21.3.2014

Yksinäinen ilta

Tänään oli vika päivä toimistolla. Olin puolikkaan päivän. Kun hommat oli kasassa lähin kotiin. Kerettiin Juuson kanssa vielä näkemään, ennen kuin Juusben piti lähtee iltavuoroon. Katottiin pitkästäaikaa superkoukuttavaa Lentoturmatutkintaa FOXilta. Juuso lähti kolmen jälkeen ja mä jäin yksin kotiin. Tein Katjan ja Samin hääkutsuja taas vähän valmiimmaks ja sen jälkeen suuntasin salille. Treenasin selkää ja olkapäitä.


Asiasta kukkaruukkuun. Mua pelottaa nykysin lisäillä kuvia itestäni tänne blogiin. Mä pelkään että näytin kuvissa ihan erilaiselta kun oikeesti, lähinnä laihemmalta mitä oon. On välillä vaikeeta lisätä kuvia, kun luonnostaan varmaan kaikki katsoo omissa kuvissaan että näyttäisi hyvältä. Tuskin kukaan haluaa itestään laittaa super rumia kuvia mihinkään. Siks pelkään että vastaako kuvat todellisuutta. Mulla vielä käsitystä vaikeuttaa, kun mielikuva omasta kropasta on ihan perseellään. En oikeestaan edes tiedä miltä mä näytän ja siks on vaikee laittaa todellisuutta vastaavia kuvia. Välillä kun katon jotain kuvia, voin kelata et enhän mä niin kauheelta näytä, mut usein kun katon peiliin, mua alkaa ahdistaa mun ulkomuoto tai jos käyn vaa'alla salilla ei oo itku kaukana. Tiiän että vaakaa ei pitäis tuijottaa, vaan mieluumin luottaa peiliin mut jos kumpikin tekee ihan saman, inhoavan lopputuloksen. Nyt taitaa vähän alkaa tää kirjoitus rönsyilemään avautumisen puolelle, mut tälläsiä mietteitä mulla on tässä pidemmän aikaa ollu.

Takas aiheeseen ja tähän iltaan. Salin jälkeen en syönyt rahkaa, niinkuin teen yleensä vaan tein ittelleni pienen satsin banaanilettuja. Niitä samoja joista kirjottelin jokin aika sitten. Yksi satsi tuli kivasti yhdestä baanista, kahdesta munasta ja ripauksesta leivinjauhetta. Tällä kertaa jätin viimeksi laittamani ohrahiutaleet veke.


Nyt illalla on ollu pitkästä aikaa kunnolla sellanen olo, että ei oo kivaa olla yksin kotona. Juuson inttiaika opetti mua olemaan yksin ja nykysin se on ollu paljon helpompaa. En mä kaipaa yksinoloa yhtään, mut nykyisin se ei oo maailmanloppu jos Juuso on jossain. Nyt jopa vähän ahdistaa. En tiedä miksi. Ei tarvii onneks enää pitkään olla yksin. :) Nyt väsäämään hääkutsut valmiiksi! Huomenna saan ne eteenpäin.

5 kommenttia:

  1. Oon sua jo pidempään lukenut, mm. Tsemppailin Juuson intin kanssa! Näin teidät goexpossa ja vitsi mä yllätyin miten pieni olit! Eli todellisuudessa olitkin huomattavasti pienempi mitä kuvista oon luullut! Siis olit niin laiha ja lyhyempi mitä kuvittelin! Mutta hiton hyvännäköinen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aijaa, aika jännä kuulla! Tosin sitä oon joskus kuullu että näytän vähän pidemmältä mitä oikeesti oon. Ja hei kiva kuulla et oot pysyny noinkin pitkään messissä. :) Kiitti tsempeistä sillon!

      Poista
  2. Pitkästä aikaa pakko kommentoida. Itsekki oon ihan vasta aikoihin painiskellu tuon yksinäisen olon kanssa, varsinkin kotosalla kun mies on jossain. Olen ollut ihan hämmentynyt kun ei siitä ole kuin vuosi kun omasta ajasta ja olosta oppi jopa nauttimaan, eikä kotikaan nyt niin kammottavalta paikalta tuntunut yksin ollessakaan. Eikä kesälläkään vielä, vaikka isompaa asuntoa yksikseni asutinkin. Nyt kuitenkin on ihan kamala olo olla yksin kotona ilta-aikaan aina välillä. Tiedä sitten mistä johtuu. Ajattelin kuitenkin kertoa ettet ole ollut yksin tuon fiiliksen kanssa :) Eiköhän tuo kevät ja aurinko ala piristään mieltä vielä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on nimenomaan hämmentävää kun yhtäkkiä onkin tällänen fiilis! Ihan hassuu. Onneks en oo ainoa :D Eiköhän tää taas tästä molemmilla!

      Poista
  3. Toivotaan niin! :D Ei oo mikään makein tunne kyllä koettavaksi.

    VastaaPoista