28.4.2017

10 vuotta treenaamista

Tänä keväänä tulee 10 vuotta täyteen kun alotin punttien nostelun salilla. Ihan tarkkaa päivämäärää en muista, mut jossain tässä näiden kevät kuukausien aikaan se oli. Luistelutaustasta johtuen mulla on aina ollu jalat ihan hyvässä kunnossa, mut yläkropalle en ollu oikeestaan koskaan tehny mitään. Ai kauheeta mä muistan vieläkin sen lihassäryn joka tuli ekan salikerran jälkeen. :D Haha, tuntu vissiin niin hyvältä et pakko oli jatkaa. Mä tykästyin treenaamisen heti ja rakkaus lajiin on vaan kasvanu kokoajan. Mun pisin tauko salilta on 3kk vuonna 2011. Mulla oli sinä kesänä niin paljon kaikkee juttuu meneillään, et päätin olla hetken treenaamatta. Kesän loputtua palasin taas salille ja jatkoin normaalisti. Välillä mulla on ollu sellasia 2-4 viikon taukoja, jos on ollu jotain Aasian matkoja tai kalareissuja. Tauot tekee välillä ihan hyvää, jos ne ei vaan veny liian pitkiksi.


Alotin treenaamisen Myyr-Bodyssa, joka oli silloin Myrtsissä. Myöhemmin se siirty Martsariin. Vuonna 2012 päätin vaihtaa salia Fitness 24/7 Martsariin. Siellä viihdyin reilun vuoden verran, kunnes palasin takasin Myyr-Bodyyn. Siellä mä käyn edelleen. Sen jälkeen kun lopetin e-pillerit syksyllä 2014 alkoi treenit luistaa jotenkin entistä paremmin. Jaksoin paljon paremmin ja pystyin lisää helpommin painoja. Myös palautuminen tuntui sen jälkeen helpommalta. Siitä lähtien treenaaminen on ollu entistä siistimpää, vaikka ennenkin siitä nautin.


Salitreenaus on auttanu mua jotenki hyväksyy itteeni viime aikoina paremmin. Mun on vaikee suhtautuu siihen, et kroppa muuttuu väkisin jotenkin kun ikää tulee enemmän. Kroppa ei vaan mitenkään voi näyttää samalta 17 ja 27 vuotiaana, vaikka kuinka niin toivoisin. Mun kroppa näyttää myös aina vähän erilaiselta riippuen siitä mikä aika vuodesta on. Se, et treenaus tekee musta fyysisesti paremman kuntoisen, auttaa jotenkin noiden muiden asioiden hyväksymisessä. Tällä hetkellä painan enemmän kun koskaan ja nyt mennään taas sitä aikaa vuodesta kun kroppa on jotenkin muutenkin vähän jumissa. Silloin on enemmän höttöä. Paino on jumittunut 60 kiloon.

Paino mulla pysyy suunnilleen samana aina, vaikka koostumus muuttuukin. Mä oon tällänen perus salimöllykkä. Höttöö vähän siellä ja täällä, mut alla lihasta. Olis kiinnostavaa tietää millanen kroppa paljastuis jos alkais diettaamaan. Mä en ihan tiedä mitä mä tällä hetkellä ajattelisin mun kropasta. Mulla on periaatteessa ihan hyvä olla, mut pieni kiristyminen vois olla paikallaan. Eiköhän se sieltä ittestään taas tuu kun kesä pärähtää kunnolla käyntiin. Kroppa toimii silloin kaikinpuolin paremmin! Pääsääntöisesti oon kyllä ihan ookoolla mielellä.


On hauskaa et treenaaminen on nykyisin aika in. Fitnesskisat nostaa suosiotaan ja terveellistä elämää hehkutetaan. Silloin kun mä alotin treenaamisen vallitsi muodissa vielä enemmän laihuuden ihannointi. Silloin tuli itsekin mietittyä sitä aika paljon ja välillä tuli himmailtua treeneissäkin, et lihakset ei kasvais liikaa... Samalla kuitenkin selasin aktiivisesti alan lehtiä ja pidin lihaksikasta kroppaa hyvän näköisenä. Minna Pajulahtea tuli seurailtua lehdistä aikoinaan ja siisti juttu olis myös Janni Hussi kun se voitti fitnessmalli kilpailun. Muistan myös kun bikini fitness teki tuloaan. Alkuun sitä jopa vähän paheksuttiin, tai sellasen kuvan mä ainakin sain. Nykysin sen suosio on kasvanu ihan hullusti! Välillä mullekin on tullu pientä poltetta osallistua johonkin lajiin. En kyllä oo yhtään kilpailuhenkinen ja tekisin sen lähinnä vaan mielenkiinnosta millaiseen kuntoon kroppansa voi saada ja miten se vaikuttaa mieleen yms. En tiedä kestäiskö mulla pää sit, koska mulla on kuitenkin olla kaikenmaailman probleemaa näiden asioiden kanssa. Tai ehkä se vois parantaa? En tiedä. Tällä hetkellä mulla ei kuitenkaan riitä aika kahteen "lifestyle" harrastukseen. Nyt mä panostan täysii luontoon ja kalastukseen, koska ne tuntuu hyviltä.

Nykyisin on paljon kaikkia fitnessbloggaajia yms, joita on helppo seurata. Treenivinkit löytyy youtubesta ja inspistä saa vaikka mistä. Se on tehny ittensä kehittämisestä tavallaan aika helppoa. Mä oon aina treenannu ihan yksikseen, eikä kukaan oo jeesaillua mua ensimmäistä salille tutustumiskertaa lukuunottamatta. Joskus mä vielä haluisin, et joku kattois mun tekniikat varmasti kuntoon ja antais uusia vinkkejä. Ehkä mä vielä joskus otan ittelleni jonkun PT:n. Olis kiva saada kaikki tekniikan varmasti kuntoon. Jossain vaiheessa kiinnostais myös kokeilla jotain vähän toiminnallisempaa kun pelkkä punttaus. Oon miettiny crossfitiä. Haluisin kehittää enemmän sellasta räjähtävää voimaa. Myös tankotanssia olis siistiä testata, se tekis varmaan ihan hyvää koordinaatiolle. Se onkin to-do listalla varmasti ihan lähiaikoina. Liikkuminen ja harrastaminen on ihanaa!

26.4.2017

Mulla on ripset

Kävin ottamassa volyymiripset! Olin jo pitkään miettiny et kehtaisko tuota ja nyt ennen Gotlannin reissua kävin ittelleni sellaset hankkimassa. Aluks mietin, et raaskinko laittaa niihin kuukausittain niin paljon rahaa, kun kevätkin on tulossa ja kalastus alkaa viedä taas fyffee, mut halusin sit kuitenki kokeilla miltä ne mulla näyttää ja helpottaako arkee yms. Volyymiripsiin päädyin klassisten sijaan, kun olin kuullu niistä hyvää.

Pituuksista tai kaarevuuksista en tienny yhtään mitään. Laitettiin D-kaarta ja ekalla keralla tosi maltillista pituutta. Nyt on käyny kerran huollattamassa ja silloin laitettiin ulkonurkkiin vähän pidempää. Ekat ripset sai mut järkyttyy aika pahasti kun en ollu yyyyhtään tottunu! Meni monta viikkoo, et aloin olla sinut niiden kanssa. Aloin tykkää niistä enemmän kun ne vähän harveni. Olis ehkä pitäny alkuun kokeilla niitä klassisia, eikä heti rykästä volyymia. :D Jatkossa aijon kyllä varmaan kokeilla vielä muitakin pituuksia ja ehkä myös kaarevuuksia. D-kaari on tosi näytttävä, luulen että tykkäisin vähän maltillisemmasta kaarestakin. Ripset mun silmiin tuuppas Elina, Salon Seacretista. Elina on mun siskon hyvä kaveri ja mäki oon sitä kautta tutustunu. Elina pisti kaverinsa kanssa oman yrityksen pystyyn jonkin aikaa sitten. Kiva käydä tukemassa tuttua yrittäjää.



Siitä en tiiä onks nää helpottanu meikkirutiineja kauheesti. Muutenki yleensä olin tuupannu silmiin vaan ripasia ja nopeet eyelinerit. Siinä ei kauaa mee. Nyt käytän enemmän aikaa pohjaan ja kulmiin. Se on näiden kanssa ollu kivaa, et näyttää freesimmältä vaikka olis pitkän päivän töissä. Ripsarit ja muut silmämeikit kun tuppaa aika vähän suttaantumaan ja karisemaan päivän mittaan. Nyt sitä onglmaa ei ole kun ei oo silmissä ollenkaan meikkiä. Nää on myös pysyny mun mielestä ihan hyvin. Ekan setin kävin huollattamassa viiden viikon jälkeen, eikä ne silloinkaan ollu vielä ihan karmeet. Harventunu ja ylikasvanu toki, mut ei mitenkään ihan överisti. 

Elinan luona on tuntunu hyvältä käydä. Mä aina jännitän kaikkia tollasia "kaunistautumispaikkoja" kun mua ahdistaa istua pitkään samassa paikassa. Se on niin tylsää ja ahdistavaa on se, kun joku häärii just sun takia ympärillä. Tuntuu kiusalliselta. Siks en käy kampaajallakaan. Elinan kanssa aika on kuitenki menny aina leppoisasti jutellessa. Meillä on aika paljon samanlaisia ajatuksia vähän kaikesta, niitä on kiva siinä yhdessä jakaa. Olis ehkä joskus kiva kokeilla muitakin paikkoja, mut jos hyvän löytää niin miksi sitten vaihtaa. :D

25.4.2017

Thaimaa 2016: Takaisin Bangkokiin ja kotiin

Hah, mennään vielä hetkeks takas viime vuoden lopulle... :D Vähän jääny tää postaus roikkumaan. Changin jälkeen tultiin vielä pariks päiväks takas Bangkokiin. Rantalomailua olis voinu jatkaa vielä vaikka viikolla tai useammalla, mut ihan kivalta tuntu myös palata isoon kaupunkiin. Joku noissa suurkaupungeissa kiehtoo.

Oltiin Bankkarissa kaksi yötä. Yksi kokonainen päivä oli vielä aikaa hengata kaupungilla. Se meni pyöriessä vähän siellä ja täällä. Käytiin kokeilemassa Victory Monumentin vireinen ruoka-alue, josta sai monessa paikkaa kehuttuja nuudeleita. Boat noodlesit oli ihan pakko käydä testaamassa. Miksi ei oltu menty sinne aikaisemmin... Oli hyvää! Mestoilla oli ihan sikana porukkaa. Annokset oli tosi pieniä ja maksoi noin 10 senttiä. Niitä tilattiin aina useempi kerralla. Ai että. Hauska kokemus! Jos vielä pääsen Bankkariin, täytyy mennä uudestaan syömään.




Kierreltiin myös kauppakeskuksia ja tehtiin pieniä ostoksia. Käytiin myös Siam Paragonin Sea Lifessa tutkimassa fisuja. Kierrellessä ja kaarrellessa tuli uudestaan nälkä, joten pitihän sitä käydä taas syömässä. Jokaisen Aasian reissulla on yksi pakollinen burgeripäivä, Mos burgerissa. Se on japanista lähtöihin oleva hamppariketju.




Loppuilta fiilisteltiin auringonlaskua. Mulla oli kauheen haikee olo jo nyt, vaikka vielä oltiinkin paikanpäällä. Seuraavana aamuna piti taas lähteä kohti Suomea. Joulu oli ihan ovella, mut senkin oli unohtanut noissa lämmöissä. Hetkellisesti tuli jouluinen fiilis, kun etsiskeltiin tulias/joululahjoja ja yhdessä kauppakeskuksessa soi joululaulut. Sillä välin kun oltiin Changilla oli kaupungille tullu muutakin jouluaiheista. Hienoja valoja ja joulukuusia.



Bangkok ja Koh Chang on molemmat mun mielestä tsoi kivoja paikkoja. Kumpaankin voisin lähteä vielä uudestaan. Tällänen kaupunki/rantaloma on ihan kiva yhdistelmä. Tarvii tietenkin vähän järjestelyy ja viitselijäisyyttä, mut on kyllä sen arvoista. Tosi helppoa oli toi matkanteko. Kaikki toimi niin kuin pitikin. Kyllä mä vielä kunno reppureissulle haluan! Sit ainakin pääsee suunnittelee. :D

Mulla on taas kauhee matkakuume. Ei oo päiväkään, että en potis jonkunlaista matkakuumetta. Telkkarista on alkanu pyörii Madventuresin eka tuottari. Se ei auta yhtään tähän kuumeiluun. Onneks on kesä tulossa ja ainakin kalareissuja. Seuraava sellainen koittaakin jo kolmen viikon päästä. Mä oon silloin kesälomalla!

21.4.2017

Mitäs täs?

Noniiiin, mitäs täs. Jääny molemmat blogit vähän oman onnensa nojaan taas kevään edetessä. Ärsyttävää, koska rustaaminen on edelleen musta kivaa, tuntuu vaan että aika ei riitä. Kevät on tosiaan edenny jo ihan mukavan pitkälle. Se ei kyl näy vielä missään... :D Reilun viikon päästä on jo toukokuu ja täällä tulee edelleen lumikuuroja ja on hullun kylmää. Jes. No ei siinä, kai se kevät kohta tulee. Onneks on ollu kuitenki aurinkoisia kelejä.

Viime kuun viimeisellä viikolla lähettiin Hannan, Viljamin ja Juuson kanssa jälleen Gotlantiin. Ai kauheeta sitä reissua olikin odotettu pitkään. Tällä kertaa lautta-aikataulut ei oikein menny yksiin laivan kanssa, joten päätettiin alottaa matka Helsingistä. Yleensä ollaan lähetty Turusta. Meillä oli melkein koko päivä aikaa pyöriä Tukholmassa ennen laivan lähtöä. Oli kiva päästä käppäilee Tukholman katuja. Mä tykkään siitä kaupungista koko ajan enemmän ja enemmän. Täytyis joskus kyllä mennä sinne ihan kunnolla. Jäädä yöks ja tutkia paikkoja.



Tää Gotlannin reissu oli meijän porukalle kolmas. Siitä kirjottelin enemmän toisen blogin puolella. Viikko kalassa meni ihan hullun nopeesti. Päivät vaan katos johonki. Oli vähän erilainen reissu taas. Ainakin säiden puolesta. Alkuun oli tosi keväistä, mut sit kelit kylmeni aika paljon. Muutamana aamuna oli pakkasta. Musta tuntuu, et mä en oo vielä koskaan ollu millään reissulla niin onnellinen kun tuolla. Haikeena muistelen jo sitä fiilistä. Mä en tiiä mikä oikeestaan oli toisin muihin reissuihin verrattuna, mut mulla oli kokoajan ihan tajuttoman hyvä olla. Heti ekasta päivästä lähtien. Kun istuttiin autossa paikan vaihdosten välissä, mä vaan tuijotin ikkunasta ja mietin miten mulla onkin niin rauhallinen olo. Mä vaan nautin jokaisesta hetkestä. Tuijotin maisemia ja kalastin täysiä. Olin niin siinä hetkessä, yhtä sen kaiken kanssa. Nyt meni deepiks, mut siltä musta tuntu. :D Taas tuntu tosi vaikeelta tulla takas kotiin. Se on ärsyttävää. Olis kiva nauttii siitäkin, mut ei se vaan mee mulla niin.



Gotlannin jälkeen meni vaan muutama päivä kun olin taas menossa. Tällä kertaa ihan vaan parinsadan kilsan päähän, Tampereelle. Siellä oli taas Perhomessut ja me juhlistettiin samalla meidän tyttöporukan "vuosijuhlaa". Nää oli jo kolmannet messut yhdessä. Messuilla oli kivaa kun jengi tuli juttelemaan. Samalla myös vähän hämmentävää, kun muutamasta tyypistä mulla ei ollut mitään hajuu ketä ne oli, tuli vaan morjestaa ihan nimellä ja tosi tuttavallisesti. :D Hauskaahan se oli. Messujen jatkot oli jälleen aika railakkaat. Krebattiin pilkkuun Ilveksen yökerhossa. Aamulla oli hutera olo, mut urheasti oltiin takas messuilla jo kymmeneltä!


Reissun ja messuilujen jälkeen oli taas aika palata ruotuun. Mulla tuli muutama viikko salista taukoa. Yritin kyllä muuten jumpailla ja korjata mun rikkinäistä selkää. Ei se kuitenkan tunnu samalta kun kunnon punttistreeni! Itsetunnon kanssa on taas ollu aika paljon tekemistä. Mulla on nykysin ihan ookoo kausia, mut sit välillä taas pudotaan pohjalle. Sieltä mä yritän taas nousta ja hyväksyy itteeni ja kroppaani paremmin.


Viime viikonloppuna oli pääsiäinen. Mä sain siihen onneks haalittua ihan kivasti työvuoroja, kun oli paljon pyhäpäiviä. Olishan se ollu ihan kivaa olla vapaallakin, mut pakko kertätä rahaa kesälle ja syksylle. Sain aika huonosti tunteja tälle kuulle, joten kaikki ylimääräiset vuorot on napattava. Sunnuntain olin vapaalla. Sillon pidettiin porukoiden luona Louhelassa pääsiäisillallinen. Veeran poitsu Leo on kasvanu ihan hullusti sit viimenäkemän. Siellä se pallopää yritti kiipeillä kaikkia tukia vasten. Kohta se varmaan kävelee.




Myös tälle viikolla sain haalittua enemmän vuoroja, mitä alunperin vuorolistassa oli. Neljän päivän vapaat vaihtui yhdeksi! Hyvä niin. Kun on palkattomalla lomalla melkein puoltoista viikkoa, näkyy se tuloissa tietenkin. Nyt pitää kiriä takaisin ja toivoo, että jää taas yli sen verran että saa alkaa laitettuu sivuun rahaa.


Onneks oon laittanu sivuun rahaa ja valmistautunu jo kesään. Mulla oli sellanen pieni toive mielessä, et voisin taas jättäytyy extraks tuolta töistä. Nyt pystyn tehdä sen ja oikeestaan mun on pakko. Mä nimittäin PÄÄSIN KILJAVAN OPISTOLLE! Elokuussa alkaa eräoppaan koulutus. Mitä vitsiä, tuntuu ihan hassulta... Mä en oo moneen vuoteen ollu missään koulussa. Nyt pääsen harjottelee juttuja mistä tykkään. Tapaan uusia ihmisiä ja tuun varmasti kokee kaikkee jännää. Kuinka siistiä! Mä en oikeesti osaa vielä ihan sisäistää tätä koko hommaa. Viimesen viikon ajan oon odottanu naama kiinni sähköpostissa, et tulisko sieltä jotain vastausta. Keskiviikkona sinne tupsahti odotettu viesti. Mut on valittu. Meitsi alkaa opiskella! Hui.