26.7.2017

Mä lähen Norjaan moro!

Vaikka tykkään suunnitella kaikkee ja mennä suunnitelmien mukaan, oon myös spontaani ja sellanen hetkessä eläjä. Elämä on siistii sillon kun voi tehä jänniä ratkaisuja. Vaikka mun ja Juuson viimeisin reissu meni hyvin ja siellä oli siisti, ei se menny ihan suunnitelmien mukaan. Pläänit meni lennossa uusiks ja lopulta ei päästy edes kaikkiin niiihin paikkoihin mihin oltais haluttu. Kiitos vaan luontoäidin. Ne jäi vähän kaivelee mieltä. Onneks hätä ei ole paha, tänään nimittäin lähdetään uudestaan! Semi-extempore ja pikainen reissu Finnmarkiin Norjaan.




Päätös reissusta syntyi pari päivää sitten. Mä olin kyllä mielessäni aatellu tätä vaihtista jo heti kun palattiin reissusta. Juuso ei ikinä syty mun lennokkaista suunnitelmista samanlaisella palolla kun mä ja olikin alkuun vähän empivä. Onko rahaa, vapaata yms... Perus pohtivainen Juuso. Mä olin kuitenkin jo pläänänny ja laskeskellu pienessä päässäni kaiken valmiis ja kun meillä molemmilla alkoi duunit viikonloppuna, oli Juusokin aika nopeesti sitä mieltä et lähetään. Pari vuoronvaihtoa ja reissu oli mahdollinen. Voi ihana lappi täältä tullaan!

Ainoo mikä mua mietitytti oli ajomatka. Voi peppu raukka, joka puutuu taas suuntaansa noin 1300km. Mikä parasta, kun tullaan kotiin ens viikolla, oon vain kolme kokonaista päivää kotona ja lähden uudestaan pohjoiseen tyttöporukalla. :D Hahah... No ihan sama, on tää vaan niin siistiä kaikinpuolin.

21.7.2017

Pari viikkoa Pohjoisessa

Heinäkuun alku vietettiin taas pohjoisen Norjan kauniissa maisemissa. Kolmas päivä tätä kuuta lähettiin kruisaamaan. Mentiin yhdellä rykäyksellä koko reilun 1300km matka. Tai joo, muutama tauko tietenkin mut ei tällä kertaa jääty mihinkään matkan varrelle yöksi. Jopa mä jaksoin ajaa ihan hyvin siivun matkasta ja pysyin jopa ihan hereillä... :D Juuso ajoi koko Suomen pätkän, mä hyppäsin rattiin Haaparannalla ja ajoi Ruotsin osuuden. Juuso sai Norjan kiemuraiset vuoristotiet. Mä aloin siinä vaiheessa sammahtaa pelkääjänpaikalle.

Vietettiin vähän vajaa kaksi viikkoa. Meillä oli suuret suunnitelmat vaihtaa maisemaa pariinki otteeseen, mut ne kariutui huonojen olosuhteiden vuoksi. Oltiin ekoissa maisemissa vähän pidempään mitä alkuun suunniteltiin. Loppureissulla jäätiin vielä Ruotsin puolelle vähäks aikaa. Toisen blogin puolelta löytyy tarkemmat matkakertomukset. Norja on ihana paikka... Sieltä on aina vaikee lähtee pois. Haikeeta kattoa näitä kuvia.










Reissu oli onnistunu, vaikka loppupuolella tukin aikamoista säätöä säiden ja muiden olosuhteiden kanssa. Muuten oli hyvä fiilis kokoajan. Oli jännää olla pitkästä aikaa Juuson kans ihan kahdestaan reissussa. Nähtiin me kyllä tuttuja, mut pääasiassa vietettiin aikaa kaksin. Ollaan viimeaikoina tehty näitä pidempiä reissuja isommalla porukalla. Tää oli paluu vanhaan. Ekan kerran tehtiin tällänen pohjoisen reissu kesällä 2014. Sen jälkeen on ollu vaikeeta edes kuvitella kesää ilman että lähtee kauan pois. Toivottavasti päästiin jatkossakin matkustamaan. Kummallakin alkaa kohta opiskelut, joka voi vähän vaikeuttaa mut eiköhän me jotain keksitä. On ihan kreisiä kuinka jotain harrastusta voikaan fiilistellä niin paljon. On tää vaan niin parasta.

1.7.2017

Hyvää heinäkuuta!

Se oli sit siinä. Tästä päivästä eteenpäin en oo taas enää vakkarisopparilla lentokentällä. Mä oon ennenkin keplotellu soppareiden välillä. Ihan alkuun olin puolisen vuotta vakkarina ja sitten jäin exktraks kesällä 2011. Seuraavan kerran tulin vakkariksi vasta 2016 tammikuussa. Se aika välissä oli rentoo kun pysty ite määrittelee paljon tekee duunia. Plus mulla oli silloin myös muita töitä suht säännöllisesti. Viime kesän seikkailin taas toisella sopparilla, mut lokakuun alusta tähän päivään olin sitten taas vakkarina. Mä olin alkuun ajatellu pysyy vielä kesäkin töissä, mut jossain vaiheessa alkoi ahistaa niin paljon et pakko lähtee pois. Sain myös sen opintopaikan eräopas koulutuksesta, joten myös sillä syyllä oli ihan hyvä lähtee. Se vähän niinku pelasti mun tilanteen.


Olin ajatellu et olisin kokonaan tekemättä töitä tän 1,5 kuukautta ennen sen koulun alkua, mut tulin toisiin aatoksiin. Kyllä mä vielä heinäkuun lopulla käyn muutaman vuoron sutasemassa. Ehkä elokuussakin vielä jotain. Miten nyt kalareissuilta kerkee. Vaikka oonkin suunnitellu raha-asiani niin että lokoilu ja reissailu olis mahdollista, niin ei lisämassit oo yhtään pahasta näin opiskeluvuoden alkaessa. En oo ikinä nostanu mitään opintotukia, joten täytyy niihinkin tässä vielä perehtyä. Opiskelijaelämä, täältä tullaan... Tosi outoa.


Kesäkuun viimeinen viikko meni sairastellessa. Viime sunnuntaina mulla tuli töissä vähän nihee olo ja siitä lähtikin sitten kunnon kesäflunssa. Saikutin viikon ekat päivät himassa. Vähän harmittaa kun ajatellu vielä treenailla tän viikon. Salikortista loppui aika viikko sitten, enkä viittiny ostaa uutta kuukautta kun melkein koko heinäkuu menee muualla, mut voihan sitä treenailla muutenkin. Se jäi nyt vain haaveeks, vieläkin on vähän nuhaa. No ei voi mitään. Täytyy sitten reissussa pikkusen yrittää ylläpitää kuntoa. Lenkkarit mukaan siis!


Maanantaina on lähtö Norjaan. Siellä menee näillä näkymin vähän vajaa kolme viikkoa. Koskaan ei voi sanoo varmaks näitä suunnitelmia, ne voi muuttuu lennosta. :D Nyt ainakin ekaks Nordlandin alueelle kalastaa lohta viikoksi. Loppureissun suunnitelmat selvii sitten myöhemmin. Ehkä tiet vie vielä Finnmarkiin. Mulla on ihan kauhee ikävä Lapin yöttömiä öitä. Pakko päästä fiilistelee niitä. Norjan eka kohde on pikkusen napapiirin pohjoispuolella, mut se ei ihan riitä. Ei sielläkään tietty pimeetä tuu, mut se miten aurinko paistaa keskellä yötä tuolla ihan pohjoisessa on vaan niin siistiä. Nyt alkaa pakkausoperaatio. Onneks tälläsenä pakkauksen vihaajana oon pikkuhiljaa oppinu sopivan rutiinin, jolla pakkaaminen menee suht kivuttomasti ilman ahdistusta ja stressiä.

Hyvää kesää kaikille!

24.6.2017

Juhannus 2017

Keskikesän juhlaa vietetään tänä vuonna vähän erilailla mitä yleensä. Ensinnäkin otin siihen jo varaslähdön torstaina. Käytiin Pinjan kanssa pitää juhannusetkot Särkänniemessä. Viime viikolla Pinja lähetti viestiä et lähetääks Särkkikseen jos on vapaata samaan aikaan. Eipä tarvinnu suostutella. Torstaina oltiin Särkkiksen porteilla venaamassa puiston aukeemista ja siellä sit pyörittiin koko päivä sulkemiseen asti. Ihan sama fiilis ku skidinä. Meijän perhe teki joka vuosi kerran kesässä retken Lintsille. Se ajoitettiin aina koulujenalkamisviikolle ja sellaselle päivälle et on mahdollisimman huono keli. Haluttiin välttää ruuhkat. Jatkettiin Pinjan kans vahingossa ihan samaa linjaa... Vettä tuli ajoittain ku esterin perseestä mut ei se menoo haitannu. Ei ollu tungosta. Siihen saatto kyllä myös vaikuttaa tää ajankohta. Juhannuksen korvilla kaikki oli varmaan tekemässä lähtöä mökeilleen.

Mä ylitin itteni pariin otteeseen ja kävin laitteissa jossa en uskonu ikinä käyväni. Olin jo etukäteen kuumotellu Pinjalle, et en sit uskalla tulla mihinkään hurjempiin. Pinja: "Mennääks tohon?" Mä: "No ei varmaan mennä!" Pinja: "Joojoo, mennään vaan." Mä: "Okei..." Aika helposti olin näköjään puhuttavissa ympäri. Käytiin sit melkein kaikissa laitteissa. Särkkis oli muuttunu aika paljon edellisesta kerrasta, josta oliki vierähtäny mulla jo 11 vuotta. Hurjimmat oli X ja Hype. Lempparit MotoGee ja tietenkin Tornado. Se on vaan ihan paras. Niissä käytiin monta kertaa. Illalla oli aika hyvä känni ilman alkoholia. Meil oli niin hauskaa.


Juhannusaatto alkoi siivoomisella. Kämppä oli päässy aika lääväks, joten päätin siivota kunnolla koko huushollin. Sen jälkeen lähdin viettämään juhannusta töihin. Ilmakin alkoi näyttää tutulta ja turvalliselta sateiselta juhannuskeliltä. Mä en oo ikinä ollu juhannusta töissä. Tänä vuonna ajattelin, et ihan sama. Mulla on kuitenkin tää soppari loppumassa ens viikon jälkeen, joten sit oon vapaa mökkeilee tai tekee mitä haluun. Tulee ainakin ihan mukavat rahat tästä viikonlopusta. Laskeskelin, että palkkaa tulee yli 40 tunnin edestä kolmelta päivältä!


Töiden jälkeen menin salille. Ajattelin, et siellä ei olis ollu ketään mut ihan normaalisti siellä oli porukkaa. Eli vähän. Tykkään Myyr-Bodysta koska siellä saa treenata lähes aina rauhassa.


Myöhemmin illalla tein eväät viikonlopuksi ja kattelin telkkarista YleX poppia.



Tuntuu kyllä aika hassulta viettää juhannusta yksin kotona. Kaikkialla on hiljaisempaa kun yleensä. Mökilläkin on tietty ihanan hiljaista siellä keskellä mettää, mut siellä sentään perhe ympärillä. Vähän on nyt orpo olo, mut toisaalta tuntuu ihan kivaltakin. Mikäs tässä ollessa. Siisti koti ja omaa rauhaa. Nyt on juhannuspäivä. Mä alan just tekee lähtöä aamuvuoroon. Illalla haluisin käydä stadissa kattomassa miltä siellä näyttää juhannuksena. Onko siellä niin hiljaista kun kaikki antaa ymmärtää. Hyvää Juhannusta kaikille!

21.6.2017

Veera & Robert 10.6.2017

Vähän reilu viikko sitten juhlittiin Veera ja Robertin häitä. Veera on meidän sisarusporukasta ensimmäinen joka sujautti sormuksen nimettömään ja marssi alttarille. Joku olis voinu luulla et se oon mä, kun vanhin oon, mut ei. Veera alotti kaikki nää hommat muita aikaisemmin, kun teki meistä myös tätejä ja sedän vähän vajaa vuosi sitten. Vihkiminen oli Kytäjän kirkossa Hyvinkään hoodeilla ja itse hääjuhla ihan siinä vieressä.



Vihkiminen jälkeen mä kävin ottamassa Veerasta ja Robertista viralliset hääkuvat.




Muuten kamera pysyi aika visusti laukussa. Halusin kerrankin nauttia häätunnelmasta ihan mitään välikappaletta. Muutamat klipit otin mun uudella action kameralla, jonka olin just edellisenä päivänä saanu synttärilahjaksi. Mä oon viimeks ollu joskus teininä häissä niin, että mun ei olis tarvinnu kuvata. Ei siinä, hääkuvaaminen on ihan kivaa, mut oli myös kivaa olla kerrankin ilman kameraa ja vaan juhlia.

Ennen häitä mulla oli kauhee mekkokriisi. Olin pyöriny kaupoissa jo pidemmän aikaa löytämättä mitään. Olin myös tilaillut netistä erilaisia mekkoja huonoin tuloksin. Kaikki Nellyltä ja HerSecretiltä tilatut koltut lähti palautukseen. Parii päivää ennen häitä päädyin lopulta mekkoon, joka olin myös tilannut netistä aikaisemmin. Ajattelin alkuun, että se olis ollu liian arkinen mut kun yhdistin sen korkokenkiin ja siistiin laukkuun, tuli siitä just hyvä. AliExpress rocks... :D Hintaa mokomalle koltulle tais tulla 7e. Kokonaisuuden väri ei ollut yhtään "perusmua" mut tykkäsin siitä kuitenkin. Oli jopa ihan naisellinen olo, eikä kuitenkaan yhtään tukala. Tennarityttö pystyy näköjään muuntautumaan myös leidiksi pahan paikan tullen.

Juhlat meni kivasti. Meidän sisarusporukka puolisoineen oli ängetty samaan pöytään. Luulen, että meillä oli kaikista hauskinta. :D Jatkotkin oli aika railakkaat ja ne jatkui aamuun asti. Äijät kiipes katolle tanssimaan kun me soitettiin puhelimesta kaikkia biisejä lämpimässä kesäyössä. Ihan parasta!

16.6.2017

Kaksikymmentäseitsämän

Mulla oli synttärit viikko sitten. Täytin 27. Tuntuuks nyt vanhemmalta? Perus kysymys jonka aina joku heittää. Ei musta ikinä tunnu miltään, on vaan vaikee käsittää sitä et ikää tulee lisää. Mä pidän itteeni edelleen "noin parikymppisenä", mut oikeestihan mä lähentelen jo kolmeekymmentä. Mä en oo ikinä ajatellu ikää mitenkään erityisenä juttuna. Täysi-ikäisyys oli siisti juttu ja maaginen kahdenkympin raja, kun "teinivuodet loppuu", mut sen jälkeen ei oo oikeestaan ollu enää mitään väliä. Ei sillä, synttäreitä on mun mielestä aina ihan kivaa juhlia. Ei se oo niin itsestäänselvyys, et kuinka kauan täällä maailmassa saa elellä. Plus musta on aina kiva järkätä juhlia ihan vaan juhlimisen riemusta. Synttärit on hyvä tekosyy sille. Edelliset kemut järkkäsin kun täytin 25.

Tänä vuonna ei paljoo juhlittu, kun seuraavana päivänä oli Veeran ja Robertin häät. Käytiin kuitenkin synttäripäivän iltana skumpalla ja syömässä Wandasissa Pinjan, Amandan ja Juuson kanssa. Sitä ennen käytiin kattomassa Kaivarin Suomi 100 lentonäytös. Siis oikeestihan se oli mua varten järjestetty.


Musta on ihan kivaa olla just tän ikänen mitä oon. Mitäs mä oon näinä kuluneina vuosina saavuttanu? Ainakin mulla on parempi olo itseni kanssa kun koskaan ennen. Mä oon samasta aiheesta paasannu täällä blogissa ennenkin, kun mulla on aina ollu niin huono itseluottamus. Ei se korkeuksissa ole vieläkään, mut paljon on tapahtunu muutosta. Vihdoin tuntuu et pystyn lähtee kämpän ovesta hyvillä mielin ulos ja aatella et mä oon ihan ok. Ehkä se on jotain iän tuomaa varmuutta? Tai sellasta hälläväliä meininkiä? Ihan sama mitä muut ajattelee.

Tää ikävuosi on siitäkin jännä, että 27 vuotta sitten mun mami sai mut 27-vuotiaana. Tai siis oli just täyttämässä sen verran noin kuukauden päästä. Mä oon nyt sen ikänen kun mun porukat alkoi perustaa perhettä. Sitä on musta jännä ajatella. Voinko aatella itteni siihen tilanteeseen? En. En tiiä osaanko missään vaiheessa, enkä ota siitä paineita. Mulla on nyt menossa sellanen vaihe, et uskallan vihdoin alkaa toteuttaa haaveita. Aijon ottaa siitä ilon irti. Ehkä se on suurin muutos mikä tässä vuoden sisällä on tullu. Toivottavasti tää fiilis pysyy.

29.5.2017

Hääkuvaajana

Olin pari päivää sitten pitkästä aikaa heittämässä kuvauskeikkaa. En siis pidä itteäni minään oikeena hääkuvaajana, mut muutamia keikkoja on tullu heitettyä. Lähinnä tuttujen häissä. Tän keikan sain myös tutun kautta, mutta en tuntenu hääparia ollenkaan. Ekaa kertaa mua oikeesti jännitti lähtee kuvaamaan. Oon aina tykänny kuvata ihmisiä, joten en tiiä miks nyt yhtäkkii alko niin kauheesti jännittää. Calcuksella tuli kuvattua aika paljon. Melkein joka viikko oli jotkut kuvaukset, välillä useemmatkin. Jopa päivän aikana saatto olla monta. Siinä se työpäivä meni äkkiä kun viiletti pitkin pääkaupunkiseutua kameran kanssa.


Multa pyydettiin viralliset posekuvat vihkimisen jälkeen. Olin paikalla jo hyvissäajoin odottelemassa, joten sain napattua vielä pari extrakuvaa kun hääpari tuli kirkosta ulos. Sen jälkeen alkoi posaareusrumba. Ensiks koko porukasta, jonka jälkeen kaasojen ja bestmanien kanssa, sitten parin vanhempien. Lopuksi itse hääparin kuvat. Piti toimia nopeesti, kun ulkona oli niin kylmä. Kuinka ollakkaan, ensiks on koko viikon ollu tosi hienot kelit, mut kun jollain on häät, menee pilveen ja on kylmä. Onneks ei satanu kuitenkaan vettä.




Parin viikon päästä on toiset häät. Siellä en tosin oo kuvaajana, vaan ihan vieraana. Meijän Veera menee naimisiin. Lupasin kyllä napata viralliset hääkuvat jossain välissä. Toivottavasti tulee hyvät kemut. Samana viikonloppuna on myös mun synttärit. Voipi olla, et niitä ei juhlita ollenkaan, kun hääjuhla vie varmasti voiton. :D No eipä haittaa, 27 ei oo mikään spesiaali luku. Jonnekkin se vuosi taas vierähti. Jokaisesta vuodesta täytyy olla onnellinen. Ei sitä koskaan tiedä kuinka pitkälle täällä maailmassa saa elellä.

25.5.2017

Kesälomalainen

Lomaa kulunu reilun viikon verran, vielä viikko jäljellä. Viime viikolla lähettiin isolla porukalla kalareissuun Ruotsiin Mörrumille. Mun ja Juuson kans samaan kyytiin lähti pari Lappeenrantalaista jätkää, toisella autolla meni kuusi muuta. Yhteensä meitä oli kymmenen. Mukana pari uutta naamaa, mut suurin osa oi tuttuja. Laiva Turkuun lähti Turusta. Piti ottaa sellanen paatti, jolla oltais aikasin Tukholmassa. Mörrumille oli ajomatkaa kuutisen tuntia. Laivamatka meni aika villeissä merkeissä. Porukasta löytyi tanssiseuraa yön pikkutunneille asti. Itseasiassa en nukkunu laivalla silmäystäkään... Oli niin mielenkiintoiset keskustelut pilkkuun asti, eikä siitä ollu enää kun kaks tuntia siihen kun piti raahautua autokannelle. Miksi siis nukkua? :D Huh, mikä matka.





Myös kohteessa vietetty aika oli kosteanpuoleista... Kalastusolosuhteet Mörrumilla oli historiallisen huonot, joten otettiin kalastus aika rennosti. Aurinko paistoi, oli kesäisen kuuma, ympärillä kauniin vihreetä ja repussa aina siideriä... Mä en oo enää teinivuosien jälkeen pystyny vetää mitään karmeita juopotteluputkiä. Viimeks oon yrittäny jollain festareilla kahta päivää putkeen, mut ei oo oikein napannu. Noh, tulipahan nyt tällänenkin reissu sit koettua. :D Viikkoon mahtui kahet laivarebaukset ja muutamat joenrantatuubat. Sinne vielä väliin pienet tissuttelut. Huhhuh. Oli kroppa aika kovilla, mut kun seura on oikee, voi tällänenkin olla näköjään kivaa. Päivääkään en vaihtais, oli ihan törkeen hauska reissu. Kivaa et on päässy tutustuu tälläseen porukkaan.

Kun tultiin takas himaan, oli olo aika raihnainen. Mä en edes heti muistanu, et mullahan jatkuu vielä loma. Ei mulla ollu mitään suunnitelmia tän reissun lisäks. Tuntu aika helpottavalta kun ei tarvinnukkaan heti painella takas duuniin. Oon käyny ottaa Pinjan kanssa arskaa, syömässä sushia, polkenu mun ponilla, käyny lenkillä, alottanu taas treenaamisen ja käyny kalassa. Heitin myös talviturkin meressä! Oli kylmää, mut päätin et nyt on mentävä.




En muista millon oon viimeks lomaillu ilman mitään erityistä suunnitelmaa. Siis ihan vaan ollu. Oon nauttinu ihan törkeesti näistä päivistä. Oon saanu ajottaa salit ja lenkit ihan mihin vaan ja päässy tekemään kaikkia juttuja. Mä en oikeesti ees muistanu miltä tällänen tuntuu. Palkattomia lomia mulla ei oo kunnolla oikein edes ollu ja kaikki muut pidemmät vapaat on ollu aina ihan täyteen ahdettuja. Tai siis vapaata on otettu silloin, kun on ollu joku reissu. Kalareissut on ollu prioriteetti numero yksi, muut reissut siihen sit perään. Niin se tulee jatkossakin olemaan, mut olishan se siistiä jos välillä sais pidettyä tälläsiäkin lomia. Mä oon ihan lomahumalassa, niin hyvältä tää musta tuntuu tällä hetkellä. Onneks tätä jatkuu vielä viikon verran!

13.5.2017

Flunssa loppu ja loman alku

Mä oon sairastellu kohta viikon... Viime sunnuntaina mulla tuli kesken päivän töissä jotenkin väsähtäny fiilis ja pientä köhää. Sinnittelin päivän loppuun, mut sit seuraavana päivänä soitin ja sanoin, et nyt on vähä heikko happi. Kelasin et pieni kevätflunssanen olis menny parissa päivässä ohi,  mut ei. Ensiks paheni kurkkukipu, sit lähti ääni, tuli yskä ja lopulta iski vielä karmeen räkätaudin. Ke iltana hourailin yksin kotona kovassa kuumeessa. Kaiken tän perusflunssailun lisäks mun nenästä alkoi vuotaa verta monta kertaa päivässä. Mulla on ollu aina probleemia nenäverenvuotojen kanssa, mut nyt meni kyllä totaalisesti hermo kun olin suurimman osan ajasta muutenki vähän avuttomassa kunnossa ja sit viel tollanen säätö päälle. Ku nenu lähti vuotaa, se vuosi aina suunnilleen puol tuntia valtoimenaan, vaikka mä kuinka yritin sitä saada tyrehtymään. Oli aina entistä höpsähtäneempi olo.

Kävin mä lopulta sit ihan kunnolla lääkärissäkin. Joku ärhäkkä viirus jyllää, mut ei sen ihmeenpää. Nenäverenvuotoon vaikuttaa rakenteelliset jutut ja kävi ilmi et yks särkylääke, joka mulla on käytössä, heikentää hyytymistä. Meni se lääke vaihtoon. Muutenki tullu siitä ihmeellisii sivuvaikutuksia.


Nyt alkaa vihdoin tauti hellittää. Mä en oikeesti muista millon olisin viimeks ollu niin kipee kun nyt. Ihan hyvin oon pysyny terveenä pari viimeisintä vuotta. Nyt sit iski korkojen kera. En oo koko viikkon ollu töissä ja huomenna mulla alkaa kesäloma. Tai virallisesti maanantaina, mut huominen on jo vapaata. Seuraavaan pariin viikkoon ei tarvii miettii lentokenttää. Seuraavan kerran meen töihin vasta kesäkuun alussa. Huomenna lähetään isolla possella Ruotsiin. Mun ja Juuson kyytiin hyppää pari Lappenrantalaista kundia ja toisella autolla matkaa kuuden hengen sekalainen sakki. Mörrumilla on tällä hetkellä vähän huono tilanne kalastuksellisesti, mut kivaa silti päästä lähtee. Mä oon niin loman tarpeessa. Onneks tää kuntokin on varmasti huomenna taas astetta parempi. Tiistaina on vasta eka kalastuspäivä, joten enköhän mä siihen mennessä tervehdy täysin.

Olispa jo huominen. Tän päivän oon vielä ottanu ihan iisisti, kun tuntuu et kun vähänkin liikkuu, meinaa taju lähtee kupolista. Muuten olo on jo ihan hyvä. Nyt saa riittää tää neljän seinän sisällä kyhjöttäminen. Toivottavasti tulee siisti reissu ja hyvä loma muutenkin. Ruotsissa oon viikon, mut sit ei olekkaan vielä mitään suunnitelmia.

8.5.2017

Kalastusharrastus auttaa jaksamaan

Viime viikolla mulla oli vain yksi päivä vapaata töistä. Onneks loma siintää jo viikon päässä, joten  työputki ei haittaa. Vaikka kyllä alan taas aika kypsä ja hermoloman tarpeessa. Sen ainoon vapaan käytin kalastukseen. Viime viikolla oli jo mukavan keväiset säät. Kevään aikana kalastus on jääny vähemmälle ihan sen takia, et töitä on ollu enemmän. Toki myös kevään viivästyminen otti omansa. Sen on huomannu fiiliksessä. Tai ei ihan suoraan, koska oon perusluonteeltani aika positiivinen ja sellanen joka jaksaa vaikka välillä tuntuiskin vähän nihkeeltä. Nyt kun pääsin taas vihdoin kalaan, tuntu et olisin ihan uudesti syntyny. Se fiilis mitä kalastus tuo mulle, on jotain ihan käsittämätöntä. Siinä ei pysty keskittyy mihinkään muuhun kun siihen mitä on just tekemessä, joten se nollaa aivot ihan täysin. Muistan sillon kun alotin perhokalastuksen ja reissuja alkoi tulla enemmän ja enemmän, alko myös mieliala kohtentuu ja se pysy tasaisena paremmin. Mä en tajuu miten kalastus ja luonnossa oleminen voikaan vaikuttaa tollein. Ei se ehkä kaikilla vaikuta. Mulle se tuntuu olevan henkireikä.



Oon nyt lähiaikoina joutunu vähän taistelee tulevasta kesästä työpaikalla... On ollu pientä sekaannusta onko mua laskettu kesän vahvuuteen vai ei ja myös toi eräopas koulutukseen pääseminen toi oman härdellin koko juttuun. Kun sanoin, et jäisin kesällä veke et kerkeen tekee ennen koulutuksen alkamista just näitä harrastukseen liittyviä juttuja, ei saanu kovin hyvää vastaanottoo. Kyl mä sen ymmärrän et tää nyt tuli vähän nopeella varotusajalla, mut en mä voinu mitään. Justhan mä sain vasta tietää, et mä pääsin sinne Kiljavalle. Ymmärrän myös sen, et kesä on meil lentokentällä aina se pahin aika vuodesta ja silloin tarvii enemmän porukkaa, mutta se on myös mulle se ainoo aika vuodesta kun pääsen oikeesti kunnolla tekee niitä juttuja minkä takia mä tällä hetkellä töitä teen. Vaikka voi kuulostaa hölmöltä et laitan harrastuksen työpaikan edelle, mut kyl mulle se oma hyvinvointi on tärkeintä ja sen hyvinvoinnin mulle pääasiassa tekee tää kalastusharrastus. Joskus ehkä pääsen työllistää itteni johonkin joka liittyy harrastuksiin ja silloin tällästä vastakkain asetteluu ei tarvii tehä. Aika näyttää.

4.5.2017

Vappu 2017

Valkoinen vappu! No ei nyt sentään, mut aika uhkaavasti näytti alkuun siltä et vappu menee talvisemmissa merkeissä kun itse talvi. :D Lauantaina satanut lumi suli aika nopsaan pois sunnuntaina. Vappuaatto meni tosi vaihtelevassa kelissä. Räntää, vettä, tuulta, mut välillä pilkahdus aurinkoakin. Mä sain villin idiksen värjätä ittelleni vapputukan kaiken harmauden keskelle. Biozelin color mask päähän ja sit vaan odottelee lopputulosta. Siitä tuli pinkki! Mulla on latvat vaaleemmat kun muu tukka, joten varsinkin sinne väri tarttu tosi hyvin.


Vapunvietto alotettiin pyytämällä Viivi ja Nasse meijän luokse pienelle brunssille.


Myöhemmin käväistiin Viivin ja Nassen luona. Mä pääsin taas silittelee mun pieniä rakkaita!


Iltapäivästä mä läksin Pinjan kanssa Myrtsiin. Käytiin Lunassa parantamassa maailmaa ja maistelemassa Plevnan panimosimaa. Se on hyvää, kiva että sitä saa välillä ihan täältä kotikulmiltakin.



Illalla napattiin Juuso Viivin luota messiin ja lähettiin porukalla Tapanilaan Miikan luokse grillailee. WINGSSS!


Myöhemmin illalla olis vähän tehny mieli lähtee danssaa johonkin. Pinjakin oli menossa Dondoon. Vielä junassa matkalla Tapanilasta takas kotikulmille, mietin et pitäiskö lähtee. Jotenki tulin kuitenki sellaseen fiilikseen et parempi vaan mennä kotiin. Seuraavana päivänä oli kuitenki töitä ja ehkä oli ihan hyvä vähän nukkua. Kello oli vasta vähän yli puolenyön, joten ihan hyvä veto. Aamulla olo kiitti. :) Muutamaan vuoteen en oo vappua juhlinu ollenkaan, kun ollaan oltu aina kalassa Suomen ulkopuolella. Ihan kivaa oli pitkästä aikaa!