16.11.2017

Reissuja ( ja stressiä) pukkaa

Mulla on aina, tai ainakin todella pitkään ollu aika hyvä paineensietokyky. Jossain tulee kuitenkin näköjään raja vastaan. Oon ollu ihan tietoinen että nyt on aika monta rautaa tulessa ja likkaa viiään vauhdilla tätä syksyä eteenpäin, enkä oo aatellu et olisin kuitenkaan mitenkään kovin stressaantunu. Kroppa kuitenkin kertoo jotain ihan muuta. Stressiä on aiheuttanu taittohommat, koulu, siihen liittyvät reissut ja niiden yhdistäminen. Muutenkin ollu aika haipakkaa tää syksy. Päälle vielä lentsikkaduunit. En ollu muutamaan viikkoon saanu kunnolla nukuttuu ja kroppa meni aika totaalisen sekasin. Se on mulla iso hälytysmerkki jolloin pitäis yrittää ottaa vähän iisimmin. En oo kuitenkaan pystyny kaiken kiireen keskellä ottaa ja kaikki hienous huipentui reilu viikko sitten iki-ihanaan unihalvaukseen ja siihen päälle vielä keskellä yötä kivoihin pelkotiloihin. Sen jälkeen iski väsy.

Onneks seuraavana päivänä ei ollu kouluu, vaan lähtö päiväristeilylle Tallinnaan. Onneks Viikkarin lähdöt on vähän myöhemmin. Se oli tähän tilanteeseen ihan jepa, vaik yleensä on kivempaa lähtee aikaisemmilla paateilla, kun sit kerkee olla maissa vähän pidempään. Kiva oli käydä pitkästä aikaa Tallinnassa pyrähtämässä. Perus setti, syömään, vähän maisemia kattelee, kahville ja pikaisesti takaisin laivaan. :D



Koulussakin oleminen on tuntunu raskaalta, vaikka siellä onkin samalla kivaa. Vaikka stressinsietokyky onkin ihan hyvä niin kun menee rajan yli, on vaikee pitää ajatuksia enää kasassa. Seuraava pientä stressiä aiheuttava juttu oli eka vähän isompi kouluprojekti, jossa olin mukana. Se vaati valmisteluja etukäteen ja tuntu että en pystyny antaa sille mitään. Viime torstaina koitti toteutus. Meidän ryhmä piti kalastuspäivän Porkkalassa. Mä toimin perhovastaavana. Siitä hommasta olin laaja sepustus toisessa blogissa. TÄSSÄ linkki. Kaikki meni hyvin ja oli aika helpottunu fiilis kun päivä oli ohi. Teki niiiiiiiin hyvää viettää päivä ulkona oman rakkaan harrastuksen parissa. Ite en ees päässy kalaan, kun toimin "oppaana" mut siitä huolimatta teki hyvää.





Porkkalapäivän jälkeen suunnattiin Meikoon. Siellä kasattiin puolijoukkueteltat ja käytiin notskilla päivää läpi pizzaa syöden. Se oli niin kova veto. Yöpymisestä vastannu kaksikko oli keksiny että mehän ei mitään ruveta enää illalla kokkailee vaan haetaan Kotipizzasta porukalle safkaa. :D Ihan parasta. Olin illalla niiiin poikki, et olin ihan valmis jo nukkumaan jo joskus seiskan kasin aikaan. Yöpymiskaksikko oli kuitenki järkänny paikalle myös telttasaunan ja täytyhän sitä vielä päästä testaa.  Ei siellä nyt kovin hyviä löylyjä saanu, mut kokemuksena niin jees. Sen jälkeen oli kiva käpertyy makuupussiin, lämmitettyyn telttaan. Mut oltiin jätetty ulos kipinävuoroista ja olin siitä todella kiitollinen näiden huonojen nukkumisviikkojen jälkeen. Muu porukka hääräs teltassa vielä jotain kun mun silmät painui kiinni tasan klo 22. Siinä vetelin sit hirsiä seiskaan asti, jolloin oli herätys. Teki muuten ihan saakelin hyvää nukkua monen viikon tauon jälkeen. Olin ihan uus ihminen aamulla!





Näitten parin päivän jälkeen oli tiedossa suht haipakka viikonloppu kun piti tehdä taas lehteä vähän eteenpäin ja siihen päälle vielä iltavuorot lentokentällä. Kaikkeen oli kuitenki niin paljon helpompi ryhtyy kun oli hyvät unet takana. Vihdoin nukuin myös himassa kunnolla. Ai että teki hyvää. Töissäkin olin ihan pirtsakkana. Myös lehtihommat alkoi vähän helpottaa. Tää uusin joulukuussa ilmestyvä Chasing Silverim on ollu jotenkin työläin tähän asti. Enemmän juttuja mitä taittaa ja mulla ittelläni vähemmän aikaa kun yleensä. En mä arvannu et koulun ja lehden yhdistäminen olis mitenkään hankalaa, kun se on tähän asti menny ihan hyvin muiden juttujen ohessa. Ehkä suurin syy on se, että en oo päässy tekee sitä aamuisin jolloin oon kaikista aktiivisimmillani. Nyt oon aamut ja päivät koulussa ja ainoo taittoaika on ilta, jolloin en oo ihan luovimmillani. Väsyttää ja ajatukset harhailee. Plus et koulun reissujen takia oon välillä ollu veke koneen luota. Nyt on kuitenkin asiat taas jamassa, vuoden viimeinen lehti paketissa ja valmiina painettavaks. Nyt voi hetkisen hengähtää. :)