4.2.2017

#noinviikonuutiset

Alkuviikosta mä sain kivan viestin sähköpostiin. Olin saanu peruutuspaikan Noin viikon uutisien yleisöön! Jes. Noin viikon uutiset on ihan paras ohjelma. Ja mikä parasta, myös Pinja oli ilmottautunu samana päivänä yleisöksi. Päästiin menee sinne siis yhdessä. Nouhotukset alkoi vähän ennen neljää torstaina. Paikalla piti olla jonkin verran aikasemmin. Paikanpäällä oli limukkaa ja sipsejä odotellessa. Ennen ohjelman alkua meitä oli lämppäämässä stand up koomikko. Sen jälkeen saatiin pienet ohjeet nauhotuksen kulusta. Sit vaan Jukka Linström sisään, nauhotus päälle ja nauru raikamaan! Jukka on niiiiiin liikkis...


Nauhotuksen jälkeen kädet oli ihan kipeet kaikesta taputtamisesta ja naamaa kiristi kaikki se nauraminen. Hauskaa oli. Niin piristävä hetki niin harmaassa torstaissa. Olis kiva joskus käydä uudestaan! Kuvauksien jälkeen mentiin vielä Pinjan kans Myyrmanniin sushille. Nyt on rahatilanne vähän huono molemmilla, mut sushia oli vaan saatava. :D Kiva päivä kaikin puolin! Tälläsiä vapaapäiviä lisää...

26.1.2017

Tammikuu 2017

Tammikuu, sehän on kohta jo ohi... Mitä ihmettä? Tammikuu on yleensä mulle se kaikista karmein kuukausi? Marraskuu on kans yleensä semipaha, mut vuoden eka kuukausi on aina ollu se kaikista masentavin. Jostain syystä ei kuitenkaan tänä vuonna. Kuun alussa meinas tulla pientä tammimasista kun tajus mikä kuukausi taas on, mut sit se meni ohi ja loppukuu onkin menny kauheen nopeesti. Tää on nopein tammikuu varmaan koskaan. Jännää. Siihen on varmaan vaikuttanu esimerkiks uudet taittohommat. Lentokentän vuorojen jälkeen/tai ennen oon aina taittanu Chasing Silverin uutta numeroo. Vaikka artikkeleita ei olekkaan paljoo per lehti, on taittaminen yllättävän aikaavievää kun jokaisen artikkelin taittaa ihan oman näköiseksi. Se on aika erilaista mitä oon ennen tehny. On ollu kyllä kivaa. Dedikseen on vielä pari viikkoa ja mulla on enää yks artikkeli taittamatta. Jes! Vähän alkaa kyllä jo jännittää mitä lehden lukijat tykkää uudesta ulkoasusta... Huiiii.

Pientä tammiahdistusta on kyllä välillä ollu havaittavissa vaikka pääsääntöisesti tää kuu onkin tuntunu helpolta. Nyt kun on taas jynssänny lentsikoita täyspäiväisesti lokakuusta lähtien ja lomallakin tuli oltuu välissä, on sen jälkeen ollu vähän vaikeeta palata takas työmoodiin. Perussettiä. Ihan hyvin sielläkin kuitenkin onneks menee.


Loman jälkeiset treenitkin on alkanu skulaa jotenkin. Mulla tuli melkein kuukausi salista taukoa Thaimaan reissun ja sen jälkeisen sairastelun takia, mut nyt taas jotenkin ookoosti menee. Thaimaassa tuli kerrytettä pari ylimäärästä kiloakin. Nyt kun on taas takas ruodussa, lähtee nekin varmaan pikkuhiljaa veke. Kevääseen mennessä. Nyt kun ollu liukkaat kelit, en oo pahemmin jaksanu lähtee lenkille. Lenkkeily on kyllä kivaa ja alan jo vähän kaivata sitä, mut liukastelu on niin ärsyttävää et taidan alottaa ne hommat vasta taas kun jäät lähtee teiltä. Tälläset plussasta pakkaseen jojottelukelit on tehny teistä paikoittain aika kauheita jääkenttiä.

Nää mun aiheet menee nyt ihan laidasta laitaan. :D Viikonloppuna on tiedossa juhlat. Perjantaina meidän ainokainen broidi täyttää vuosia. Pyry saavuttaa maagisen täysi-ikäisyyden! Apua, vika meidän perheestä, jonka 18 vee synttäreitä pääsee juhlimaan. Mua huvittaa tää koko homma, koska muistan et joskus todella kauan sitten mä naureskelin ja mietin mielessäni, et vähä hauskaa kun koko sisarusporukka on täysikäisiä ja pääsee yhdessä vaikka baariin. Samalla mietin, et voi apua, enhän mä sit pysty mihinkään kuitenkaan lähtee enää Pyryn kanssa, koska "oon niin vanha ite sitten". Hahah... noup, empäs ookkaan. Tää homma tais mennäkin vähän toisella tapaa, nythän mä vasta oon enemmän alkanu viihtyy pienempien sisarusten seurassa kun ikäero ei tunnukkaan enää niin suurelta, kun muutkin kasvaa. Mulla ja Pyryllä on 9 vuotta ikäeroa, Pinjan kanssa 7 vuotta. Viivin ja Veeran kanssa ikäerot ei oo ihan niin isoja. Lähetään koko porukalla viettää lauantaita. Pyry ei vielä tiiä mitä ollaan tekemässä. Tulee sit yllärinä! Toivottavasti tulee hyvä synttäripäivä Pyrdelle.

21.1.2017

Thaimaa 2016: Bangkokista Koh Changille

Voi ei, nyt iskee ahdistus kun alkoi käymään näitä biitsikuvia läpi... :D Takas rannalle, kiitos. Bangkokissa vietettiin siis kuusi yötä, jonka jälkeen jatkettiin matkaa. Oltiin käyty ostaa Ekkamain asemalta bussiliput jo edellisenä päivänä välille BKK - Laem Ngop. Dösäliput kahdelta maksoi n. 500 bahtia. Muualtakin päin Bangkokista olis päässy samaan satamaan, mut me valittiin Government bus 99, joka lähti vaan Ekkamailta.  Dösiä lähti kaks aamun aikana, me otettiin aikasempi lähtö n. klo 8. Bussi koukkas pikasesti lentoaseman kautta, sekä yhdessä kapungissa, jonka jälkeen matka jatkui suoraan satamaan. Jollakin busseilla pääsee myös Tratiin, joka on satamien lähin kaupunki. Sinne olis ollu enemmän lähtöjä, mut sit olis täytyny mennä loppumatka taksilla. Bussimatka satamaan kesti viitisen tuntia. Matkalla tarjottiin vettä ja pikkunen eväs.


Bussimatka oli jokseenkin tuskainen, kun mulla jyskytti ihan karmee hedari. Ilmassa oli ukkosta, joka pitää mun pään aina ihan sekasin. Matka meni kuitenkin suht nopeesti kun pällisteli maalaismaisemia. Kun päästiin satamaan ostettiin liput lautalle. Koh Chang ei oo pitkällä mantereesta, mutta väli kestää hitaalla lautalla melkein tunnin. Changille pääsee parista eri satamasta vähän eripuolille pohjoisosaan saarta. Mä ymmärsin, että dösät droppaa aina siihen satamaan, josta on ekana lautta lähdössä. Meijän lautta lähti center pointin satamasta.


Koh Changin päässä tungettiin ittemme lavataksiin, songthaewiin. Niitä lähti saaren eri rannoille sitä mukaan miten ne tuli täyteen. Hinta oli 50-100 bahtia riippuen kuinka pitkän matkan meni. Mä olin valinnu meille majotuksen Lonely Beachilta, joka oli aika kaukana ja meijän matka maksoi siis 100 bahtia per nassu. Matka oli aikamoista vuoristorataa! :D Saaren tiet on aika jyrkkiä paikoittain. Perillä Lonarilla joskus iltapäivästä. Huh, vaikka matkaaminen on kivaa, on maiseman vaihtaminen aina pieni rupeama. Oli ihanaa päästä bungalowikylaan ja heittäytyy riippumattoon. Sitä hetkee mä olin niin odottanu. Siinä mä makoilin riemuidioottina ja tuijotin ympärillä olevaa viikkoa ja kuuntelin sen ääniä. Ei ollut hiljainen viidakko se. I-H-A-N-A-A.


Mä oon yleensä tsekkaillu Thaimaan majotuksia booking.comin tai Agodan kautta. Tälläkin kertaa Bangkokin majotukset oli bookingista ja varaus oli myös Changille, mut sit löysin googlaamalla aivan ihanan bungalowipaikan, jota ei löytyny mistään noista hakukoneista. Siis niin ihana Oasis. Siellä oli valittavana muutamaa eri bungalowityyppiä deluxesta vähän kämäsempiin vaihtiksiin. Me otettiin Jungle bungalow, joka näin peak seasonin aikaan maksoi n 25e yöltä. Mukava henkilökunta, kiva sijaitsi ja ite bungalowi oli ihku. Oasis oli mäen päällä vähän syrjässä Lonarin "keskustasta", mut kuitenkin ihan vieressä, parin minuutin kävelymatkan päässä. Lonely beachista kerrottiin kaikkialla, että siellä on bileet joka yö. Se oli ihan totta. Myös Oasikseen kantautui kaikki baarien musat yms, mut ei kuitenkaan häiritsevästi. Jumputus oli omalla tavallaan ihan rauhottavaa. :D Suurin osa majoituksista oli ihan siellä baarien vieressä. Siel olis varmaan ollu vaikeempi nukkuu.




Ekana iltana ei keretty oikein mitään. Mä olin kyllä heti valmis biksut päällä ja halukas lähtee iltauinnille, mut pimeys iski niin nopsaa et ei keretty mihinkään. Lähettiin illalla katsastaa Lonarin ruokatarjontaa. Pienessä paikassa ravintoloiden määrä ei päätä huimannu, mut se ei haitannu mitään. Muutamat vaihtikset riitti oikein hyvin. Käytiin syömässä hyvät curryt ja vetäydyttiin bungalowiin tasaisen jumputuksen saattelemana nukkumaan. Bileet kesti johonki aamuyöhön, mut me vedettiin tyytyväisinä hirsiä välittämättä niistä.

Seuraavana aamunä päästiin sit itse asiaan eli rannalla! Käytiin Oasiksen raflassa aamupalalla, jonka jälkeen lähettiin tutkimaan miltä Lonely Beach näyttää. Siellä menikin sitten koko päivä. Välillä käytiin syömässä ja sit taas takas köllimaan rannalle ja uimaan. Rannalla oli muutaman eri bungalowi kylän baari/ravintola ja muutama muu kauppias, jolta sai ostettua juotavaa ja pientä syötävää. Rannan toisessa päässä oli vähän hienompi hotelli. Porukkaa ei ollu liikaa ja kaikki otti rennosti. Kajakkeja sai vuokrata, mut se olikin ainoo aktiviteetti ja hyvä niin. Vesi ei ollu niin kirkasta tai sinistä, kun Etelä-Thaimaassa, eikä hiekka niin valkosta, mut ei se haitannu.  Vesi oli enemmän sellasta vihertävän sinistä ja hiekka kultaista. Mä tykästyin paikkaan heti.






Rantapäivän jälkeen käytiin syömättä kalaa samassa raflassa missä käytiin päivällä syömässä ihan törkeen hyvät nuudelit. Myös illan kalasetti oli hyvä. Lonarilla hinnat oli tosi maltilliset, vaikka yleensä saarilla on vähän kovemmat hinnat kun mantereella. Lonely Beachista sanottiin, että se on sellanen reppureissaajien hippikeskittymä. Ei se nyt niin hipahtava mun mielestä ollu, mut muuten siellä oli sellanen hauska pikkukylämeininki. Aina samat naamat rannalla ja ravintoloissa. Oli kyllä hassuu siirtyy Bangkokin jälkeen taas tälläseen enemmän turistipaikkaan. Joskus mä vielä haluisin päästä johonki sellasiin rantamestaan, jossa olis enemmän paikallista meininkiä. Koh Chang ei oo kuitenkin ihan niin tupattu täyteen kun vaikka Phuket. Ensivaikutelma koko mestasta oli kiva. Changilla vietettiin yhteensä 8 yötä.

17.1.2017

Thaimaa 2016: Vikat päivät Bangkokissa

Vita päivät kaupungissa vietettiin ihan samalla kaavalla kun muutkin, kierrellen ja kaarrellen. Tokavikaksi päiväksi meillä oli missiona kiertää kauppakeskuksia. Shoppailla jos siltä tuntuu ja käydä syömässä. Toiseksi viimeinen päivä osui sunnuntaille, joka oli Bangkokissa katujen siivouspäivä, josta mainitsinkin jo ekassa Thaimaa postauksessa. Sillon katusafkaa ei oo niin paljon tarjolla, joten me päätettiin syödä kauppakeskuksissa. Lähettiin hotellilta taas lähimmälle BTS asemalle ja mentiin Silom linea pitkin ihan päättärille, National Stadiumille. Sen vieressä oli iso MBK kauppakeskus. Ja siitä pääs käppäilee kaikille muillekkin shopping centereille. Niitä oli vierekkäin aika monta. Aamupäivällä käytiin tsekkaamassa MBK, Siam Discovery, Siam Center ja Siam Paragon.







Jokaisen kauppakeskuksen yläkerrassa oli food court tai kaksi. Monessa oli niin, että yksi kerros oli pelkästään ravintoloita, johon pääsee ihan kunnolla pöytään tilaamaan ja istuskelemaan ja toinen enemmän sellanen iso alue, jossa on monta paikkaa josta ostetaan annos ja kaikille on yhteiset pöydät keskellä. Sellasia ruokaloita. Niissä oli paljon possee syömässä ja mekin suosittiin niitä enimmäkseen. Eihän me taaskaan taidettu mitään oikeesti shopata. Kunhan pyörittiin. Kauppakeskukset oli vähän eri tasoisia. MBK oli sellanen perus Aasialainen tilpehööri/halpojen vaatteinen mesta, joka toi mieleen vanhat Kiinan reissut. Noi yllämainitut Siam blääblää paikat taas oli paljon hienompia ja niissä oli kaikki kansainvälist (kalliit) merkit.

Kauppakeskukset ei suinkaan noihin loppunu. Niitä oli Sukhumvit kadun varrella ihan hullusti, molemmilla puolilla tietä. Osaan pääs kätevästi kävelee skytrain radan suuntaisesti skywalkia pitkin. Mekin lähettiin etenee sitä pitkin. Oli ihan kätevää päästä pois kadulta. Sinne aina poikettiin jos oli jotain kiinnostavaa. Kävelyreitti kattaa yhen pysäkin välin Siamin asemalta Chit Lomille. Jatkettiin sieltä vielä vähän kävelyä katua pitkin ennen kun jalat alko sanoo ittensä irti, jolloin oli pakko hyppää skytrainiin. Käytiin tsekkaa vielä yksi kauppakeskus, Terminal 21, joka oli ihan Asok aseman vieressä. Se oli kiva paikka! Siististi sisustettu, muutamien kansainvälisten merkkien lisäksi myös paljon Aasialaisia merkkejä. Oon aina tykänny Aasialaisista tyyleistä.







Ihan Asokin aseman vieressä on myös kuuluisa "punaisten lyhtyjen" alue, Soi Cowboy. Pikkunen kadunpätkä täynnä tissibaareja, clubeja ja innokkaina säntäileviä länsimaalaisia, sekä Japanilaisia miehiä. Täytyhän sekin käydä tsekkaamassa. Sangsom colat kouraan ja tutkailemaan meininkiä sivusta.




Jätettiin Soi Cowboy taakse ja hypättiin metroon. Vielä kerran sanottava, et liikkuminen Bangkokissa on oikeesti niin iisii. Mentiin takas hotellille. Päivä oli pitkä ja kellokin paljon, joten uni maistui jälleen. Viimeinen päivä Bangkokissa valkeni aurinkoisissa merkeissä. Oli luvattu pilvistä, joten ajateltiin skippaa allasoleilu kokonaan. Ei olis ees tarvinnu... :D Pitäydyttiin kuitenkin päätöksessä ja lähettiin kaupungille hieman aijemmin kun yleensä. Sokkailtiin skytraineilla Ekkamain asemalle, jossa on Bangkokin Bangkokin itäinen dösäterminaali. Sieltä pääsee dösällä vaikka minne, ihan Kambozaan asti. Me käytiin ostaa ennakkoon liput Laem Ngopiin, josta pääsee lautalla Koh Changille. Lippuja ei olis vältsii tarvinnu ostaa ennakkoon, mut samalla kun käytiin kattomassa missä koko terminaali sijaitsee, napattiin myös liput. Samalla reissulla jäätiin tutustuu Ekkamain lähellä olevaan Thongloriin. Käytiin myös syömässä chicken rice lounaat. Kaikessa yksinkertaisuudessaan chichen rice on yks parhaimpia ruokia, jos se on hyvin tehty. Tosi pleiniä, mut hyvää. Sopii niin hyvin juurikin lounaaks.




Päivä meni aika rennosti. Jalat sen verran sökönä muiden päivien käppäilystä, et otettiin viimeinen päivä vähän iisimmin. Käytiin jalkahironnassa, istuskeltiin kahviloissa ja hengattiin Benjasiri Parkissa. Myöhemmin illalla lähettiin vielä MBKhon. Treffattiin siellä mun vanha työkaveri Josefiina, Calcukselta. On nykyisin Finnairin lentoemäntänä ja oli just sopivasti lentäny Bankkariin. Oli aika hauskaa törmätä tuttuun ihmiseen tällein kaukana kaikesta. :D Jonkin aikaa kerettiin MBK:n food courtissa jutskailee ennen kun mun ja Juuson piti lähtee pakkaamaan Hotelille. Seuraavana aamuna oli aikainen herätys. Ajatuksissa jo ihana rantalomailu...

12.1.2017

Thaimaa 2016: Rattanakosin, Thip Samai & China Town

Bangkokin neljäs päivä pyhitettiin Vanhankaupungin alueelle, jota kutsutaan nimellä Rattanakosin. Hypättiin meijän hotellin viereiseltä Chong Nonsi asemalta skytrainiin ja mentiin sillä muutama pysäkki lähelle joen rantaa, Saphan Taksin asemalle, josta pääsee satamaan. Oltiin jo ekana päivänä käyty siellä päin pyörimässä, joten oli jotain hajua miten veneverkosto toimii. Alkuun tuntu, et sitä oli jotenki vaikee hiffata.



Jokea pitkin pääsee kulkee erilaisilla paateilla. Joillain hotelleilla on omat veneet, johon voi hyppää kyytiin, jos on menossa river side hotellin suuntaan. Sen lisäks menee sellasia hop on, hop of turistiveneitä. Sit menee vielä muutamaa erihintaista express veneitä. Veneissä oli eriväriset liput, jonka avulla pysty kattomaan venekartasta, että millä kaikilla laitureilla veneet pysähtyy. Me katottiin kartasta missä suunnassa on Khao San Road ja lähettiin sitä kohti. Venellä liikkuminen ei ollu kovin nopeeta. Mut mikäs siinä päivää paistatellessa ja jokivartta kattoessa!




Haluttiin käydä tsekkaamassa millanen paikka on reppureissaajien suosima Khao San Road. Heti satamasta lähtien oli perille asti kylttejä, joiden mukana pääs perille. Katu oli eloisa, paljon ihmiä, kauppiaita ja ravintoloita. Iltaisin siellä on kuulemma paljon bileita. Mun mielestä koko paikka oli aika hirvee turistirysä... Kun alkureissun oli tottunu kulkemaan kaduilla, jossa on vaan muutamia länkkäreitä, oli tällänen turistikeskittymä aikamoinen shokki. Kokoajan oli joku huutelemassa ravintolaan sisään tai tuputtamassa jotain opaskierroksia. Käytiin jädellä ja käppäiltiin pikaisesti katu läpi ja lähettiin menee sieltä. :D Huh.





Khao San Roadin lähistöllä oli kyllä muita ihan kivanoloisia katuja. Käppäiltiin ilman sen suurempaa suunnitelmaa vanhankaupungin alueelle. Rakennustyyli oli näillä seuduilla ihan erilainen, kun esimerkiks Silomissa tai muualla siellä Skytrainien ja metron lähettyvillä. Vanhaankaupunkiin ei siis mee mitään noita äsken mainittuja. Rattanakosin näytti aika samalta kun Phuket town tai Krabi town. Nää esimerkkinä siksi, kun en oo muualla Thaimaan kaupungeissa käyny. Vanhastakaupungista löytyy paljon nähtävyyksiä.





Me tyydyttiin kattoo nähtävyyksiä vain pikavilkasulla ulkopuolelta. Temppelit yms. on kyllä hienoja, mutta tulee vähän jännä olo mennä niihin sisään kun siellä on porukalla jotkut uskonnoliset menot kesken. Ei siitä kukaan ehkä moksiskaan olis, mutta jotenkin se tuntuu siltä, että on vaan häiriöks. Yhdessä paikassa kuitenkin käytiin ihan kunnolla kattelemassa, What Saket. Sinne sai vähän kiivetä ja se on aika kivaa!






Portaiden kapuamisen jälkeen oli nälkä. Illan ruokapaikka oli jo tiedossa. Mä oon suuri pad thai fani, joten jo kotona olin googlannut Bangkokin parasta pad thai ravintolaa. Kirjoitukset oli kaikki yhtämieltä mikä se oli. Legendaarisimman pad thai annoksen saisi Thip Samaista. Olin lukenu et paikka aukee joka päivä viideltä illalla ja sen tunnistaa jonosta. Sinne siis! Wat Saket oli siinä ihan huudeilla, joten oltiin heti viiden jälkeen kärppänä paikalla. Ravintola oli levittäytynyt puoliksi kadulle valmistamaan annoksia ihan hirveetä vauhtia. Syöjiä oli raflan sisällä ja myös kaikki katupöydät oli varattuja. Koko mesta oli auennut vasta vartti sitten. :D Jono oli pitkä mut ei siinä muu auttanut kun perään vaan. Tätä ei voi missata. Joku 30-40min jonossa seisoskeltiin. Aika ei ees tuntunu pitkältä kun silmä kovana katteltiin kokkien toimintaa. Päästiin ulkopöytään istuu ja tilattiin ravintolat signature annokset, eli kananmunaan käärästyt pad thait. Ai että mikä maku. Pad thai taivas...






Jonon pituus pysyi aika vakiona siihen asti mitä me aikaa tuolla vietettiin. Kyllä kannatti jonottaa. Thip Samaista lähettiin taas käppäilee kohti ei mitään. Vähän väsytti, mut mä halusin vielä keksiä jotain tekemistä lopulle illallle. Sain idiksen että mentään tsekkaamaan China town, joka on kans jokseenkin samoilla suunnilla. Muutaman kilsan päässä. Hämäriä katuja oli vähän tylsää kulkee, mut kun pääs China townin liepeillä, alkoi kiinalaiset kyltit vilkkua. Mä en tiiä miks mulla on joku fiksaatio just tälläsiin katuvaloihin... :D Ne näyttää vaan niin hienoilta.




China townissakin olis ollu paljon kaikkia ruokajuttuja. Isoja ravintoloita ja paljon katukojuja. Harmi että ei ollu yhtään nälkä... Otettiin kuitenki jälkkäriks dragon fruit shake ja kupillinen ötököitä. Heinäsirkkoja ja jotain toukkia. Hyviä oli! China town olis varmaan ollu ihan mielenkiintonen käydä tsekkaa myös päivällä, mut ainakin nyt nähty se siisti valomeri. Kun China town oli nähny, käppäiltiin taas pari kilsaa lähimmälle metroasemalle ja sit hotelliin nukkumaan. Bangkokin kaikki päivät tuntu aika pitkiltä, kun iltasin oli ihan poikki kaikesta siitä kävelystä. Jalat iiihan rikki aina kun pääs takas hotlalle. :D Oli se kyllä sen arvoista aina...