24.8.2017

Jännittynyt koululainen

Nyt se sit alkoi! Tiistaina hyppäsin todella jännittyneissä fiiliksissä autoon ja ajoin musaa täysii kuunnellen Kiljavan Opistolle Nurmijärvelle. En tajuu mistä se hirvee jännitys ees tuli. Olin ollu ihan chill asian kanssa, mut sit viime hetkillä alko jännittää. Onks se kuitenkaan mun paikka?  Opinko mitään? Mitä jengi kelaa musta? (öööö, eiks toi viimesin ajatus pitäis jäädä jonnekki teiniaikaan...) Haku oli tapahtunu jo maaliskuussa, tulokset tullu vähän myöhemmin keväällä ja sen jälkeen olin välillä ihan unohtanut et oon ees menossa opiskelee. Ihan tarkotuksella. Kesällä oli kaikkee muuta puuhaa ja reissuja, josta piti nauttia täysii.


Oli hauska nähä porukka ekaa kertaa kasassa. Keväällä kävin opistolla infotilaisuudessa ja valintäpäivässä, josta mulla jäi kasvoja mieleen. Aattelin monesta että ne pääsee ihan varmasti opiskelee. Siellähän ne istui! Ihan parasta, ne oli vielä sellasia tyyppejä ketkä vaikutti mukavilta ja joista aattelin et siistiä jos pääsen niitten kanssa vuotta viettämään. Lisäksi oli tietenki myös uusia naamoja. Kaikista tuli heti hyvä fiilis ihan ensitapaamiselta. Fiilis voimistu kun käytiin esittelykierros. Ei hitto... Miten tosta porukasta voi päästää irti ens kesänä? Pelkään jo nyt sitä hetkee.  Toki hermotkin varmaan kerkee jossain välissä mennä. :D Tullaan kuitenki tekee retkiä, olee väsyneitä, nälkäsiä tai muuten vittuuntuneita ihan saletista aina välillä. Yllärinä tuli et kuulun porukan nuorimpiin. Ehkä jopa nuorin, jos oon oikein ymmärtänyt. Ikähaarukka on siis kaksseiskasta vähän päälle viiteenkybään.


Myös opintojen sisällöstä oon todella innoissani. Ihan varmasti tuun kyllä olee välillä ihan ymmälläni ja tarvii vähän enemmän apua, mut ainakin innostusta riittää. Mulla on omat vahvuudet joita pystyn hyödyntää, mut myös paljon heikkouksia joihin tarviin oppimisen kannalta vähän jeesiä. Koko vuosi on lähiopiskelua, mut jokaisen tarvii opiskella myös itsenäisesti koko vuoden ajan. Jännää olla aikuispuolella opiskelemassa. Ihan erilainen meininki kun aikaisemmin. Edellisestä koulunalotuksesta on 10 vuotta. Valmistumisestakin kohta 7 vuotta.


Edellisessä koulussa istuin tietokoneella 3,5 vuotta, oon viimeks omistanu muistiinpanovälineet joskus ylä-asteella. Eilen kävin ostamassa penaalin, pari tussia ja vihkon. Oon tosi huono tekee muistiinpanoja. Ala-asteella oli kivaa hankkia kaikkia hienoja kyniä, päheitä penaaleita ja koristella kaikki vihkot oman näköisiksi, mut sit myöhemmin musta tuli se, joka aina joutu lainaa kynät joltain muulta kun omat ei pysyny tallessa... Jospa yrittäisin palata takaisin siihen ala-asteen malliin. Kaikki opiskeluun liittyvä on puistattanu mua sen jälkeen kun valmistuin amiksesta. Onneks tässä on kulunu välissä aikaa ja fiilis edes vähän parantua. Oon salee ihan erilaista lähtee opiskelee 27-vuotiaana kun 17-vuotiaana. Vaikka sillonkin olin kiinnostunu alasta, jota lähdin opiskelee mut silti se tuntui olevan vaan jatkumoa sille edelliselle koulutaipaleelle. Koulujutuista voisin kirjottaa joskus enemmänkin. On monta asiaa, jotka mua siinä mättää ihan yleisesti. Nyt on kuitenkin hyvä fiilis tälle vuodelle.

22.8.2017

Kuun vaihteen seikkailut

Reissua on pukannu tänä kesänä toisensa jälkeen. Sehän mulla oli tarkotuskin. Alkuperäisestä suunnitelmasta oon kuitenkin vähän poikennu. Jäin lentokentältä extraks heinäkuun alussa. Olin aatellu et oon koulun alkuun saakka tekemättä töitä, mut kävin sit lopulta tekee aina sinne tänne muutaman vuoron. Sen verran et sain vielä vikat pikkumassit kerrytettyä. Ja miten nyt reissuiltani ehdin. Heinäkuun alun jälkeen kerettiin olla eilu viikko himassa kun lähettiin uusiks Norjaan. Vaati pientä suostuttelua. Kiva kun pääs käymään myös Finnmarkin alueella tänä kesänä. Piti käydä siellä jo ekalla reissulla, mut jokien olosuhteiden takia piti perua.










Finnmark on kyllä omalla tavallaan tosi hienoa mestaa. Ei yhtä jylhää kun vähän etelämmässä, mut omalla tavallaan siistiä. Kasvillisuus siellä on sellaista pohjoista ja ihanaa. Ihan kun olis jossain satumaassa. Finnmarkissa oltiin viikko. Jo takastulo matkalla mulla iski pieni paniikki. Seuraavaan reissuun olis enää ihan muutama päivä ja siihen pitäis alkaa kans valmistautua. Piti pakata rinkkaa, tehdä ruokaostokset ja tsekkaa muut välineet. Iiiiiiik. Hyvin kaikki meni kuitenki ja uuteen reissuun pääs lähtee hyvillä mielin!

Oltiin jo keväällä puhuttu mun tytsykavereiden kanssa et tehtäis joku yhteinen vain tyttöjen kalareissu. Nyt oli sitten sen aika. Elokuun ekana sunnuntaina lähettiin kruisaamaan kohti Käsivarren erämaa-aluetta. Pääsin pitkästä aikaa kantaa rinkkaa ja vetää vaelluskengät jalkaan. Rinkka on ihan uusi Fjällrävenin 75l Kajka. Tykkäsin kovasti! Rinkka paino yli 30kg ja jaksoin sen ihan hyvin. Oli siistiä huomata taas kehitys itsessä. Vielä joitain vuosia sitten 25kg oli ehdoton limitti, mut nyt tää paino meni ihan hyvin. Ei se toki mukavaa oo kun yli puolet omasta painosta on selässä, mut vaan lähinnä siks kun iho menee aika herkäks kun rinkka painoo alaselkää/lantioo. Jaksamisessa ei ollu kuitenkaan mitään. Jes, voitto.












Myös tyttöjen reissulla oltiin viikon verran. Rentoo meininkiä, kalastusta, pitkiä yöunia ja hyviä keskusteluita kaakaokuppi kourassa. Mä en oo ikinä tuntenu oloani hirveen hyväks tyttöporukassa, mut yritän kokoajan opetella sitä enemmän. Mulla ei oo kauheesti ollu tyttökavereita, eikä varsinkaan tällästä neljän tytön porukkaa. En osaa selittää mikä siinä on. No anyway, kivaa oli kuitenki ja koitetaan jatkossakin järkkäillä tälläsiä reissuja.

Paremmat höpötykset molemmista reissuista löytyy toisen blogin puolelta. Finnmark eka osa, toka osa & Käsivarsi.