28.11.2013

Mitä rakastan itsessäni?

HEART PUMPS DIESEL  blogin pitäjä Sofia oli vastannut eri blogeissa pyörivään haasteeseen ja listannut asioita, jota rakastaa itsessään. Samalla Sofia haastoi kaikki muutkin kanssa bloggaajat tekemään saman. Aloin pyörittämään mielessäni heti omiakin vastauksia. Huomasin että se on aika vaikeeta. Ensinnäkin haluisin lieventää omalla kohdalla haasteen muotoon "mistä TYKKÄÄN itsessäni". Monet kaverit on kertonut kuinka ne on vuosien aikana oppinut rakastaa itseään ja kuinka hienoa se on. Munkin mielestä se on hienoa, mutta itse en oo päässy sinne asti vielä ja siksi tää haaste tuntui niin vaikeeta. Tässä kuitenkin jotain ajatuksia. Jotain ulkonäköön liittyvää ja mun persoonaan.

OLKAPÄÄT

Aloitetaan heti ulkonäköasioilla. Varsinkin omaan kropan hyvien asioiden listaus on aina mulle vaikeeta. Oon kuitenkin ihan tyytyväinen mun olkapäihin. Ei ne mitkään super lihaksikkaat ole, mut jotain muotoa tai erottuvuutta niissä kuitenkin on. Joten voisin sanoa, että tykkään niistä. Jee edistystä!


OMISTAUTUMINEN

Kun johonkin rupeen haluan tehä sen hyvin. Oli kyse töistä, parisuhteesta, harrastuksista... Jos haluaa saavuttaa jotain, täytyy sen eteen nähdä vaivaa. Esimerkiksi työt, meijän alalla on välillä aika vaikeeta saada duunia ja siksi haluan hoitaa työni kunnialla, että voin vielä tulevaisuudessakin työskennellä tällä alalla. Jos haluaa hyvän, onnellisen ja toimivan parisuhteen, täytyy siihenkin nähdä vaivaa. Ei saa mitään itsestään selvyytenä. Mun ja Juuson suhteessa ei ole onneksi tarvinnyt erityisiä ponnisteluita vaan suhde on toiminut aika itsestään aina hyvin. Molempien omistautumista se kuitenkin tarvitsee. Haluun olla hyvä puoliso.


MIELENRAUHA

Mä en oo temperamenttinen, en impulsiivinen enkä kovin räiskyvä. Oon aika rauhallinen tyyppi ja siitä tykkään itsestässäni. Tosin kun Juuso tuli kuvioihin aloin vähän miettiä tätä uudestaan, että oonkohan sittenkään kun Juuso on vielä rauhallisempi ja lehmän hermoisempi. :D Kyllä mä edelleen allekirjoitan sen myös itsestäni. Tällä en siis tarkota, että en koskaan riehuisi tai tekisi jotain spontaania. Mieli on kuitenkin melkein aina rauhallinen ja se tuntuu musta hyvältä. Ja elämä tuntuu sillon hyvätä kun mieli on rauhallinen. Tähän samaan syssyyn vois myös mainita paineensietokyvyn. Oon välillä kova stressaamaan, mutta pystyn sillon toimimaan. Pieni stressi buustaa hyvin! Tästä on ollu hyötyä kun olin lentokentällä kiireisessä siivousduunissa ja myös nykyisessä työssä kun miljoonat deadlinet painaa päälle. Niin jä tällä en myöskään tarkota että jos joku on esim temperamenttinen, että se olisi huono asia! Ihmisiä on erilaisia. Hah, tulipa kliseinen lopetus...



ILOITSEMINEN

Mä tuun iloiseksi ja onnelliseksi tosi pienistäkin jutuista ja se on ollu mun mielestä aina hyvää mussa. Tuun esimerkiks aina iloiseksi luonnosta. Ei tarvii kun kävellä asemalta kotiin ja kattoa tuulessa heijaavia puita niin johan alkaa hymyilyttämään. Nyt kun mennään joulua päin, tuun iloseksi ikkunoita valaisevista jouluvaloista. Samoin joulukuusi Kaapelitehtaan pihassa. Oon siis ihan Kaapelin vieressä duunissa. Siksi tulee sitä katseltua. Myös arkiset asiat tekee mut iloiseksi. Pieni yhteinen hetki hyvän ruuan parissa kiireisen viikon keskellä Juuson kanssa, parasta. Myös pelkästään jo se että näkee Juuson työpäivän jälkeen, tekee mut oikeesti onnelliseksi ja sen voimalla jaksaa paskemmankin päivän.



SOSIAALISUUS

Uuden duunin myötä oon vähän erakoitunut, kun istun päivät pitkät omassa kopissani. Musta tuntuu että duunissa jengillä on ihan eri käsitys musta millanen oikeesti oon ja se vähän harmittaa. Oon aina pitänyt itseäni sosiaalisena ja siitä on ollut hyötyä seurakunnan riparihommissa ja kun olin töissä nuorisokahvilassa. Tykkään olla ihmisten kanssa. Lentokentällä oli kivaa ryhmänvetäjänä. Nykyisin pääsen käyttämään sosiaalisia taitoja kuvauksissa. Ihan hyvin mä niissäkin pärjään, vaikka aina vähän jännittää tavata sellasia business ihmisiä. Mulla on vähän ikävä riparihommiin... Ehkä vielä joskus.


SILMÄT

Sit vielä yks ulkonäköön liittyen. Mun silmät on ihan jees. Ne on eriparia, niinkun mun koko naama, mut silti silmät on ihan jees. Usein on päiviä, jolloin musta tuntuu että mikään asia mun kropasta ei oo hyvin, silmät jää kuitenkin melkein aina vihan ulkopuolelle. :) Niitä on kiva meikata. Vaikka oon muuten kosmetiikkajuttujen kanssa aika huono, niin tykkään kuitenkin meikkaamisesta ja oon siinä jopa ihan ok.


Julkaise -nappulan painaminen jännittää... :D En tiiä miks, mut kaikki tällänen itsestään puhuminen on vähän arka juttu. Se taitaa olla joku meijän suomalaisten yleinen ongelma. Helpompaa on listata huonoja asioita itsestään. Mä oikeesti arvostan tosi paljon itsevarmoja ihmisiä, jotka esimerkiks pystyy pitämään itseään kauniina, kantamaan kroppansa kunnialla ja luottaa itseensä muissakin asioissa. Sellaset ihmiset yleensä näyttääkin paremmalta, kun ne jotka vihaavat itseään. Mä on vihaa itteäni, mutta en todellakaan raskastakkaan. Sitä on vielä työnalla. Ehkä tälläset "tehtävät" tekee ihan hyvää mulle.

26.11.2013

Mikä on muuttunut?

Eilistä postausta kirjottaessa mietin että tää tuntuu nyt ihan liian tutulta... Oon aikasemminkin tehnyt melkein samanlaisen postauksen. Aloin kaivelee blogini historiaa ja löysin muutaman muunkin samanlaisen postauksen. Hahah... Vähän ehkä jopa nolottaa. Mikään ei oo muuttunut mun blogivuosien aikana.

Kivaa peiliposeerausta ja naamakuvia vuosi vuodelta. Alotan jouluhommat näköjään aina lähes samaan aikaan vuodesta. Tossa vuoden 2010 kohdassa olin ostamassa joululahjoja, mutta ostinkin jotain ittelleni. Sama mekko on käytössä edelleen. Noihin aikoihin olin Cityllä ihan viimeisiä päiviä työharjottelussa. Vähän sen jälkeen valmistuin koulusta. Vuonna 2011 oltiin just muutettu nykyiseen kämppään ja sai tehdä ekoja jouluhankintoja kotiin. Eka joulunaika omassa luukussa! 2012 jatkettiin samoilla kuvioilla niinkuin tänäkin vuonna. 

Mitäköhän ensi vuonna? Varmaan ihan samaa...

25.11.2013

Törsäilyä

Kävin tänään shoppailemassa duunin jälkeen. Shoppailusessio alkoi Turisaksen ja Enskan keikkalippujen ostolla Tiketistä ja jatkui joululahjojen bongailulla. Eksyin myös vaatekauppaan, Forumin Seppälään. Sieltä oon muutaman vuoden aikana löytänyt mulle parhaiten istuvia vaatteita. Sillon harvoin kun ylipäätään löydän jotain. Nyt ostin pari paitaa. Molemmat mustia. Pitkähihainen ja hihaton.


Kiva välillä löytää vaatteita. Forumissa en hengannu kovin pitkään. Siirryin taas joululahjojen pariin, mutta en sitten ostanukkaan mitään. Kotimatkalla kävin vielä Myyrmannissa. Kaikki tää tuli shoppailureissulta mukaan:


Rahan tuloa... eiku menoa ei voi estää. :D Tobacco Storesta tuli pari uutta pakettia makuröökiä, jotain  fruit mixiä ja ice lemon mintiä, jonka pitäis maistua mohitolta. Seppälän pussista löytyy ylläolevat paidat. Punnitse & Säästä -kaupasta ostin goji ja mulperimarjoja. Myyrmannin Citymarketissa oli Lumenen tuotteita alennuksessa, sieltä CC voide. En oo koskaan käyttäny mitään tollasta tai BB juttuja. En muutenkaan käytä meikkivoidetta kuin silmämeikin alla ja joskus kun on jotkut kemut. En oo ihan perillä niistä. No ei varmaan yllätä, mistä kosmetiikkajutuista mä olisin perillä? Lähiostarilta piti vielä käydä hakemassa joulukalenterit. Jeee, nyt ne odottamassa sunnuntaina! Alhalla liput, niistä tuskin tarvii mitään sanoa.

Joulukalentereista tulikin mieleen. Tänään on päässy jo kuuntelee Jouluradiota ennakkoon. Sen kuuntelu kuuluu mun omiin jouluperinteisiin. La-su välisenä yönä se alkaa taas kuuloa kunnolla. Ihanaa!

Viikonlopun leffailut ja heittotreenit

Lauantaina käytiin taas Juuson kanssa käyttämässä Hulluilta päiviltä ostettuja leffalippuja. Juuso oli töissä neljään, jonka ajan mä puuhailin omia juttuja. Viiden maissa treffiin stadissa ja mentiin yhessä Kinopalatsiin. Sitä ennen mä olin käyny ostamssa pikkusen leffaherkkuja. Meijän leffa alkoi puoli kuudelta.



Käytiin kattomassa uusin Nälkäpeli. Kun edellinen Nälkäpeli tuli, käytiin kattomassa se vaan trailerin perusteella. Ei meistä kumpikaan tienny että se on oikeesti kirja tai siis kirjasarja... Molemmat tykättiin leffasta ja siks käytiin kattomassa tää uudempikin. Tykättiin jälleen! Monet on kritisoinut näitä leffoja, lähinnä sellaset tyypit ketkä on lukenut ne kirjat. Eiks se yleensä meekkin sillein, että ne ketkä lukee kirjan ennen leffaa, ei yleensä tykkää leffasta kun sen on ajatellut ihan erilaiseksi. Mulla on nyt tullu sellanen fiilis, että näitten leffojen jälkeen voisin lukea kirjatkin. Ehkä. Oon vaan niin huono keskittymään kirjoihin.


Sunnuntaina Juusolla oli vapaata. Löysäiltiin pitkään kotona, katottiin koneelta viime viikonlopun Arktiset Vedet jakso ja myös uusin kun se tuli telkkarista. Kauhee kalastushinku... Iltapäivällä käytiin pitämässä heittotreenit Vantaankoskella. Treenit jäi aika lyhyeksi koska koskella oli niin kylmä! Hyvä että mä pystyin edes pyöräilee sieltä kotiin, kun sormet ja varpaat oli niin umpijäässä. :D Auuuuuts.



Ensiviikonloppuna on tiedossa tän vuoden ekat pikkujoulut. Oikea joulukin on ihan kohta! Eilen siihen oli tasan neljä viikkoa. Ihanaa! Mä niin odotan joulua. Täytyy vielä käydä hankkimassa joulukalenterit. Voinko päivä paremmin alkaa kun pienellä palalla suklaata. Heheh.. Ens sunnuntaina saa avata ekan luukun!

22.11.2013

Kyytipalvelut pelaa




Mulla oli tänään personal taxidriver viemässä mua kuvauksiin. Tattis Juusbe!

21.11.2013

Mietteitä kummiudesta

Aattelin jakaa vanhan jutun, joka on julkaistu Vantaan Laurissa vuonna 2010. Pääsin kansikuvatytöksikin! :D Aukeaman juttu kertoo kummisuhteesta ja haastattelu on tehty mulle ja yhdelle mun kummitädeistä. Mulla on tässä lähiaikoina pyöriny kummiasioita mielessä. En oo hetkeen nähny ketään mun kummeista, enkä myöskään omaa kummipoikaa... Näitä asioita pohdin vähän alempana. Ensin se itse juttu:



Vantaan Lauri, 19/2010. (20.5.2010)


Kummisuhde yhdistää

Pieta Piiroisen ja Anneli Koskelan kummisuhteesta on tullut voimavara.

Kesällä tulee kuluneeksi kaksikymmentä vuotta Pieta Piiroisen kastepäivästä. Kotona Rajatorpassa järjestettiin kaste ja juhla, joissa oli mukana viisi kummia.

Anneli Koskela oli hiukan etäisempi sukulainen, jota Pietan äiti oli perheen ystävien lisäksi kysynyt kummin tehtäviin. Anneli otti kummin vastuun hyvillään kantaakseen.

— Muistan hyvin Pietan syntymän. Olin mieheni kanssa lomareissussa ja satuimme johonkin korpeen kullanhuuhdontakisoihin. Meillä oli alkeellinen kännykkä ja minun piti kiivetä korkealle mäelle, että sain soitettua, ja siellä kuulin, että tyttö tuli, Anneli sanoo ja hymyilee.
Kummitädin ajatuksissa ja rukouksissa Pietaa on kannettu koko elämänsä.

Erityistä ja läheistä

Pieta istuu sohvalla ja Anneli pianotuolilla. Koskelat asuvat nykyään Kuusikossa ja Pieta vanhempiensa kanssa Louhelassa. Aina silloin tällöin Pieta tulee käymään kummitädin luona kaupungin poikki.
— Vielä useammin me soittelemme. Puhumme puhelimessa varmaankin joka viikko. Minä soittelin Annelille itsekseni jo ihan lapsena, Pieta kertoo naurahtaen.

Anneli katsoo lämpimästi kummityttöä.

— Oli pieni yllätys aikanaan tulla kutsutuksi kummiksi, ja se oli ihanaa. Ihanalta tuntuu edelleen, että nuori ihminen haluaa olla tekemisissä, jakaa ajatuksia ja aikaa. Kyllä tässä kummisuhteessa aikuinenkin saa itselleen hyvin paljon.

Ulkopuolisenkin silmiin näkyy, että Pietalla ja Annelilla kerta kaikkiaan synkkaa hyvin.

— On vaikea pukea sanoiksi sitä erityisyyttä, joka meidän välisessä suhteessa on, Pieta miettii.

— Minä en ole kovin hyvä sanoittamaan tällaisia asioita. Anneli nyt vaan on aina ollut minulle tosi läheinen. Me puhumme keskenämme ihan kaikesta.


Kummisuhde kasvoi arjessa

Annelin valokuva-albumissa pikku-Pieta seisoo kesäisissä vesilätäköissä ja nurmikoilla, leikkii sisartensa kanssa, istuu kummitädin sylissä.

— Tuon kuvan minä muistan. Ne taisivat olla minun kuusivuotissyntymäpäiväni, Pieta sanoo.

— Kyllä minä muistan, että Anneli kävi synttäreilläni, mutta meidän suhteesta on tullut läheinen siksi, että olemme tavanneet niin paljon ihan muuten vain, Pieta sanoo.

Anneli kertoo toivoneensa alusta alkaen, että voisi kummina olla muutakin kuin elämän yksittäisten juhlahetkien jakajana.

— Olen ajatellut, että kummina saa tietysti niitä iloja ja nautintoa lapsen elämän seuraamisesta, mutta toivoin aina, että voisi olla mukana koko elämässä. Surujen ja murheiden jakamisessakin, jos se on tarpeen.

Pietan ja Annelin kummisuhde kasvoi ja vahvistui juuri arjen kohtaamisissa.

Lapsena Pieta istui usein Koskeloiden keittiönpöydän ääressä ja piirsi piirtämistään. Kangastusseilla silloin koristeltuja tyynyliinoja on käytössä edelleen.

— Jostain syystä Pieta vain tykkäsi tulla meille. Hän tuli ja huokaisi, että voi, kuinka teillä on rauhallista. Ja sitten meille tuli tavaksi käydä kaupoissa yhdessä. Minä varasin tietyn summan ja Pieta sai valita, että ostetaanko yksi kallis vai monta halvempaa asiaa. Se on yrittänyt olla sellaista kummitäti-kasvatusta, Anneli myhäilee.

— Sitten kun Pietasta tuli nuori ja hän löysi itselleen aika räväkännäköisen tyylin, minusta oli aina hurjan riemastuttavaa saada kulkea yhdessä kaupungilla — että noin upean rohkean nuoren ihmisen kanssa!

Rukouksissa muistettuna

Kummin tehtäväksi kirkko antaa lapsen puolesta rukoilemisen.

— En minä voi pröystäillä sillä, että olisin mikään erityinen esirukoilija. Mutta olen kyllä yrittänyt ottaa vakavasti kummin aseman. Olisin läsnä silloin, kun tarvitaan ja muistaisin rukouksissa, vähän useammin silloin, kun elämässä näyttää olevan ryppyjä, Anneli miettii.

— Mutta ei se sen kummempaa ole ollut kuin huokauksia ylöspäin siitä, että lapsi pysyisi Luojan käsissä. En minä koskaan ole halunnut olla tyrkyttämässä mitään uskonnollista kasvatusta. Olen ajatellut, että Jumalan huolenpito on arkipäivän asiaa."Ei niitä aikuisia niin hirveästi löydy,
jotka ovat kyselemättä ja aidosti läsnä."

Mutta Pieta toteaa, että juuri kummitädiltä hänen oma kristillinen virityksensä on kotoisin.

— Koetko tosiaan niin? Anneli kysyy yllättyneenä.

— Joo, joo. Esimerkiksi kun olin teillä yötä ja me tapasimme lukea yhdessä iltarukouksen. Siitä alkaen minä olen iltarukoukseni lukenut.

Kummitäti liikuttuu vähän. Ei sitä läheisessä suhteessakaan usein tule toiselle suoraan kerrottua, mikä merkitys ihmisellä toisen elämään on sattunut olemaan.

Siunaamisen etuoikeus

Kastejuhlan ohella toinen suuri juhla, jonka Pieta ja Anneli ovat jakaneet, oli konfirmaatio. Se oli heti joulunajan jälkeen Louhelan kirkossa. Pieta oli ollut talviriparilla Holmassa.

— Sitä juhlaa minä en kyllä koskaan unohda, Anneli toteaa.

— Oli oikeasti liikuttavaa, kun Pieta pyysi minua saattajakseen. Siinä konfirmaatiossa toteutettiin sellaista käytäntöä, että kummi sai johdattaa kummilapsensa sisälle kirkkoon. Ja konfirmaation lopussa sain olla mukana siunaamassa Pietaa. Se tuntui todella merkittävältä etuoikeudelta.

Pieta sanoo kummastelleensa sitä, kuinka monella hänen riparikavereistaan oli hankaluuksia keksiä, kuka kummi voisi kirkkoon löytyä.

— Aika monilla kummit ovat valitettavasti jääneet etäisiksi. Minulla tämä kummisuhde Annelin kanssa on aina pysynyt jotenkin samanlaisena. Siitä on tullut jotenkin osa arkipäivää, että tietää toisen olevan olemassa. Eikä tarvitse olla mitään erityistä asiaakaan, kun soitellaan, voidaan vaan jaaritella niitä näitä, Pieta miettii.

— Ei niitä aikuisia niin hirveästi löydy, jotka ovat kyselemättä ja aidosti läsnä. Annelin kanssa minusta on aina tuntunut siltä, että olen saanut olla juuri se kuka olen: Pieta vaan.


Rinnalla kulkemista

Annelin ja Pietan kummisuhteesta on kahdessa vuosikymmenessä rakentunut läheinen ja erityinen ihmissuhde, jota molemminpuolinen välittäminen kannattelee.

Kummitädille on voinut kertoa niistä rällästyksistä, joita tuli joskus kokeiltua, kummitäti on puolestaan voinut kertoa omasta elämästään rehellisesti, ja molemmat ovat tulleet kuulluiksi.

— Minä olen toivonut, että pystyisin olemaan auttamassa kivikoitten yli, jos sellaisia eteen sattuu, Anneli toteaa.

Pieta nyökkää vastaukseksi. Sellaista se on ollut. Kummitätiin on voinut aina täydellisesti luottaa.

Ensi talvena Pieta valmistuu kuva-artesaaniksi Vantaan Variasta. Anneli toivoo, että kummilapsen elämä suuntaa tästä seuraavasta taitekohdasta eteenpäin luontevasti.

— Yhtäkkiä huomaan, kuinka nopeasti lapsesta on kasvanut nuori aikuinen. Sitä en kuitenkaan koskaan ole tullut edes ajatelleeksi, että tämä kummisuhde vuosien myötä jotenkin loppuisi, Anneli pohtii.

— Ja meillähän on edessä ne vuodet, kun Pieta saa vuorostaan kulkea minun rinnallani ja käydä katsomassa vanhaa tätiä vanhainkodissa. Sekin parhaassa tapauksessa kai voi mahtua tämän kummisuhteen rinnalla kulkemiseen.

Teksi: Jaakko Kaartinen-Koutaniemi 
Kuvat: Hans von Schantz ja kaksi alinta kuvaa meijän omasta arkistosta

------------------------------------------------------------------------------------------------------

Alkuperäisen tekstin voi lukea TÄÄLTÄ. Lopussa on viel vähän faktaa. Mun mielestä tää juttu on hyvin kirjotettu. Se kuvaa hyvin meitä. Mun kummeja en haluu todellakaan laittaa mihinkään paremmuus järjestykseen, mutta Annelin kanssa on tullut hengattua eniten läpi elämän ja voin kyllä sanoa, että Anneli on ollut kyllä kaikista läheisin. Nyt muutamien vuosien aikana ollaan nähty vähän vähemmän. Molemmilla on alkanut olee omia menoja niin paljon, että välillä on vaikeeta saada aikataulut sopimaan yhteen. Tästä ollaan puhuttukin ja molemmat sitä mieltä, että ei me kumpikaan kuitenkaan toisen ajatuksista minnekkään kadota. Se ei myöskään kuulu kenellekkään muulle, että kuinka paljon me nähdään. Oon siis saanut tästä kritiikkiä ulkopuolelta...

Se että Anneli on ollu mulle niin läheinen, on saanut mulle pienet paineet omaan kummiuteen. Mä haluisin olla hyvä kummi. Mulla on kummijäbä Veeti, joka on nyt 3 vuotias. Ei olla nähty hetkeen, eikä muutenkaan ihan kauheen paljoo. Lähinnä vaan just synttäreillä ja joitain kertoja siihen lisäksi. Täähän on just sitä mistä tossa tekstissä puhuin, musta on ollu kivaa kun mun kummeja voi nähdä muutenkin kun synttäreillä. Itse kuitenkin oon toiminu toisin... Allaolevissa kuvissa Veeti on vajaan vuoden ja toisessa tasan 1.


Mun täytyy myöntää, että oon vähän ehkä huono pienten lasten kanssa. Ei sillä että en tykkäis. Onhan mulla ollu pienempiä sisaruksiakin, mutta se ei oo sama ja Pyrykin on kohta 15. En oikein tiedä mitä mun pitäis sanoa tai tehdä. Jos lapsi olis oma, se olis varmaan paljon helpompaa. Tää ei nyt kuitenkaan oo ainoona syynä miks ollaan nähty niin vähän. Suurimpana syynä on mun saamattomuus ja se että tuntuu että aika ei riitä mihinkään. Viikot vaan suhisee ohi töissä ja illat salilla tai kotihommissa. Viikonloput menee myös aika sukkelaan. Viime vklp olin menossa moikkaamaan Veetiä mutta tällä kertaa sieltä puolelta ei aikataulut natsannut. Ei aina voi onnaa. Turhaa mä tätä tänne oikeestaan edes selittelen. Täytyisi toimia. Mut niinkuin Annelikin, myös Veeti on kyllä kokoajan ajatuksissa.

Sitä ootan, että jäbä vähän kasvaa. Toivon että Veetistä tulee kiva juttukaveri. Tai vaikka leffakaveri! Tai ihan vaan kaveri. Sellanen olis musta kivaa Myös Juusolla on samanikäinen kummipoju. Ehkä me voidaan joskus yhdessä tehä jotain kun jäbät kasvaa! Nyt kuitenkin keskitytään tähän hetkeen. Kuule Veeti, sua odottaa pienoinen kolmevuotis lahja seuraavalle kerralle kun nähdään!

Tais olla aikamoinen kilometripostaus...

Keskellä viikkoa

Mä elin eilen koko päivän siinä luulossa, että Juuso pääsisi kuudelta duunista. Kävin pikapikaa omien duunien jälkeen hakemassa kaupasta tarvikkeet illan ruokaan. Halusin tehä jotain vähän spessumpaa mitä ei ehkä tulis yleensä keskellä viikkoa väsäiltyä. Kun olin alkanu ruuan valmistelun, kuulin että Juuso pääseekin vasta kasilta. Hö. No ainakin ruoka sai marinoitua vähän pitempään. Ajan tappamiseksi mä kaivoin kaapista maalaustarvikkeet. Kokeilin maalata pari erilaista perhoa. :D Toinen päästä ja toinen mallista.



Mä tykkään tosi paljon noista mun guassiväreistä! Se on kuin vesiväri, mutta paksumpi. Siitä ei kuulla läpi. Sain noi värit joskus muistaakseni joululahjaksi monta vuotta sitten. Hyvänä on pysyny ja riittänyt vaikka ne oli mulla käytössä esimerkiksi koko amisajan taidetunneilla. Täytyis taas ostaa kunnollista maalauspaperia niin vois maalata kaikkea kivaa. Sen täytyy olla tarpeeksi paksua, niinkun näissä oli!

Juuso tuli sitten kasin jälkeen himaan ja päästiin syömään. Tein leipäjuustosalaattia, johon piti tulla myös kylmäsavuporoa, mutta kaupassa iski piheys kun poro oli niin kallista. Tavallisella kylmäsavupaistilla mentiin.

Näin syntyy tämä salaatti! Leipäjuusto laitetaan marinoitumaan pariksi tunniksi tai mieluumin koko yöksi. Marinaadiin tulee pari desiä rypsiöljyä, pari rkl hunajaa, pieni loraus balsamiviinietikkaa (mä laitoin tummaa, vaaleekin käy.) mustapippuria rouhittuna, kokonaisia roseepippureita ja ripaus suolaa.
Kuutioidut leipäjuustot marinaadiin lillumaan ja samaan syssyyn reilu kourallinen cashewpähkinöitä. Kunnolla sekasin. Leipäjuustoa tähän meidän satsiin meni sellanen puolikas kokonaisesta ympyrästä. Kun aineet on ollu marinaadissa tarpeeks kauan, voi tehdä salaatin. Siihen käytin salaattisekoitusta ja kurkkua. Kylmäsavu(poro)leikkeet salaattiin sekaan ja leipäjuustohässäkkä päälle. Marinaadista tulee kastike. Lopuksi vielä ripotellaan kuivattuja karpaloita mukaan. Tadaa, valmista ja hyvää tuli!

Myöhemmin illalla Juuson piti vielä sitoa muutamat perhot, kun lähti tänään uudestaan Vanhankaupunginkoskelle. Mä oon vähän kade kun mäkin olisin halunnut kalaan. Mut koska normit työajat. Siellä se Juuso on jo hetken aikaa varmaan kalastanut. Luvat alkoi taas aikasin aamulla seiskalta.

Tänään on treenipäivä. Nyt on taas ihan hyvät buustit salilla käymiseen. :) Hehe, myös on pikkubroidi alottaa samalla salilla käymisen kunhan ikää tulee tarpeeksi! Pyry täyttää tammikuussa 15 ja sillon alkaa myös salilla käyminen varmaankin. Pyry on varmaan saanut jonkun kimmokkeen meijän nuorimman siskon jäbältä, joka kans käy sillä samalla salilla. Pyrdellä taitaa olla aika monta PT ehdokasta. :D

Nyt nopee kahvit naamariin ja duuniin! Kohta on työviikkokin jo pulkassa...

20.11.2013

Mitä kuuluu?

Mua alkaa aina vähän ärsyttää jos en kirjota pariin päivään mitään! Ei keltään koskaan mitään kommenttia ole tullut että postaustahdissa olis valittamista, mut silti. Musta on kiva kirjoittaa ja alkaa tympiä jos ei ole oikein mitään mistä kirjottaa. Kuvia olis kiva ottaa millon mistäkin, mut paras aika jolloin tällä hetkellä pystyy kuvaamaan, on päivä ja sillonhan mä oon töissä. Tuntuu myös että en tee mitään mistä edes jaksais kirjottaa. Päivät menee niin nopeesti. :D Tässä vähän alkuviikon kuulumisia.


Mä taisin vähän paleltua sunnuntain kalareissussa... Maanantaiaamuna iski heikko olo ja lämpöökin alkoi tulla pikkusen. Lähdin duunista vähän aikasemmin kotiin lepäämään. Kävin hakemassa aseita alkavan flunssan tappamiseksi. Clipperin sitruuna/inkivääri teetä, hunajaa ja tuoretta inkivääriä. Se muuten toimi!

Sairastelu ei olis sopinu tän viikon ohjelmaan ollenkaan, meillä on nimittäin ollu duunissa aikamoista hässäkkää. Saatiin viime viikolla kuulla, että yks lehti lähtis painoon tosi nopeella varoitusajalla. Meillä ei siis ollu sitä tehtynä paljon yhtään. Kaikenlisäksi se ilmestyy Dubaissa, joka vaatii vielä omat järjestelynsä tuotannon kannalta. Tällä viikolla ollaan sitten päästy taittohommiin ihan kunnolla. Kohta on voittajafiilis.

Semmosta tähän viikkoon. Viikonloppua odotellessa. Sillon mennään leffaan!

18.11.2013

Siisti sunnuntai

Jo otsikko sen kertoo, sunnuntai oli hyvä. Yleensä sunnuntai on mun mielesti melkeimpä tyhmin päivä viikosta, mutta ei eilinen sunnuntai. Aamulla aikainen herätys. Ihmeen pirteä fiilis. Aamukahvit naamaan, eväät messiin, kalastuskamat autoon ja lähtö Vanhankaupungin koskelle. Meillä oli luvat sinne klo 7-13.


Mulla ei ollut kalaonnea, mutta se pääsin kuitenkin poseeraamaan hienon kalan kanssa. Juusolla oli onnea munkin edestä. Vähänväliä oli siiman päässä taimen. Lisää kalareissusta meijän blogissa!

Lupien loppumisen jälkeen jäätiin hetkeksi Meri-Infoon jutskailemaan yhden Juuson tutun kanssa. Ei oltu kokopäivänä syöty kun pienet eväät, joten nälkä oli aika kova. Aateltiin että hurautetaan Ikeaan syömään. Sieltä piti myös hakee muutama juttu. Ikean parkkipaikka oli niin törkeen tukossa, että päätettiin olla menemättä. Kärvisteltiin vielä vähän nälässä ja käytiin Partioaitassa tsekkaamassa alet. Löydettiin kunnolliset takit talveksi molemmille. Mulle Merrelin rotsi ja Juusolle Fjällrävenin.




Takiostosten jälkeen haettiin Myrtsin kiinalaisesta mättöä ja mentiin kotiin. Yllättäen ruoka ja lämmin koti jälkeen viileen koskipäivän, alkoi väsyttää... Yritettiin sinnitellä hereillä, mut kuudelta oli pakko mennä pitkäkseen. Vetästiin siinä sitten pienet kolmen tunnin tirstat. Teki aika hyvää! Sen jälkeen oli vaan aika tokkurainen olo. :D Hetken aikaa valvottiin ja sit taas nukkumaan! Ei edes mennyt kauaa kun uni tuli uudestaan.

17.11.2013

Toistamiseen Kaaressa

Lauantaiaamu valkeni hienossa säässä. Ei nukuttu kovin pitkään, mut koska kummallakaan ei ollu duunii, nautittiin kiireettömyydestä. Myöhemmin aamupäivällä lähettiin autoilemaan. Meillä on Juuson faijan auto lainassa viikon. Lähettiin käymään Kaaressa. Mähän olin siellä jo torstaina, mut Juusokin halus käydä.



Kaaressa käytiin muutamissa vaatekaupoissa pyörimässä. Löysin mun kummipojalle synttärilahjan ja ittelleni paidan. Shoppailujen jälkeen tuli nälkä. Käytiin Spaghetteriassa syömässä. Mä olin salaattia ja Juuso pastaa.



Oli ihan hyvät mätöt. Käytiin vielä Prismassa hoitamassa ruokaostokset ennen kotiin menoa. Alkuillasta käytiin tekemässä treenit salilla. Ei ollu taas tungosta. Ihan muutama tyyppi vaan. Illalla mentiin aikasin nukkumaan. Naureskeltiin että what, nyt on lauantai ilta ja me ollaan tasan kybältä sängyssä. Aikasin nukkumaanmenolla oli tarkoituksensa. Seuraavana aamuna kello soi puoli kuudelta ja me suunnattiin kalaan!

15.11.2013

Vero Modan shoppailuilta

Eilen suuntasin duunin jälkeen suoraan Kantsun uuteen kauppakekukseen, Kaareen. Olin pari viikko sitten nähny jollain blogisivustolla (en nyt muista millä) ilmoituksen että voi ilmottautua Trendin ja Vero Modan järkkäämään shohhailuiltaan. Niitä on ollut tässä menneille viikoilla muuallakin, mutta mä ilmottauduin tähän. Olin Kaaressa jo aika paljon aikasemmin mitä tilaisuus alkoi, joten kiertelin vähän.


Tilaisuus alkoi seiskalta. Vero Modan ovien edessä oli törkee jono. Kun päästiin sisään, tarjolla oli skumppaa, koko mallisto -20% ja taustalla soi Lady Gagan uusin levy. Sadalla ekalle ostajalle olis ollu lahjakassi kaupan päälle, mut mä en jaksanu lähtee jonottelee kassoille. En mä edes löytäny mitään ostettavaa.



Shoppailujen välissä siellä esiityi myös aivan loistava voguing tanssiryhmä, Fe'Fellas joka koostui vai jätkistä. En ollu aikasemmin nähnyt että miehet harrastaa voguingia. Sehän näytti ihan superilta!



Kuvia on nyt vähänlaisesti kun ei tolla mun uudella pikkukameralla tuu sisällä yhtään hyviä kuvia... Hyvä ostos :D No ei ainakaan ollu kallis, 70e. Shoppailuiltamat jatkui vielä ysiin asti, mutta mä lähin himaan jo ennen kasia. Niinkun sanoin, en edes löytäny mitään kivaa. Tai ainakaan mitään minkä hinta olis ollu alle mun kipurajan. Tapahtuma oli kuitenkin ihan kiva! Ainakin niille ketkä on kovempia shoppaamaan. :)

12.11.2013

Hyihyihyi

Empä oikeestaan melkein uskonu koko juttuun ennen kun osui omalle kohdalle... Koin eilen illalla jotain niin ällöttävää. Unihalvauksen. Menee ällöttävyydellään lähes ohi joka paniikkihäiriöstä. Tai en tiiä mut hyi silti. En tiiä uskaltaisko tästä oikeesti ees puhuu, kun kuulostaa niin friikiltä, mut pakko purkaa johonki. 


Tulin töistä eilen himaan tosi väsyneenä ja päätin ottaa päikkärit. Olin nukkunu pari tuntii kunnes tajusin et nyt täytyis varmaan nousta. Telkkarista tuli Master Chef ja olisin halunnu vaihtaa kanavaa. Mikään ruumiinosa ei kuitenkaan lähde liikkeelle. Päässä suhisee, yritän rimpuilla, ei mitään. Alkaa ahdistaa ihan pirusti. Nään ihankuin sängyn vieressä olis ollu savua. Onks mun vieressä oleva puhelin räjähtänyt? Kuulen et joku on rapussa. Ovi käy, jes se on Juuso joka voi tulla jeesaamaan. Yritän huutaa ja rimpuilla, mut mitään ei tapahdu. Jossain vaiheessa saan ponnahdettua ihan pystyyn ja pystyn taas liikkumaan. Juuso ei oo vielä oikeesti tullu. Käsiä ja jalkoja kihelmöi ja kroppa tuntuu painavalta. Mitä just tapahtu? Telkkarista tuli edelleen se samainen Master Chef... 

Oon joskus joitain vuosia sitten kuullu unihalvauksesta. Luulen että tää oli just sellanen, vaikka voihan se olla että mä olin vaan normisti unessa. Musta vaan tuntu oikeesti et olisin hereillä kokoajan. Oli ihan superahdistavaa. 

Googlettelin tietoa tästä. Wikipedia kertoo näin: Unihalvaus on termi jota käytetään joko normaalista REM-unen aikana tapahtuvasta halvaustilasta tai häiriöstä nukahtamisvaiheessa, jolloin ihminen säilyttää tietoisuutensa kehon halvaantuessa, tai häiriöstä heräämisvaiheessa, jolloin keho jää hetkeksi halvaantuneeseen tilaan herätessä. Unihalvauksen epäillään aiheutuvan mekanismeista aivorungossa, jotka normaalisti estävät kehoa liikkumasta REM-unen aikana. Nämä estävät vartaloa vastaamasta unen aikana tapahtuviin ärsykkeisiin. Unihalvauksen aikana ihminen pystyy liikuttamaan silmiään ja jotkut kieltäänkin, ja myös hengitystä on mahdollista kontrolloida halvauksen aikana. Unihalvaukseen liittyy usein hallusinaatioita, jotka saattavat olla näkö-, kuulo-, tai kosketusharhoja. Usein hallusinaatiot liittyvät samanaikaisesti useampaankin aistiin. Ylläolevasta linkkauksesti voi käydä lukemassa lisää.

Edellinen yö ei sitten menny ihan putkeen. Koska sain nukuttuu illalla sen pari tuntia, ei ollu helppoo saada unta myöhemmin. Sit kun alkoi väsyttää, en uskaltanu nukahtaa. Pikkuhiljaa aloin torkkuu mut pelkäsin kokoajan että toi juttu tulee uusiks ja siks heräilin vähän väliä. Tänään on ollu aika väsyny fiilis.

Oli mitä oli, toivottavasti se ei ikinä enää toistu. Nyt haluisin vaan nukkumaan.

11.11.2013

Citytytsyjen ilta

Niinkun lauantain postauksesta voi päätellä, oltiin vihteellä. Mulla on entisten Cityläisten kanssa tyttöjenilta Linalla ja Juusolla oli perhetuttujensa kanssa kekkerit Espoossa. Aamupäivällä käytiin maalaismarkkinoilla Myrtsissä, jonka jälkeen alkoikin laittautuminen kotona tulevaa iltaa varten.



Juuso innostui mun kynsilakoista kun olin lakkaamassa. Niistä tulee kuulemma kivat koristelut perhoihin.




Juusoa tultiin hakemaan puoli neljän maissa. Mä jäin vielä hetkeks kotiin kuuntelemaan musaa ja suuntasin sitten suunnilleen kuudeksi Punavuoreen. Olin ekana paikalla. Aina ajoissa... Muutkin tuli kuitenkin aika nopeesti mun jälkeen. Kaikkien piti tuoda jotain pientä purtavaa. Pirita toi ihania juustoja.


Linan bravuuri kaikissa sen kemuissa on musavisa. Myös tällä kertaa kisailtiin. Hienolla menestyksellä...



Kun Mirette saapui paikalle vetästiin käytiin juomapeli, Thunder. Tää on joku Mireten juttu. AC/DC:n Thunderstruck soimaan ja aina kun tulee sana thunder, täytyy kulauttaa. Jooh, se tulee aika monta kertaa.





Linan luota lähettiin Looseen. En ollu käyny siellä aijemmin. Ihan kiva mesta oli. Porukat on kehunut sitä hyvänä keikkamestana. Nyt siellä ei ollut keikkaa. Loosessa mulla hävis ajantaju kokonaan. Osa porukasta lähti sieltä jossain vaiheessa menee, mut minä ja Mirette saatiin loistoidea lähtee vielä Bäkkärille. Jälkeenpäin tajusin, että kello oli jo kaks kun mentiin sinne. :D En ollu aijemmin käyny sielläkään, enkä tajuu miks! Mähän aina diggaan rokkipaikoista enemmän kun mistään muusta.


Bäkkärille mentäessä myös Juuso liittyi seuraan. Oikeesti meijän olis ollu järkevämpää mennä vaan suoraan himaan, mut oli Bäkkärillä ihan hauskaa. Törmäsin vanhoihin tuttuihin. Oltiin ihan tappiin asti.


Tultiin tosi myöhään (vai aikaseen) kotiin. Yödösä lähti neljältä stadissa. Bussissa mulla alko tulee vähän huono olo kun oli kauhee nälkä ja istuttiin jossain ihan täyden dösän perällä. Ja olihan sillä alkoholillakin ehkä vähän vaikutusta asiaan. :D Päästiin kuitenkin ihan hyvin himaan. Mä rojahdin ihan suoraan sänkyyn. Juuso raukka joutui repii multa liikoja vaatteita veke syöttää mulle särkylääkettä. Nukuin tyytyväisenä yhteen päivällä. Vähän myöhemmin lähettiin molemmat tahoillemme viettämään isäinpäivää.

Ilta oli kyllä kiva. Oli mukavaa nähä jengiä pitkästä aikaa. Linalle kiitokset järkkäämisestä!