31.10.2015

Praha part. 1: Ekojen päivien haahuilua

Prahan reissulle lähettiin Juuson kans tasan viikko sitten eli viime lauantaina 24.10. Valittiin lennot aamulle, kun haluttiin mahdollisimman pitkä aika perillä. Finskin lento lähti puolikybän aikoihin. Oli kivaa päästä lentää pitkästä aikaa. Ite lentsikat on tullu vähän turhankin tutuiks tässä vuosien varrella, mut lentäminen on kuitenki aina suht jännää. Matkalla otettiin pakolliset shampanjat pienen loman kunniaksi. Perille päästiin jo vajaassa parissa tunnissa, vaikka virallinen kesto onkin 2h 5min. Nyt matka kesti vain tunnin ja 40min, joka oli kuulemma lentäjän henkilökohtainen enkka. Ei ainakaan kerenny ihan kauheesti pitkästyy matkalla!


Kentältä ostettiin matkaliput kolmeks vuorokaudeks. Hinta ei ollu paha ja lipulla pääs kulkee metrolla, dösällä ja sporalla niin paljon kun kerkes. Mä olin jo etukäteen vähän tutkinu miten päästään hotelille, joka sijaitsi jonkin verran keskustan ulkopuolella. Sen löytäminen stressas alkuun vähän, mut lopulta osoittautukin tosi helpoks, vaikka välissä joutu vaihtaakin kulkupeliä. Ekaks mentiin kentältä bussilla johonkin ja sieltä loppumatka sporalla Zizkoviin. Oltiin hotellilla jo niin ajoissa, että ei saatu heti huonetta. Jätettiin laukut säilytykseen, käytiin syömässä ja käppäiltiin läheisessä Vitkovin puistossa. Hotellille pääs kahdelta. Hotlan nimi oli Voyage.



Asetuttiin taloks, mut aika hätäseen lähettiin jo ulos. Päätettiin alkuun vähän kierrellä "omilla hoodeilla" eli Zizkovissa. Alueesta tuli ihan mieleen kallio. Suunnilleen yhtä kaukana se oli keskustastakin. Rentoo meininkiä, mukavan näkösiä baareja ja ravintoloita. Zizkovista saa hotellit usein halvemmalla kun esim keskustasta tai muilta suosituimmilta alueilta, vaikka taso sielläkin on ihan hyvä. Myös raflat on ehkä aavistuksen halvempia, mut eipä ne ollu kalliita oikein missään. Zizkov oli just sopivan oloinen mesta meille.



Katuja haahuillessa, oltiinkin jo aika pitkällä matkalla keskustan suuntaan. Ilta alkoi pimentyä ja väsy iskee päälle. Keskustasta löydettiin sattumalta siisti panimorafla, jossa käytiin yksillä. Juuso sai hyvää paikanpäällä tehtyy olutta, mä jouduin aina ehkä vähän nolosti tilaa siideriä. Nyt mua oikeesti skidisti harmitti tää oma gluteenihomma, kun ei voinu ees maistaa hyvältä näyttäviä bissejä. Onneks aika monesta raflasta löytyi myös Kingswood nimistä sidukkaa, joka on Tsekeissä tehtyä. Juomien jälkeen mietittiin jatkosuunnitelmia. Oli lauantai, ihmisiä paljon liikenteessä ja oltiin kuultu että Prahassa on aika hyvä yöelämä. Päivän käppäilyt vei kuitenkin veronsa ja yhteistuumin todettiin oikeeks vaihtoehdoks hotellin sänky ja pehmeet tyynyt. Kello oli suunnilleen kymmenen kun oltiin jo untenmailla... Hahah, nössöt. Päivisin on paljon mukavampaa hengailla.


Sauraavana päivänä oltiin hereillä jo ennen seiskaa ihan ilman mitään herätyskelloja. Aamiainen alkoi seiskalta, oltiin vähän sen jälkeen jo mussuttamassa aamupalaa nassuun. Kiva olla hereillä aikaisin. Aamupalan jälkeen lähettiin takaisin keskustan suuntaan sporalla. Jotkut on vähän valitellut kun Zizkovissa ei oo metroasemaa, mut mä en kyllä kokenu sitä mitenkään ongelmallisena. Onhan se mukavampaa mennä maanpäällä kun näkee jotain maisemiakin. Ihan meidän hotellin läheltä meni dösä vanhaan kaupunkiin ja vähän matkan päästä sporia vaikka minne. Me otettiin suunnaks Mala Strana, eli Vltava joen toisella puolella oleva pieni alue.












Mala Stranasta käveltiin taas takaisin toiselle puolella jokea Kaarlen sillan kautta. Mitä lähemmäks siltaa mentiin, alkoi ihmismassa sakeentua. Yks Prahan suosituimmista nähtävyyksistä. Olihan se hieno, mutta me mentiin yli vaan niin nopsaa kun mahdollista. Ei jaksa jäädä pällistelemään samoja juttuja miljoonan muun tyypin kanssa.






Lähettiin kohti Vanhankaupungin aukiota. Matkalla napattiin mukaan yhet hot winet. Aukion nurkilla oli kaikkia hauskoja pieniä kiskoja josta sai herkkuja. Nähtiin reissun aikana monia katusoittajia ja vielä oikeesti hyviä sellasia. Niitä oli aina kiva jäädä kuuntelee hetkeks aikaa.









Aukion laidalta bongattiin myös taidemuseo, jossa oli sattumalta mun kaks lemppari taiteilijaa samassa paikkaa. Andy Warhol ja Salvador Dali. En oo mikään kovin suuri taiteen/gallerioiden ystävä, mut tää oli kiva käydä tsekkaamassa. Varsinkin Dalin näyttelyssä meni kauan aikaa, kun jäätiin toljottamaan kaikkia teoksien yksityiskohtia. Dali on ihan kreisi. Siks mä siitä tykkäänki. Jo lapsena tuli katteltua Dalin teoksia.



Koska oltiin heti aamusta liikenteessä, alkoi olla kova nälkä jo iltapäivän alkupuolella. Ei oltu kauheesti etukäteen tutustuttu Prahan ravintolatarjontaan, vaan kuljettiin vaan ympäriinsä ja mentiin siihen paikkaan mikä näytti kivalta. Löydettiin sellanen mesta kun Lokal. Paikka oli iiiihan täynnä porukkaa ja mietittiin että ei tänne voi jäädä, kuollaan nälkään ennen kun saadaan safkat naaman eteen. Paikka kuitenki näytti sen verran mukavalta et jäätiin. Kannatti, safkat tuli noin viidessä minuutissa ja oli reissun parhaat. Ei mitään ihmellistä, perus tsekkiläistä mättöä, mut kuitenkin nykyaikaisella twistillä. Maut kohdallaan. Ja jälleen kerran Juuso sai hyvää bisseä.



Ruuan jälkeen jatkettiin vielä keskustassa käppäilyä. Tykätään molemmat vaan hortoilla ympäriinsä kaikilla reissuilla ilman mitään kummempaa päämäärää. Siistejä katuja löyty vaikka kuinka paljon. Illan hämärtyessä käveltiin joen rantaa pitkin. Praha olis varmaan hullun siisti myös kesällä.



Aikainen herääminen, koko päivä kävelyä, maha täynnä ruokaa, mitä kävikään? Väsyhän siinä taas tuli. Kun aurinko laski, aateltiin yhteen ääneen: Voiks mennä jo hotellille? Oltiin hotellilla jo joskus seiskan jälkeen. Vedettiin reissun enkat ja nukahdettiin puol kasin tienoilla... :D Siitä pari tuntii unta, välissä iltatoimet ja uudestaan nukkumaan.  Oli muuten aika levänny olo seuraavana aamuna vaikka herättiinki taas kukonlaulun aikaan!

15.10.2015

Uus tukka & Rapujuhlat

Mennään heti otsikon ensimmäiseen aiheeseen... Viime viikolla mä päätin, et alkaa taas olla vähän liikaa tyvikasvua ja et asialle on pakko tehä jotain. Monet varmaan tietää, et vihaan käydä kampaajalle, oon sitä täällä blogissakin useesti toitottanu. Kotivärjäys on kuitenki alkanu aiheuttaa mulle inhottavia iho-ongelmia, joten se on joko mentävä kampaajalle tai annettava tukan elää ihan omaa elämää. Valitsin ensimmäisen. Viime viikko oli muutenkin pitkästä aikaa sellainen Panosta joskus myös itseesi -viikko. Ostin pari kappaletta uusia vaatteita, kävin yksin kahvilla ja hoidin letin kuosiin. Sain ekan positiivisen kampaamo kokemuksen alkukesästä kun marssin ihan meidän lähellä sijaitsevaan Kotoon. Tälläkin kertaa kaikki meni nappiin, tylsää ei ollut ja tukkakin just sitä mitä toivoin. Voin siis sanoa, että Kotosta tulee mun vakkaripaikka.


Tukasta lähti muutamat sentit veke ja väristä tuli vähän tummempi. Tykkään ihan vaaleesta tukasta, mut halusin kipeesti jotain uutta. Itse ainakin tykkään lopputuloksesta. Väri on jokseenkin sama kun mun oma väri, joten nyt sitä tyvikasvuakin saa jopa vähän tulla. Vielä kertaalleen, TYKKÄÄN!

Perjantaina järkättiin Juuson kanssa rapukemut meillä. Alkuun oltiin puhuttu että perhopoitsut tulis tekemään meille perhoja, mut sit illan plääni muotoutuikin rapujuhliksi. Juuso oli päivän töissä, kun mä valmisten illan juttuja. Alkuillasta Miikka ja Aki tuli martsariin, käytiin yhessä alakerran Jyväsessä yksillä. Kun Juuso tuli töistä, siirryttiin yläkertaan rapujen pariin. Miikka oli tuonu mukanaan teemaan sopivia laulujakin...



Myös Jani liittyi seuraan vähän myöhemmin ja kerkes vielä rapuapajille. Kaikki kauhisteltiin litran vodkapulloa, että ei se ihan varmana mee. (eikä tarviikkaan mennä) Mut jotenkin se vaan illan mittaan katos johonkin... Vaikka oli puhetta että perhojensidonta jätetään toiseen kertaan, innostu jäbät kuitenki väsäämään muutamat flyygat.





Oli tosi hauska ilta ja se kestikin lähes aamuun asti... Jani lähti vielä aamuyöstä himaan, mut Miikka ja Aki jäi meille. Oltiin kyllä varoteltu että Klippanilla nukkuminen on aivan hirveesti, mut eipä se näyttäny Miikkaa haittaavan. Aki nukkui lattialla, eikä sekään ihan mukavin vaihtis oo. Seuraavana päivänä oli aikamoinen hedari. Ihan syystä. :D Se ei kuitenkaan hirveesti menoa onneks haitannu. Jaksettiin vielä illasta lähtee Juuson äipälle istumaan iltaa. Sieltä tosin lähettiin ihan hyvissäajoin nukkumaan.

Mä oon nyt taas alottanu maanantaina Calcuksella. Taas on vähän totuttelemista tälläseen perus toimistorytmiin. Teen niitä hommia nyt reilun viikon ja sitten taas takaisin kentälle. Tuleva viikonloppu on pyhitetty täysin kalastukselle. Nyt on moneksi viikonlopuksi kauheesti kaikkee tekemistä. Ihan kivaa!

6.10.2015

Kaikkee mukavaa

Viimeiset viikot on ollu aikamoista menemistä! Palataan ajassa vähän taaksepäin. Reilu viikko sitten perjantaina lähettiin Juuson kanssa käymään Kotkassa. Napattiin samaan kyytiin Juuson pitkäikainen kalakaveri Jani. Kotkassa oli mun toisen blogin yhteistyökuvioihin liittyvää hommaa. Kymi fishing shop järkkäs Kymijoen rannalla demopäivän, jossa mäkin olin bostailemassa. Kotka ja etenkin Kymijoen Ruhavuolle on tullu aika tutuks tässä muutaman vuoden aikana. Tuntuu tutulta ja turvalliselta kun sinne menee.



Kotkasta jatkettiin vielä samana iltana Mikkeliin, josta otettiin Janin kaveri Samu kyytiin. Matka jatkui Läsäkoskelle, jossa oli yhden puron kunnostustalkoot. Meitä oli iso kaveriporukka tullu talkoilemaan. Me, Jani, Samu, Hanna, Viljami, Jimi, Noora ja Veera. Jani on kiertäny useemman kerran eri jokien kunnostustalkoissa, mutta monelle muulle nää oli ihan ensimmäiset. Esimerkiks mulle.





Talkoot kesti koko viikonlopun ja aina kunnostuspäivän jälkeen pääsi hetkeks kalaankin. Se ei kuitenkaan ollu meille se pääjuttu. Oli kiva nähdä millainen paikka Läsäkoski on. Ens kesänä pitää ehdottomasti mennä sinne uudestaan. Myös talkoista jäi tosi hyvä fiilis. Porukka toimi hyvin yhteen ja oli siisti nähä miten uudet kutusoraikot muodostui toinen toisensä jälkeen. Oli siistii päästä mukaan näihin meininkeihin. Kun talkoot oli ohi, oli kroppa iiiiihan rikki. Mun jo valmiiks vähän heikossa hapessa olevat nivelet meinas tehä totaalikuoleman ja jokaikinen lihas oli ihan jumissa. Kaikki kuitenkin just sen arvoista! Ihan parasta.



Maanantai oli välipäivä kaikesta toiminnasta ja se meni töissä. Tiistaina meiningit jatkoi taas ja jälleen suuntana Kotka. Tällä kertaa mukaan hyppäs Miikka. Lähettiin heti aikaisin aamusta ajamaan ja oltiin perille sopivasti kun aurinko oli nousemassa. Kymijoella alkoi rauhoitus lokakuun alusta, joten nyt oli toisinki viimeinen päivä kalastaa. Pakkohan se oli vielä käydä yrittämässä. Jälleen kerran tutuilla paikoilla oli mukavaa olla. Yleensä ollaan oltu Kymillä aina vähintään yksi yö, mutta tää reissu oli vain yhden päivän. Ajettiin vielä illalla takasin himaan.




Kalastusjutut jatkoi vielä seuraavanakin päivänä kun Veera tuli Tampereelta tutustumaan hauenkalastukseen merellä. Musta on niin jännää kelata että kaikille meri ei oo tuttu ja turvallinen asia. Veera kun on sisämaasta, on järvet ja lammet niitä tuttuja paikkoja. Mulle taas ne on sellasta jotain aika spessua. Mä niin tykkään merestä.



Päivä merellä meni mukavasti avatessa syksyn haukikautta. Vielä myöhään illalla Veera läks takaisin Treelle. Nyt on kalastusrintamalla ollu taas hiljaisempaa. Edellinen viikonloppu meni kokonaan töissä pitkästä aikaa. Ens viikonloppu on taas vapaata ja perjantaina meillä on rapujuhlat. Ootan sitä jo ihan innolla. Toivottavasti tulee mukava viikonloppu. :) Ens viikosta meen taas hetkeks toimistohommiin. Ihan mukavaa, vaikka oonkin nyt viihtyny ihan hyvin myös lentokentällä. Prahan reissuunkaan ei oo enää kovin kauaa!