Maassa, merellä, ilmassa

Opinnot on lähteny hyvin ja aika ryminällä käyntiin. Kiirettä on pitäny. Eka viikko oli aika paljon vaan tulevan vuoden läpikäyntiä, mut heti seuraavalla viikolla lähettiin kunnolla mettään. Tai no, kunnolla ja kunnolla, yksi yö oltiin Sääksjärven ympäristössä. Luokka sulautuu enemmän ja enemmän yhteen koko ajan. Varsinkin tokan viikon mettäretken jälkeen musta tuntu et oltais tunnettu jo pidempään. Se on jännää miten se et porukan tyrkkää yhessä mettään, saa jengiltä jotkut estot lähtemään ja tutustuminen on helpompaa. Ekan reissun tavoitteena oli vähän kartottaa mitä vartusteita jengillä on, sekä pikkasen suunnistustaitoa. Mä pysyn kartalla kyllä ihan ookoosti, mut kompassin käyttöä en oo vielä ymmärtäny. Oon yrittäny hiffaa sitä jo monta vuotta, mut joku jutska mulla on vissiin aivoissa vinksallaan kun ei vaan mee mun kaaliin... Jos sen kohta vihdoin oppis.

Luennot liittyen varusteisiin on mulle vähän tylsiä. Toki aina voi jotain kamoja päivittää, mut multa löytyy jo kaikki perusvarusteet millä pärjää mettässä pidempiäkin aikoja. Ainoo mihin pitää panostaa kun ensiapuvälineet, varsinkin sit jos alkaa oikeesti yrittäjäksi ja alkaa vetä jotain reissuja. Sillon kaikki pitää olla mintissä.

Kouluhommien ohella on pitäny keretä myös Kotkaan kalaan. Kymijoen vuosilupa oli ehkä vähän turha ostos tälle vuodelle, kun kesän reissuja oli niin paljon ja nyt opinnot vie myös paljon aikaa, eikä esim keskellä viikkoa kerkee ollenkaan ajamaan Kymille. Onneks muutaman kerran kerkee vielä käydä ennen kun kausi loppuu.

Erä ja luonto-oppaan tutkintoon kuuluu myös tietenkin lajituntemusta. Ekana tenttinä meille tulee sienet, jäkälät ja käävät. Tokan viikon mettäretkellä opin sattumalta kaikki vaadittavat, seuraavaksi harjoteltiin sieniä. Yhtenä päivänä lähettiin taas lähimettään tunnistustuokiolle. Samalla sai kotiinviemisiä.

Viime viikko oli tosi hektinen. Maanantaina alkoi EA1 kurssi ja se vaati keskittymistä. Alkuun oli luentoa ja sitten mentiin metsään tekemään harjoituksia. Mä oon käyny noi kurssit 10 vuotta sitten, joten ihan hyvä päästä suorittamaan ne uusiksi. En mä osais varmaan toimia jos jossain sattuis jotain.

Tiistaina alettiin harjotella melontaa inkkarikanooteilla Sääksjärvellä. Se oli hauskaa puuhaa. Tehtiin myös pelastautumisharjoituksia. Kaadettiin kanootteja ja kokeiltiin miten toimia pelastajana ja olla itse pelastettavana. Mielenkiintoista. Kun tulin iltapäivällä himaan, olin iihan töttöröö. Ei silti saanu jäädä pötköttelee kun piti rientää seuraavaan aktiviteettiin jonka mä olin järkänny mulle, Viiville ja Pinjalle. Hene lens meijät Helsingin ylle kattomaan maisemia. Sattui vielä kiva kelikin. Jos metsä on rauhoittava paikka, niin kyllä on myös yläilmoissa liitely.

Seuraavana päivänä jatkui taas melonnan harjoittelu. Tällä kertaa lähettiin suorittamaan virallista alkeiskurssia Natura Vivaan Vuosaareen. Tällä kertaa alla kajakki. Mä niin rakastan vesillä olemista. Ai että. Siinä kolmas rauhottava paikka. Mulle se kaikista tärkein eli meri.

Alkuviikon toilailut oli vieny mehut aika hyvin. Salillakin kävin aina kun tuli sopiva reikä. Torstaina oli luentopäivä. Ei pysyny enää silmät auki... :D Siellä mä nuokuin nätisti penkillä kun olis ollu mielenkiintoinen päivä ilmastonmuutoksesta. Hups. Jossain vaiheessa tunteja nukahdin ihan kunnolla ja vierustoveri joutu herättelee.

Viikon kruunuksi lähettiin vielä Juuson kans käymään Kymillä. Oli kiva päästä heitolle taas parin viikon tauon jälkeen. Ens kuussa meillä on opistolla koko viikko kalastusta. Saa nähdä mitä se pitää sisällään. Meijän luokassa on mun lisäks toinen perhokalastaja ja yks kalastusopas. Oli alustavaa puhetta et me ehkä toteutettais joku päivä.

Myös tää viikko oli ihan yhtä kovaa menoa. Pari päivää melontaa ja sit paineltiin Sipoonkorpeen loppuviikoks. Eilen kun tulin sielä Sipoonkorvesta himaan, olin iiihan töttöröö. Tästä viikosta oon erityisen iloinen kahdesta asiasta. Melontakurssin päätettiiksi sain tehtyä keulaeskomikäännöksen. Oon aina pelanny eskimokäännöstä ja sitä et kajakkiin jää kiinni. Vaikka en pelkää vettä tippaakaan, on mua pelottanu kajakilla kaatuminen. Ihan kurssin päätteet mä kuitenkin löysin itteni useemman kerran kajakki väärinpäin ja kampeemassa itteni sielä toisen kajakkia vasten ylös. Jes! Mua ärsyttää et ajattelen liikaa ja se estää mua välillä tekemästä juttuja, vaikka haluunkin aina kokeilla kaikkee uutta. Sit kun pääsen rajan yli, en oo moksiskaan.

Toinen ittensäylitys oli siellä Sipoonkorvessa. Lähettiin kokeilemaan pimeessä suunnistamissa. Se oli vapaaehtoista, mut aattelin et kai mä nyt lähen porukan mukaan. Lähettiin kolmen naisen voimin pimeeseen mettään. Mähän pelkään pimeetä ihan julmetusti. Jo pimee koti aiheuttaa pakokauhua, metsä on siihen potenssiin sata. Reilu pari tuntia hortoiltiin tiheessä mettässä otsalamppujen, kartan ja kompassin varassa. Kun tultiin "maaliin" tokasin kanssa suunnistajille et oli muuten hirveintä mitä oon koskaan tehny. Hyi helvetti, mua pelotti niin paljon. Oon kuitenkin ylpee siitä et lähin, eikä kukaan huomannu mun ahdistusta. Heidi ja Reija ihmetteli, koska olin ollu vaan cool. :D Huhuh. Toivottavasti tuun vielä ylittämään itteäni enemmän!