14.10.2013

Intin jälkeen

Kohta alkaa olee kuukausi siitä kun Juuso pääs intistä veke. Mua on pyydetty kertomaan fiiliksistä intin jälkeen ja nyt aattelin jotain raapustaa jos vaan saan ajatuksia kasaan. Päivät on menny nopeesti, ainakin nopeemmin kun ainaisia aamuja laskeskellessa. Toisaalta taas Juuso kurkkusalaateissa tuntuu tosi kaukaiselta ajalta. Niitä kuteita on vähän ikävä. TJ-luku on nyt -26 aamua, 3.8 viikoa, 0.9 kuukautta.


Viikonloput on taas vähän menettänyt merkitystään. Intin aikana viikonloppu oli todellakin paras aika viikosta. Edelleen viikonloput on jees, mutta ei niin merkityksellisiä, varsinkin jos Juuso on töissä. Siinä ehkä yksi juttu jota on vähän jäänyt kaipaamaan. Intin aikana viikonloppuihin tuli panostettua enemmän. Varsinkin siihen yhdessä olemiseen. Toisaalta onhan se kivaa, että elämä ei pyöri vaan viikonloppujen ympärillä. Voihan sitä panostaa muinakin päivinä. :) Niinä iltoina kun ollaan yhessä himassa, on kiva laittaa muutamat kynttilät palamaan, syödä yhessä ja kattoa vaikka telkkaria tai lähtee yhessä lenkille. Vaikka keskellä viikkoa.

Alkuun ei oikein tienny et mitä siitä kelais että ollaan taas kotona molemmat. Olo oli vähän kun olis juossu jonkun maratonin ja kun se on loppu, on myös kaikki voimat ihan loppu. Meijän maratoni kesti 8,5kk ja sen jälkeen tuntui hetken vähän tyhjältä, vaikka se olikin ihan parasta että Juuso tuli himaan.  Oli jotenkin tosi väsyny fiilis ja tuntu oudolta kun ei enää ollukkaan mitään venattavaa. Tätä on oikeesti tosi vaikee selittää mitä haen takaa... Vähän oli sellanen awkward olo. Toivottavasti joku sai tästä ajatuksesta kiinni. :D


Mitään suuria muutoksia ei ole tullut elämään. Uutena juttuna kyllä tuli mun työajat. Alotin nykysessä työssä just sillon kun Juuso lähti. Sitä ennen oltiin molemmat vuorotöissä. Se on siis ollut uutta, että mä herään joka päivä aikaisin ja Juuso jää yleensä nukkumaan. Kun mä pääsen duunista, menee illat tosi nopeesti. Se vähän ärsyttää. Juuson iltavuorot on kans vähän tylsiä. Illalla Juuso tulee kotiin, siitä melkein heti nukkumaan ja aamulla nopeet heipat kun mä lähen. Onneks nyt taas Juusolla on tulossa pääosin päivävuoroja.

Mä olin kuullu vähän kuumottavia juttuja et parisuhde voi joutuu koetukselle reserviin astumisen jälkeen ja kaikki mennä perseelleen kun on tottunu erilaiseen elämään. Ei meillä kuitenkaan mitään sellasta ollu. Ainoona varmaan toi mitä aikasemmin mainitsin, että alkuun oli vähän outo ja voimaton olo kaikkeen. Tässä tää tasaantuu kokoajan, vaikka nyt syysväsykin alkaa painaa. Nyt on tullu seurattua muutamien tuttava parien riitelyitä ja mietittyä että onneks meillä mene hyvin. Meillä on aina menny hyvin. Kaikki on palatutunut lähes normaaliksi. Niinkun oli ennen inttiä. Tästä taa taas lähtee. Hyvillä mielin kohti tulevaa! Oli ehkä vähän pintapuolinen seputus, mutta muuhun en nyt oikein pysty. :D

12 kommenttia:

  1. Mä ymmärrän ton tyhjän olon! Sillon ku ite inttileskeilin niin tuntu kans tosi oudolta kun se pääs sieltä lopullisesti pois, jotenki että "hä, voinko mä muka nähä sua aina kun haluan?" :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No jep! Ja sunnuntaisin on hassuu kun on sellanen varautunu olo, et kohta pitää taas lähtee. Eipä tarvii :D

      Poista
  2. Kiitos tästä postauksesta ! Meillä reservi häämöttää 66 päivän päässä. Alkaa olla vajaa 300 takana. On kiva kuulla et teillä menee noin kivasti :) sitä samaa toivon omallekki kohalle !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kauhee kasa takana! Hatunnostot sinne. Toivottavasti kaikki lähtee rullaamaan teilläkin hyvin :)

      Poista
  3. Hyvin pystyin kans samaistuun tähän, se olo kun tj0-päivä oli, oli sellain ettei sitä pysty selittää, se pitää itte kokea!
    Ja onneks teillä menee hyvin, meillä on ollu nimittäin ongelmia intin jälkeen, ku on tullu itelle suuria muutoksia elämään ja kaikki vaikuttaa sit parisuhteeseen. Mutta eteenpäin vaan, tuli vastaan sit mitä vaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä et tosta mun ajatuksesta sai kiinni!

      Suuret muutokset varmaan helposti aiheuttaa päänvaivaa... Siinä varmaan yksi syy, että meillä ei oo ollu oikein mitään huonoja juttuja kun kaikki on pysynyt samanlaisena. Tsemppiä tulevaan, toivottavasti kaikki käntyy parhainpäin. :)

      Poista
  4. Yllättävän nopeesti unohtuu se intti-arki. Viikon päästä tuntu että siitä olis ollu jo ikuisuus kun toi mies pääs pois. Välillä mietin, että tätäkö mä nyt itku kurkussa oon monta kuukautta odottanut?!
    Kun itsekin olin ensimmäiset päivät jotenki lamaantunu.

    Nyt se on ollu yli vuoden kotosalla ja joo, en kyllä antais sitä enää takas inttiin. Parisuhteessa on mennyt yhtä hyvin ku ennen inttiäkin! Toisaalta oon myös onnellinen että tuli se koettua :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo vähän mullakin oli sellanen fiilis et tässäkö tää nyt oli... :D En kyl enää uudestaan samaan haluis ryhtyy! Oon kuitenkin samaa mieltä tosta, et ihan hyvä että tuli koettua vaikka välillä tekikin pahaa. :)

      Poista
  5. Ihanaa, et teil menee hyvin. Oon seuraillu sun blogia, vaikka ollaan tavattu viimeks vuosia soften. Kaikkea ihanaa teidan elamaan! T. J:n kaveri

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ja kiitos myös kommentista :) Kiva kuulla tällästä.

      Poista
  6. Täällä on kans kyllä yks joka pystyy samaistuun tuohon fiilikseen. Tässä menneen vuoden aikana oon nyt kahdesti päässyt/joutunut kokemaan kyseisen fiiliksen, enkä vieläkään tiedä oikein mitä mieltä olen asiasta. Intin jälkeen se oli voimakkaampi entä kesäisen eron, 8,5kk oli kumminkin pitkä aika pelkkään odotteluun ja viikonlopuille/vapaille elämiseen omien töiden ohessa.

    Aika kumminkin juoksee paljon nopeammin, kun toista näkee päivittäin. Edes sen hetken! :D Huippua kuulla että teillä on löytynyt normiarki ja kaikki luistaa hyvin. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, aika menee kyl nopeesti! Välillä toivois että päivässä olis muutama tunti lisää, eikä menis niin kauheen nopsaa. :)

      Poista