17.1.2017

Thaimaa 2016: Vikat päivät Bangkokissa

Vita päivät kaupungissa vietettiin ihan samalla kaavalla kun muutkin, kierrellen ja kaarrellen. Tokavikaksi päiväksi meillä oli missiona kiertää kauppakeskuksia. Shoppailla jos siltä tuntuu ja käydä syömässä. Toiseksi viimeinen päivä osui sunnuntaille, joka oli Bangkokissa katujen siivouspäivä, josta mainitsinkin jo ekassa Thaimaa postauksessa. Sillon katusafkaa ei oo niin paljon tarjolla, joten me päätettiin syödä kauppakeskuksissa. Lähettiin hotellilta taas lähimmälle BTS asemalle ja mentiin Silom linea pitkin ihan päättärille, National Stadiumille. Sen vieressä oli iso MBK kauppakeskus. Ja siitä pääs käppäilee kaikille muillekkin shopping centereille. Niitä oli vierekkäin aika monta. Aamupäivällä käytiin tsekkaamassa MBK, Siam Discovery, Siam Center ja Siam Paragon.







Jokaisen kauppakeskuksen yläkerrassa oli food court tai kaksi. Monessa oli niin, että yksi kerros oli pelkästään ravintoloita, johon pääsee ihan kunnolla pöytään tilaamaan ja istuskelemaan ja toinen enemmän sellanen iso alue, jossa on monta paikkaa josta ostetaan annos ja kaikille on yhteiset pöydät keskellä. Sellasia ruokaloita. Niissä oli paljon possee syömässä ja mekin suosittiin niitä enimmäkseen. Eihän me taaskaan taidettu mitään oikeesti shopata. Kunhan pyörittiin. Kauppakeskukset oli vähän eri tasoisia. MBK oli sellanen perus Aasialainen tilpehööri/halpojen vaatteinen mesta, joka toi mieleen vanhat Kiinan reissut. Noi yllämainitut Siam blääblää paikat taas oli paljon hienompia ja niissä oli kaikki kansainvälist (kalliit) merkit.

Kauppakeskukset ei suinkaan noihin loppunu. Niitä oli Sukhumvit kadun varrella ihan hullusti, molemmilla puolilla tietä. Osaan pääs kätevästi kävelee skytrain radan suuntaisesti skywalkia pitkin. Mekin lähettiin etenee sitä pitkin. Oli ihan kätevää päästä pois kadulta. Sinne aina poikettiin jos oli jotain kiinnostavaa. Kävelyreitti kattaa yhen pysäkin välin Siamin asemalta Chit Lomille. Jatkettiin sieltä vielä vähän kävelyä katua pitkin ennen kun jalat alko sanoo ittensä irti, jolloin oli pakko hyppää skytrainiin. Käytiin tsekkaa vielä yksi kauppakeskus, Terminal 21, joka oli ihan Asok aseman vieressä. Se oli kiva paikka! Siististi sisustettu, muutamien kansainvälisten merkkien lisäksi myös paljon Aasialaisia merkkejä. Oon aina tykänny Aasialaisista tyyleistä.







Ihan Asokin aseman vieressä on myös kuuluisa "punaisten lyhtyjen" alue, Soi Cowboy. Pikkunen kadunpätkä täynnä tissibaareja, clubeja ja innokkaina säntäileviä länsimaalaisia, sekä Japanilaisia miehiä. Täytyhän sekin käydä tsekkaamassa. Sangsom colat kouraan ja tutkailemaan meininkiä sivusta.




Jätettiin Soi Cowboy taakse ja hypättiin metroon. Vielä kerran sanottava, et liikkuminen Bangkokissa on oikeesti niin iisii. Mentiin takas hotellille. Päivä oli pitkä ja kellokin paljon, joten uni maistui jälleen. Viimeinen päivä Bangkokissa valkeni aurinkoisissa merkeissä. Oli luvattu pilvistä, joten ajateltiin skippaa allasoleilu kokonaan. Ei olis ees tarvinnu... :D Pitäydyttiin kuitenkin päätöksessä ja lähettiin kaupungille hieman aijemmin kun yleensä. Sokkailtiin skytraineilla Ekkamain asemalle, jossa on Bangkokin Bangkokin itäinen dösäterminaali. Sieltä pääsee dösällä vaikka minne, ihan Kambozaan asti. Me käytiin ostaa ennakkoon liput Laem Ngopiin, josta pääsee lautalla Koh Changille. Lippuja ei olis vältsii tarvinnu ostaa ennakkoon, mut samalla kun käytiin kattomassa missä koko terminaali sijaitsee, napattiin myös liput. Samalla reissulla jäätiin tutustuu Ekkamain lähellä olevaan Thongloriin. Käytiin myös syömässä chicken rice lounaat. Kaikessa yksinkertaisuudessaan chichen rice on yks parhaimpia ruokia, jos se on hyvin tehty. Tosi pleiniä, mut hyvää. Sopii niin hyvin juurikin lounaaks.




Päivä meni aika rennosti. Jalat sen verran sökönä muiden päivien käppäilystä, et otettiin viimeinen päivä vähän iisimmin. Käytiin jalkahironnassa, istuskeltiin kahviloissa ja hengattiin Benjasiri Parkissa. Myöhemmin illalla lähettiin vielä MBKhon. Treffattiin siellä mun vanha työkaveri Josefiina, Calcukselta. On nykyisin Finnairin lentoemäntänä ja oli just sopivasti lentäny Bankkariin. Oli aika hauskaa törmätä tuttuun ihmiseen tällein kaukana kaikesta. :D Jonkin aikaa kerettiin MBK:n food courtissa jutskailee ennen kun mun ja Juuson piti lähtee pakkaamaan Hotelille. Seuraavana aamuna oli aikainen herätys. Ajatuksissa jo ihana rantalomailu...

12.1.2017

Thaimaa 2016: Rattanakosin, Thip Samai & China Town

Bangkokin neljäs päivä pyhitettiin Vanhankaupungin alueelle, jota kutsutaan nimellä Rattanakosin. Hypättiin meijän hotellin viereiseltä Chong Nonsi asemalta skytrainiin ja mentiin sillä muutama pysäkki lähelle joen rantaa, Saphan Taksin asemalle, josta pääsee satamaan. Oltiin jo ekana päivänä käyty siellä päin pyörimässä, joten oli jotain hajua miten veneverkosto toimii. Alkuun tuntu, et sitä oli jotenki vaikee hiffata.



Jokea pitkin pääsee kulkee erilaisilla paateilla. Joillain hotelleilla on omat veneet, johon voi hyppää kyytiin, jos on menossa river side hotellin suuntaan. Sen lisäks menee sellasia hop on, hop of turistiveneitä. Sit menee vielä muutamaa erihintaista express veneitä. Veneissä oli eriväriset liput, jonka avulla pysty kattomaan venekartasta, että millä kaikilla laitureilla veneet pysähtyy. Me katottiin kartasta missä suunnassa on Khao San Road ja lähettiin sitä kohti. Venellä liikkuminen ei ollu kovin nopeeta. Mut mikäs siinä päivää paistatellessa ja jokivartta kattoessa!




Haluttiin käydä tsekkaamassa millanen paikka on reppureissaajien suosima Khao San Road. Heti satamasta lähtien oli perille asti kylttejä, joiden mukana pääs perille. Katu oli eloisa, paljon ihmiä, kauppiaita ja ravintoloita. Iltaisin siellä on kuulemma paljon bileita. Mun mielestä koko paikka oli aika hirvee turistirysä... Kun alkureissun oli tottunu kulkemaan kaduilla, jossa on vaan muutamia länkkäreitä, oli tällänen turistikeskittymä aikamoinen shokki. Kokoajan oli joku huutelemassa ravintolaan sisään tai tuputtamassa jotain opaskierroksia. Käytiin jädellä ja käppäiltiin pikaisesti katu läpi ja lähettiin menee sieltä. :D Huh.





Khao San Roadin lähistöllä oli kyllä muita ihan kivanoloisia katuja. Käppäiltiin ilman sen suurempaa suunnitelmaa vanhankaupungin alueelle. Rakennustyyli oli näillä seuduilla ihan erilainen, kun esimerkiks Silomissa tai muualla siellä Skytrainien ja metron lähettyvillä. Vanhaankaupunkiin ei siis mee mitään noita äsken mainittuja. Rattanakosin näytti aika samalta kun Phuket town tai Krabi town. Nää esimerkkinä siksi, kun en oo muualla Thaimaan kaupungeissa käyny. Vanhastakaupungista löytyy paljon nähtävyyksiä.





Me tyydyttiin kattoo nähtävyyksiä vain pikavilkasulla ulkopuolelta. Temppelit yms. on kyllä hienoja, mutta tulee vähän jännä olo mennä niihin sisään kun siellä on porukalla jotkut uskonnoliset menot kesken. Ei siitä kukaan ehkä moksiskaan olis, mutta jotenkin se tuntuu siltä, että on vaan häiriöks. Yhdessä paikassa kuitenkin käytiin ihan kunnolla kattelemassa, What Saket. Sinne sai vähän kiivetä ja se on aika kivaa!






Portaiden kapuamisen jälkeen oli nälkä. Illan ruokapaikka oli jo tiedossa. Mä oon suuri pad thai fani, joten jo kotona olin googlannut Bangkokin parasta pad thai ravintolaa. Kirjoitukset oli kaikki yhtämieltä mikä se oli. Legendaarisimman pad thai annoksen saisi Thip Samaista. Olin lukenu et paikka aukee joka päivä viideltä illalla ja sen tunnistaa jonosta. Sinne siis! Wat Saket oli siinä ihan huudeilla, joten oltiin heti viiden jälkeen kärppänä paikalla. Ravintola oli levittäytynyt puoliksi kadulle valmistamaan annoksia ihan hirveetä vauhtia. Syöjiä oli raflan sisällä ja myös kaikki katupöydät oli varattuja. Koko mesta oli auennut vasta vartti sitten. :D Jono oli pitkä mut ei siinä muu auttanut kun perään vaan. Tätä ei voi missata. Joku 30-40min jonossa seisoskeltiin. Aika ei ees tuntunu pitkältä kun silmä kovana katteltiin kokkien toimintaa. Päästiin ulkopöytään istuu ja tilattiin ravintolat signature annokset, eli kananmunaan käärästyt pad thait. Ai että mikä maku. Pad thai taivas...






Jonon pituus pysyi aika vakiona siihen asti mitä me aikaa tuolla vietettiin. Kyllä kannatti jonottaa. Thip Samaista lähettiin taas käppäilee kohti ei mitään. Vähän väsytti, mut mä halusin vielä keksiä jotain tekemistä lopulle illallle. Sain idiksen että mentään tsekkaamaan China town, joka on kans jokseenkin samoilla suunnilla. Muutaman kilsan päässä. Hämäriä katuja oli vähän tylsää kulkee, mut kun pääs China townin liepeillä, alkoi kiinalaiset kyltit vilkkua. Mä en tiiä miks mulla on joku fiksaatio just tälläsiin katuvaloihin... :D Ne näyttää vaan niin hienoilta.




China townissakin olis ollu paljon kaikkia ruokajuttuja. Isoja ravintoloita ja paljon katukojuja. Harmi että ei ollu yhtään nälkä... Otettiin kuitenki jälkkäriks dragon fruit shake ja kupillinen ötököitä. Heinäsirkkoja ja jotain toukkia. Hyviä oli! China town olis varmaan ollu ihan mielenkiintonen käydä tsekkaa myös päivällä, mut ainakin nyt nähty se siisti valomeri. Kun China town oli nähny, käppäiltiin taas pari kilsaa lähimmälle metroasemalle ja sit hotelliin nukkumaan. Bangkokin kaikki päivät tuntu aika pitkiltä, kun iltasin oli ihan poikki kaikesta siitä kävelystä. Jalat iiihan rikki aina kun pääs takas hotlalle. :D Oli se kyllä sen arvoista aina...

9.1.2017

Art Director

Pientä hiljaiseloa taas täällä blogin puolella. On vähän jääny reissukuvien läpikäyminen kun on ollu kaikkee muuta tässä meneillään. Uusi on vuosi on lähteny käytiin aika jännissä merkeissä. Oon saanu lentokenttä duunin oheen ihan oman alan töitä! Viime vuoden loppupuolella mulle tuli soittoo Chasing Silver -lehdestä ja päätoimittaja kysy että olisko mulla kiinnostusta lähtee taittaa lehtee. Olin siis keväällä tavannu just tän päätoimittajan ja kertonu että osaan tehä taittohommia, jos joskus tarvii jotain jeesiä. Alkuun kaikki oli tosi alustavaa, mut sit asiat alkokin menee ryminällä eteenpäin ennen kun lähettiin Juuson kanssa Thaimaahan. Heti vuodenvaihdoksen jälkeen kävin hakee uuden koneen ja ruhdyin hommiin! Siksi hiljaisuus. Oon keskittyny vaan tähän hommaan.


Tää tuntuu ihan kreisiltä taittaa lehtee jota oon kattellu jo pitkään, et tätähän olis kiva joskus päästä tekee. Mua jännitti alkuun ihan hullusti kun sanoin että hyppään mukaan. En oo koskaan aikasemmin ollu vastuussa koko lehdestä. Oon ollu ad-assarina vuodesta 2011. Tuntuu niin oudolta kun koko lehti on nyt mun käsissä ja saan aika vapaat kädet taittaa miten haluun. Mä oon oikeesti aika liekeissä, vaikka alkuun epäroinkin. :D Ihan varmasti tuun vielä jossain vaiheessa taas epäilee koko hommaa, mut ainakin tällä hetkellä menee hyvin. On niin hauskaa taittaa tällästä lehtee, joka on niiiiin omaa kiinnostusta lähellä. Kalastuskuume tässä kyl tulee...

Mä yritän palata taas reissupostauksiin kun tää pöly tästä vähän laskeutuu. Jonkun verran oon laittanu lehden ulkoasuu uusiks, joka on tietty vieny vähän ekstraa ajankäytöstä. Nyt alkaa olla palikat kohdillaan!

2.1.2017

Thaimaa 2016: Lumphini Park

Kolmantena päivänä lähettiin viettämään rentoa puisto päivää. Bankkarissa on monia eri puistoja. Me valittiin Silomin aluetta lähimpänä oleva Lumphini Park. Sinne oli ehkä noin pari kilsaa kävelyä meijän hotellilta. Aamusta mentiin taas altaalle, mut heti aamupäivästä oltiin jo ulkona ihmettelemässä.  Lumphini on iso puisto jossa hengaa vähän kaikenlaista sakkia. Perheitä, kaveriporukoita, lenkkeilijoita ja turisteja. Oikee keidas keskellä kaupunkia palmuineen ja kaikkine eläimineen. Siellä oli mukavaa viettää päivää ja olla hetki poissa kaupungin hälystä.




Mun ehdoton lemppari oli ympäri puistoo hengailevat varaanit. Siis niin ihania! Myös veden pinnalla pärskäsevät kalat oli tälläselle kalamuikkelille aika koukuttavaa katottavaa. Teki mieli mennä kalaan... :D








Auringon alkaessa pikkuhiljaa laskea, otettiin polkuveneet alle ja lähettiin kiertämään lampialueita. Polkuveneen vuokraus näytti olevan monien suosiossa. Hauskaahan se kyllä oli! Myöhemmin illalla puistoon pakkaantui vielä enemmän porukkaa, kun siellä alkoi ilmaiset aerobic tunnit. Myös ihan peruslenkkeilijöitä oli illasta enemmän.



Kun oltiin vietetty päivä puistossa, oli illasta tietenkin nälkä. Niinku edellisessä postauksessa kerroin, ei Bankokissa tarvii nähdä nälkää. Ihan meidän hotellin hoodeilla oli monta kivaa katuruokapaikkaa. Tällä kertaa valittiin Kway chap koju. Nuudelisoppaa! Yks reissun parhaimpia ruokia.


Tää postaus jääköön nyt enemmän kuvapainotteiseksi. Aina ei jaksa kirjottaa paljon. Vielä parit tekstit aattelin vääntää Bangkokista ja sitten siirtyä rantaloma osioon. Voi voi, nyt kun kattoo taas ulos ikkunasta, toivois vaan olevansa edelleen noissa lämmöissä... Mä voin melkein tuntee sen vieläki!