21.4.2017

Mitäs täs?

Noniiiin, mitäs täs. Jääny molemmat blogit vähän oman onnensa nojaan taas kevään edetessä. Ärsyttävää, koska rustaaminen on edelleen musta kivaa, tuntuu vaan että aika ei riitä. Kevät on tosiaan edenny jo ihan mukavan pitkälle. Se ei kyl näy vielä missään... :D Reilun viikon päästä on jo toukokuu ja täällä tulee edelleen lumikuuroja ja on hullun kylmää. Jes. No ei siinä, kai se kevät kohta tulee. Onneks on ollu kuitenki aurinkoisia kelejä.

Viime kuun viimeisellä viikolla lähettiin Hannan, Viljamin ja Juuson kanssa jälleen Gotlantiin. Ai kauheeta sitä reissua olikin odotettu pitkään. Tällä kertaa lautta-aikataulut ei oikein menny yksiin laivan kanssa, joten päätettiin alottaa matka Helsingistä. Yleensä ollaan lähetty Turusta. Meillä oli melkein koko päivä aikaa pyöriä Tukholmassa ennen laivan lähtöä. Oli kiva päästä käppäilee Tukholman katuja. Mä tykkään siitä kaupungista koko ajan enemmän ja enemmän. Täytyis joskus kyllä mennä sinne ihan kunnolla. Jäädä yöks ja tutkia paikkoja.



Tää Gotlannin reissu oli meijän porukalle kolmas. Siitä kirjottelin enemmän toisen blogin puolella. Viikko kalassa meni ihan hullun nopeesti. Päivät vaan katos johonki. Oli vähän erilainen reissu taas. Ainakin säiden puolesta. Alkuun oli tosi keväistä, mut sit kelit kylmeni aika paljon. Muutamana aamuna oli pakkasta. Musta tuntuu, et mä en oo vielä koskaan ollu millään reissulla niin onnellinen kun tuolla. Haikeena muistelen jo sitä fiilistä. Mä en tiiä mikä oikeestaan oli toisin muihin reissuihin verrattuna, mut mulla oli kokoajan ihan tajuttoman hyvä olla. Heti ekasta päivästä lähtien. Kun istuttiin autossa paikan vaihdosten välissä, mä vaan tuijotin ikkunasta ja mietin miten mulla onkin niin rauhallinen olo. Mä vaan nautin jokaisesta hetkestä. Tuijotin maisemia ja kalastin täysiä. Olin niin siinä hetkessä, yhtä sen kaiken kanssa. Nyt meni deepiks, mut siltä musta tuntu. :D Taas tuntu tosi vaikeelta tulla takas kotiin. Se on ärsyttävää. Olis kiva nauttii siitäkin, mut ei se vaan mee mulla niin.



Gotlannin jälkeen meni vaan muutama päivä kun olin taas menossa. Tällä kertaa ihan vaan parinsadan kilsan päähän, Tampereelle. Siellä oli taas Perhomessut ja me juhlistettiin samalla meidän tyttöporukan "vuosijuhlaa". Nää oli jo kolmannet messut yhdessä. Messuilla oli kivaa kun jengi tuli juttelemaan. Samalla myös vähän hämmentävää, kun muutamasta tyypistä mulla ei ollut mitään hajuu ketä ne oli, tuli vaan morjestaa ihan nimellä ja tosi tuttavallisesti. :D Hauskaahan se oli. Messujen jatkot oli jälleen aika railakkaat. Krebattiin pilkkuun Ilveksen yökerhossa. Aamulla oli hutera olo, mut urheasti oltiin takas messuilla jo kymmeneltä!


Reissun ja messuilujen jälkeen oli taas aika palata ruotuun. Mulla tuli muutama viikko salista taukoa. Yritin kyllä muuten jumpailla ja korjata mun rikkinäistä selkää. Ei se kuitenkan tunnu samalta kun kunnon punttistreeni! Itsetunnon kanssa on taas ollu aika paljon tekemistä. Mulla on nykysin ihan ookoo kausia, mut sit välillä taas pudotaan pohjalle. Sieltä mä yritän taas nousta ja hyväksyy itteeni ja kroppaani paremmin.


Viime viikonloppuna oli pääsiäinen. Mä sain siihen onneks haalittua ihan kivasti työvuoroja, kun oli paljon pyhäpäiviä. Olishan se ollu ihan kivaa olla vapaallakin, mut pakko kertätä rahaa kesälle ja syksylle. Sain aika huonosti tunteja tälle kuulle, joten kaikki ylimääräiset vuorot on napattava. Sunnuntain olin vapaalla. Sillon pidettiin porukoiden luona Louhelassa pääsiäisillallinen. Veeran poitsu Leo on kasvanu ihan hullusti sit viimenäkemän. Siellä se pallopää yritti kiipeillä kaikkia tukia vasten. Kohta se varmaan kävelee.




Myös tälle viikolla sain haalittua enemmän vuoroja, mitä alunperin vuorolistassa oli. Neljän päivän vapaat vaihtui yhdeksi! Hyvä niin. Kun on palkattomalla lomalla melkein puoltoista viikkoa, näkyy se tuloissa tietenkin. Nyt pitää kiriä takaisin ja toivoo, että jää taas yli sen verran että saa alkaa laitettuu sivuun rahaa.


Onneks oon laittanu sivuun rahaa ja valmistautunu jo kesään. Mulla oli sellanen pieni toive mielessä, et voisin taas jättäytyy extraks tuolta töistä. Nyt pystyn tehdä sen ja oikeestaan mun on pakko. Mä nimittäin PÄÄSIN KILJAVAN OPISTOLLE! Elokuussa alkaa eräoppaan koulutus. Mitä vitsiä, tuntuu ihan hassulta... Mä en oo moneen vuoteen ollu missään koulussa. Nyt pääsen harjottelee juttuja mistä tykkään. Tapaan uusia ihmisiä ja tuun varmasti kokee kaikkee jännää. Kuinka siistiä! Mä en oikeesti osaa vielä ihan sisäistää tätä koko hommaa. Viimesen viikon ajan oon odottanu naama kiinni sähköpostissa, et tulisko sieltä jotain vastausta. Keskiviikkona sinne tupsahti odotettu viesti. Mut on valittu. Meitsi alkaa opiskella! Hui.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti