beach party

Meillä oli Changilla yhteensä kolme (vai kaks, nyt en ihan muista) päivää mopedi vuokralla. Vikana mopopäivänä päätettiin lähtee aamupäiväks kattelee taas uusia paikkoja. Sitä ennen vedettiin aamupala Oasiksen ravintolassa. Siellä käytiin joka aamu. Myös kylältä olis löytyny aamupalapaikkoja, mut Oasiksen terderafla oli niin mukava et siel oli kiva hengata aina aamu rauhassa kuunnellen ympäröivän viidakon ääniä.



Aamupalan jälkeen lähettiin saarin eteläiseen kärkeen, lähelle Bang Baon kylää ja satamaa. Ei meillä taaskaan ollu mitään suunnitelmia, kunhan kruisailtiin. Bang Baon lähialueella oli kivannökösiä majataloja.




Ajettiin Bang Baon ohi niin pitkälle kun tie vei. Saarta ei pääse ajaa ympäri, tie loppuu Bang Baon jälkeen ja jos haluu mennä siitä seuraavaan kalastajakylään, täytyy kiertää koko saari. Me jäätiin hengailee Klong Kloi beachille. Se oli tosi nätti paikka. Käytiin suppailemassa. Se oli tosi kivaa. En koskaan aikasemmin testannu.



Käytiin myös nopsaan tutustumassa Bang Baon laiturikylään. Siel näytti olevan paljon ravintoloita, josta olis kuulemma saanu hyvää merellistä safkaa, mut meillä alko moponpalautus kellonaika painaa pikkuhiljaa päälle, joten kerettiin vaan nopeesti käydä laiturilla pyörähtää. Se oli aika veikeen näkönen mesta.








Mopon palautuksen jälkeen käytiin päiväkahveilla Lonarin kivoimmassa pikku kahvilla, Nong Coffeessa. Sieltä sai vietnamilaista kahvia, joka on niiiiiin hyvää. Sieltä sai myös hyvät smoothiet ja pannarit. Kahvittelun jälkeen lähettiin ylös Oasikseen valmistautuu iltaa varten...





Täytyhän ne kauas jytäävät Lonely Beaching beach partyt testaa... Meille sattu just sopivasti jotkut jokavuotiset Nature Beach resortin järkkäämät rantakemut. Sinne siis ja ämpärit nenän eteen. :D Sieltä sai myös tosi hyvää kookosjätskiä ilmaseks joka sunnuntai. Useempi ämpäri tuli tuhottua ja fiilis oli sen mukainen. Mä olin heti ekojen joukossa tanssimassa lavalla joittenkin Ruotsalaisten likkojen kanssa. Päädyin myös keskellä yötä mereen pyörimään. Hauskaa oli, mut täytyy sanoo et vähän lapasesta lähti. Kotimatka Oasikselle oli mielenkiintonen kun Juuso joutu mua taluttelee. Voi lollero sentään. No, kerrankos sitä.




Seuraavan päivän olot olikin sitten arvatenkin aika jäätävät molemmilla. Ei olla kumpikaan harrastettu koskaan oikein tälläsiä lomaryypiskelyjä. Ainakaan tässä mittakaavassa. Tuntu hassulta ajatella, et jollekkin tollanen on just sitä lomailua. Partyjen jälkeinen päivä meni ihan hukkaan. Herättiin vasta joskus kahden jälkeen, kolmen jälkeen päästiin raahautuu aamukahville ja sit ei ollukkaan enää kun pari tuntia pimeeseen. Mut onneks edellisenä iltana oli ollu hauskaa, eikä loma ollu vielä ihan lopussa!

22.2.2017

Thaimaa 2016: Koh Chang mopolla

Noniiiin, jatketaas taas näillä reissujutuilla. Edelleen pakoilen näitä kuvia, kun reissukuumetta pukkaa taas vaihteeks... Näistä Changilla vietetyistä päivistä tuntuu jotenkin vaikeelta kirjottaa. Siellä onnistuttiin jotenkin kytkee sellanen rentovaihde päälle ja vaan nauttia ympärillä olevasta ja unohtaa hetkeks kaikki muu. Tai niin mä ainakin koen. Kuvia tuli räpsittyä vähemmän, eikä sit lopulta harrastettu hirveesti mitään aktiviteettejakaan kun olin vaan kiva olla. Se ainakin oli omalla kohdalla tavoitteenakin. Oon niin kova menee jokasuuntaan. Välillä olis ihan hyvä levätä ja rauhottuu ees hetkeks aikaa.




Meijän bungalowikylän omistajilla oli siellä useempi kissa. Jostain syytä yks niistä ihastu meihin, tai meidän bingalowiin ja halus koko ajan hengata siellä. Sinne se ilmesty aina kun oltiin paikalla. Pari kertaa se oli myös kiipeilly kylppärin kautta sisälle ja odotteli siellä naukuen...

Yks päivä vuokrattiin mopo Lonarilta ja lähettiin ajelee sillä muualle. Changin tiet on tosi jyrkät ja mutkaiset, eikä siellä suositella mopoo vuokrattavaks ellei oo ajokokemusta. En kyllä yhtään ihmettele miks. Ne oli kyl toooosi jyrkkiä ja mutkasia ne kaikki mäet. Onneks Juuso on entinen mopopoika. (Haha, ei kuulemma saa käyttää tota sanaa) Käytiin kattoo Klong Plu vesiputous. Siellä oli kiva käydä pulahtamassa viileessä vedessä.






Putous reissulla menikin melkein koko päivä. Ennen kotikylään paluuta käytiin syömässä viereisessä kylässä. Auringonlaskua tultiin seuraavaan Oasiksen ihanaan tree houseen. Ihana paikka.



Myöhemmin illalla lähettiin vielä Lonarille pyörimään. Juuso halus pannukakkuu ja mä söin sticky ricea. Käytiin myös baarissa kattomassa meininkejä ja siemailtiin parit juomat. Lonely beachilla oli monta rennon näköstä paikkaa, mut illan mennessä myöhemmäksi, alko kaikista hurja musajumputus. :D Moniin baareihin jatettiin aikaisemmin päivällä alennuslippuja. Meijänkin mojitot makso muutaman euron. Ei ihme että jengi on rannalla aika darrasena ja muutenki uskaltaa liikkuu sinne vasta myöhemmin päivällä.




Seuraavana päivänä käytiin kattomassa muita rantoja ja kyliä. Esimerkiks Chai Chet ja Khlong Prao. Monille rannoille oli mun mielestä vähän vaikee päästä. Rannat oli niin tiuhaan rakennettu, eikä niille ollu mitään kunnollisia opasteita. Aina pääty johonkin umpikujaan tai sit niin pitkälle siitä "oikeesta" rannasta, et sieltä sit vaan katteltiin et aha, tuolla se olis ollu. Rannat oli myös osittain niin kivisiä ja nousuveden aikaan vesi niin pitkällä, et liikkuminen rantaviivaa pitkin oli vaikeeta. Me oltiin liikkeellä just nousuveden aikaan.


Lopulta tultiin omalle rannalle hengaamaan loppuillaksi kaiken sen päättömän pyörimisen jälkeen. Lonari oli ihan paras ranta. Ei liikaa porukkaa, eikä suuria vedenvaihteluita, joten siellä pysty ottaa arskaa mihin aikaan päivästä vaan. Päivä oli ollu vähän pilvinen, mut sopivasti illaks kirkastu ja päästiin kattelee auringonlaskuu rannalta.






Jos nyt voisin lähtee Thaikkuihin, lähtisin varmaan uusiks noihin maisemiin. Joku tossa Changissa kolahti. Se ei ollu niin paratiisimainen kun Etelä Thaimaan paikat, mut siellä oli oma tunnelmansa. Siellä meni iisivaihde sopivasti päälle ja pari kunnon onnellisuuspuuskaa. Kerran kävelin kauppaan yksin rantaa pitkin, kattelin merelle ja mietin vaan et kuinka siisti hetki se oli. Ei siinä mitään spessua ollu, mut vieläkin siitä tulee hyvälle tuulelle. Ehkä mun pitäis joskus kokeilla yksin matkustamista?