Huhhuh, tässä onkin kerenny taas tapahtumaan kaikenlaista vuoden alussa. Tai koko homma lähti ihan lapasesta oikeestaan jo pikkusen ennen viime vuoden loppua. Kauheen kliseistä sanoo, et kaikkee tapahtuu just sillon kun sitä vähiten odottaa. Niin se vaan näköjään on. Vuoden viimeinen viikko huipentui aikamoisella tavalla. Mä aloin pikkuhiljaa tekee muuttoa Kallioon ja samalla muuttuikin sit oikeestaan kaikki. Jo jouluna oli pää aivan pyörällä, et mitä hittoa tässä oikein tapahtuu. Kävin ennen lapin reissuu aika pohjalla, mut yhtäkkii nousinkin sieltä ryminällä ylös ja aivan odottamatta. Juuson kanssa kun lähdettiin eri teille loppukesästä, olin ajatellu et nyt on hyvä viettää sinkkuna määrittelemätön aika. Yksinolo tuntui ihan hyvältä, enkä halunnu ettiä ketään. Toki Tinderiä tuli testattua. Ajatus uusien ihmisten kohtaamisesta tuntui kutkuttavalta ajatukselta, mut ilman sen kummempia päämääriä.
Tinderöinnit jäi kuitenkin vuodenvaihteessa unholaan. Joskus vaan kolahtaa ja kovaa. Lisää ihania kliseitä, silloin sitä löytää etsimänsä kun ei etsi. Vaikka mulla ei siis todellakaan ollu hakusessa nyt just ketään, toki sitä aina toivoo joskus löytävänsä vierelleen sellasen kumppanin joka on ollu haaveissa. Se tupsahtikin sitten eteen ihan odottamatta, yllättäen ja nopeesti. Ei Tinderistä, vaan ihan muualta ja lähempää kun olis arvannukkaan...
Kaikki vaan tuntu loksahtavan paikalleen. Ollaan tunnettu monta vuotta, mut nyt sit vissiin oli vaan oikee aika ja paikka. Vaikka kumpikin oltiin mietitty et eipä tarvii nyt hetkeen mitään uutta suhdetta niin hupsanssaa. Eipä pystyny enää perääntyy ja tässä sitä nyt sit ollaan.
Uusi vuosi, uudet kujeet oli tälle vuodelle oikein osuva.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti