31.12.2014

Tervetuloa 2015


Mun UV:n aattoon on kuulunu kalastusta merellä Juuson kanssa ja shampanjaillallinen himassa. Keli näytti aika masentavan harmaalta aamulla ja kalastushaaveet meinas jäädä toteuttumatta, mut onneks ei annettu sen häiritä vaan huristeltiin aamupäivästä Lauttasaareen. Larun rannassa olin niin kaunista, että meinas oikein tippa tulla linssiin. Jäiset rannat, avoin meri, pari joutsenta ja ihana auringonpaiste. Ei ollu edes kylmä kun ei tuullu melkein ollenkaan. Ihan superia. Iltapäivästä tultiin takas himaan ja korkattiin shampanja uuden vuoden aaton kunniaksi. Kohta ollaan lähdössä katsastamaan mun siskon uutta kämppää. Sen jälkeen jonnekkin partyilemaan.

Kivaa iltaa kaikille ja kaikkee hyvää vuoteen 2015!

29.12.2014

Merenneito

Meri. Aihe jota voisin vaan hehkuttaa ja hehkuttaa. Tai vesi yleensäkkin. Vähän hassuu puhuu tästä noiden tsunamijuttujen jälkeen, mut ehkä yksi iso viehätyksestä onkin se että meri on niin arvaamaton. Se kätkee sisäänsä kaikkee siistii. Katottiin eilen illalla Juuson kanssa Netflixistä dokkarileffa Mission Blue, joka kertoo TÄSTÄ. Se oli aika päräyttävä, kannattaa ehdottomasti sivistää itseään jos meret, niiden ongelmat ja suojelu kiinnostaa. Tai vaikka ei kiinnostaiskaan niin jokaisen pitäis nähdä tälläsiä dokkareita. Mission Bluen perustaja Sylvia Earle, on ihan mielentön mimmi. Meribiologi, tutkija, tutkimusmatkailija ja kova sukeltaja. Harrastanut sukeltamista koko ikänsä ja käynyt ensimäisenä naisena yli 300m syvyydessä.



Oli aika karuu kattella Sylvian vanhoja videopätkiä upeilta koralliriutoilta, jotka on enää muisto vain. Jotain siistejä mestoja on ruopattu, osalla on törkeetä liikakalastusta ja osa paikoista on kuollu saasteiden takia. Myös meriveden lämpötilan nousu vaikuttaa koralleihin, niiden haalistumiseen ja kuolemaan. Kun ritutat kuolee, ei niillä elävät kala/muut öttiäislajitkaan selviä. Meri on aika huonossa jamassa tällä hetkellä.

Mulle meri on ollu aina todella lähellä sydäntä, mutta vasta viime vuosina oon jotenkin alkanu heräämään tähän kauheuteen. Nykyään yritetään jonkun verran pelastaa esimerkiksi sademetsiä, mutta musta tuntuu että merien ongelmat on monille tosi kaukaunen ja vieras asia. Monet ei esimerkiks tajuu miten just esimerkiks toi liikakalastus vaikuttaa kaikkeen. Siitä on haittaa koko meriekosysteemille. Monet kalakannat on kalastettu sukupuuton partaalle. Liikakalastettuja lajeja on monia, mutta yksi hyvä esimerkki on sinievätonnikala, joka on tällä hetkellä erittäin uhanalainen. Samaan syssyyn on hyvä mainita myös ihan nää meidän kotimaiset taimen/lohikannat. Hyvä että ne on saanut aikaan keskustelua lähivuosina.


Paasaus sikseen. Mua kiinnostais ihan kauheesti meribiologia. Se on ekan kerran kummitellu mielessä jo yläasteella. Mulla ei vaan oo koskaan ollu oikein mahiksia sellasten hommien lukemiseen. Lukihäiriö, huonot arvosanat ja ammattikoulu on sellasia juttuja jolla ei taida yliopistoon päästä. Ei musta ehkä olis oikeesti muutenkaan sellasta lukemaan. Onneks nykyisin monia tutkimuksia ja muuta tietoa löytää ihan hyvin netin syövereistä, joten jos kiinnostusta on, voi jutuista ottaa jonkin verran ihan itse selvää. Sen mä aijoin tehdä.



Välillä jotkut miettii miten mä jaksan seisoskella joella tai merella tuntitolkulla kalahommissa. Vastaus on aika helppo, sellanen mä oon aina ollu. Tykkään luonnosta ja oon aina rakastanu ihan hullusti vettä. Jo ihan pienestä asti oon ollu kauhee vesipeto ja pieneenkin lätäkköön on pitäny päästä uimaan. Oon myös viihtyny lapsena pitkä aikoja mökillä veneessä kalastaen ja tutkaillen lammen läheistä luontoa. Mua on myös viety ihan pienestä asti merenrannoille, se tuntuu aika kotoisalta. Tykkäsin myös katsoa luonto-ohjelmia, varsinkin jos ne liittyi jotenkin mereen. Näin unia että pystyin hengittämään veden alla ja hengailla kalojen kanssa. Olisin halunnu olla merenneito. Kinusin mamin tekemään mulle kankaasta pyrstön, että fiilis olis edes vähän oikeempi. :D

Yks juttu mun on pakko toteuttaa jossain vaiheessa. Mä haluun sukeltaa. Pyrin siihen että pääsisin kokeilemaan sitä jo tulevalla Thaimaan reissulla. Padikorttiin mulla ei ehkä oo tähän hätään varaa, mutta hienoo olis että pääsis edes sellaiselle sukelluskokeilulle. Jos hommaan jää koukkuun, voi kortin suorittaa kun on siihen varaa. Vaikka täällä Suomessa. Myös täällä pohjoismaissa ja euroopassa olis siistejä mestoja, jossa olis varmasti makee sukeltaa. Musta tuntuu että mun pakko päästä sukeltamaan. Ennen kun se on liian myöhäistä. Haluaisin myös itse olla jotenkin mukana vesien suojelussa. Myös tollasista jutuista aijon ottaa selvää.

Kattokaa Mission Blue Netflixistä. Suosittelen.

Kymmenen vuotta tsunamista

Muutama päivä sitten tuli kymmenen vuotta siitä kun tsunami iski. Asia on siis ollut paljon pinnalla blogeissa ja uutisissa. Ite katoin vasta äsken Hesarin tekemän pienen dokkarin. Kokonaisia perheita hukkui, lapsia jäi orvoksi ja läheisiä katosi. Aika deeppiä shittiä. Itse en tuntenut yhtään uhria, mutta lähipiirissä on ihmisiä jotka menettivät läheisensä. Mä olin juuri näihin aikoihin aloittanut ripariin liittyvän kaupunkijakson ja kesken sen yksi isosta perui lähtönsä, koska tän isostytön hyvän ystävän faija oli mennyt meren mukana.


Kaikki tälläset katastrofit pistää aina miettimään kaikenlaista. Jos kyseessä on joku luontoon liittyvää, tulee ekaks mieleen että mihin kaikkeen kreisiin luonto pystyy, eikä ihmisillä oo siihen mitään vaikutusta. Luonnonvoimat on jotain ihan hulluu. Jos katastrofiin liittyy ihmiset, sanotaan vaikka esimerkkinä WTC:n pommiskut, tulee mietittyä kuinka sairas ihmismieli voi välillä olla. Suurin ahdistus tälläsistä kuitenkin tulee kun miettii jonkun läheisen menettämistä. Se on mulla ainakin varmaan peloista pahin. Mä oon vähän sellainen pahimmanpelkääjä. Sitä surua, joka tsunamissa läheisensä menettäneillä on, ei varmasti pysty mitenkään kuvailemaan.


Eniten suomalaisia kuoli ja katosi Thaimaassa. Viime reissulla bongattiin muutamia muistomerkkejä Phuketissa ja Krabilla. Noille suunnille lähteminen tuo aina mieleen tsunamin. Mulla tulee tavallaan sellanen epäoikeudenmukainen fiilis kun lähen sinne viettämään ihanaa lomamatkaa, kun jotkut siellä edelleen kärsii menetyksestä. Noille hoodeille lähteminen jollakin tapaa myös hieman pelottaa.


Pelätä ei kuitenkaan sais. Tai ainakaan sillein että se alkaa vaikuttaa elämään. Jos näitä asioita jää liikaa miettimään ja pelkäämään, ei pysty nauttimaan elämästä kunnolla. Jos mä listaisin kaikki mun pelot, joutuisin varmaan viettämään koko loppuelämäni neljän seinän sisällä. Mä pelkään lento-onnettomuuksia, sitä että joku räjäyttää junan kun oon matkalla duuniin, pelkään myös kolaroimista ja sitä että sota syttyy. Ja niinkuin jo sanoin, eniten ahdistaa pelko siitä että menettäis jonkun tärkeän. Nää asiat ei vaan aina oo omissa käsissä.

Aihe lähti ehkä vähän sivuraiteille, mut tuntu että jotain haluun tästä kirjottaa. Voimia kaikille läheisen menettäneille ja iso hatunnosto elämässä eteenpäin päässeille!

25.12.2014

Joulu 2014

Meijän joulunvietto lähti keskiviikkona käyntiin sillä, että Viivi ja Nasse tuli käymään. Ollaan usein koko possen voimin oltu porukoiden luona syömässä aamun riisipuuroa, mutta nyt mä halusin tehä ihan omassa himassa. Puuroo on kuitenkin vähän höhlän tuntuista keittää vaan kahdelle, joten sovittiin että Viivi ja Nasse tulee auttamaan syömisessä. :D Tein riisipuuron uunissa, se oli aika kätevää! Ei tarvinnu hämmentää.



Kattottiin myös yhdessä Lumiukkoa ja Viivi jeesas mua tukan laittamisen kanssa. Kerrankin Juuson ei tarvinnu... Puolenpäivän jälkeen V&N lähti omille teilleen ja Päivi tuli hakemaan mua ja Juusoa. Mentiin Juuson possejen kanssa käymään Askolassa joulukirkossa ja hautausmaalla. Sen reissun jälkeen tultiin Louhelaan, jossa oli taas kaikki mun tyypit. Räpsättiin Viivin kanssa muutamat kuvat toisistamme.



Ilta meni aika perinteisissä merkeissä. Ruokaa ja hengailua ison pöydän äärellä isolla porukalla.




Myöhemmin illalla katottiin Samu-Sirkkaa ja avattiin lahjoja. Mut laitettiin kuusen alle jakamaan lahjoja, koska aina kun oli pieni, se oli mun homma. Mä aina halusin tehä sen, enkä päästäny muita... :D Kaikki sai ihan kivasti lähjoja. Ite en edes odottanut mitään, mutta onhan se ihan kivaa saada pari lahjaa.


Joskus myöhään mulla iski kauhee väsy ja oli pakko könyy ottaa pienet välihuilit. Heräilin joskus kahden maissa ja muut istuskeli vielä pöydän ääressä. Myös Viivi oli käpertyny sohvalle nukkumaan. Lähettiin himaan vasta kolmen tienoilla. Tänään, eli joulupäivänä heräiltiin aika myöhään. Unet ei tosin ollu kovin pitkät kun tultiin niin myöhään himaan. Lähettiin puolenpäivän aikaan Juuson mummin luokse Itä-Helsinkiin. Siellä oli Juuson porukkaa enemmänkin. Tää sama kuvio on toistunu jo useana vuotena. Illalla mentiin vielä Kivistöön hengaamaan ja saunomaan. Samoja meininkejä myös huomenna.

24.12.2014

23.12.2014

Joulua viettämään

Nyt on kaikki joulua edeltävät duunit tehty. Olin vielä tänkin päivän toimistolla. Tai siis osan päivästä. Kaikki lähti joulunviettoon puoliltapäivin. Vielä ens viikosta on yksi toimistopäivä, sitten koittaa hommat kentällä. Jännää miten nää mun fiilikset näitä töitä kohtaan vaihtelee. Välillä tuntuu siltä, että ihan jees mennä taas kentälle. Nähä uusia naamoja ja muutenkin saada vaihtelua. Välillä en taas ollenkaan haluis taas mennä sinne. Nyt mennään näissä jälkimmäisissä tunnelmissa. Nyt on ollu niin hyvän pituinen putki Calcuksella, että on jopa vähän haikeeta lähtee veke. Siellä on kiva olla duunissa. Välillä on stressaavaa ja meininki aika huisia, mut se on jees.

Kaiken tän duunimyllerryksen keskellä toi joulun ajatteleminen jääny ihan tosi vähälle. Mitä, nyt se on jo huomenna. Ei ees tunnu siltä. Jengi hypettää lunta. Onhan se ihan nättiä kun tuli valkea joulu. Mua ei olis haitannu vaikka olis ollu synkeempääkin. Valoilla saa loihdittuja kivoja juttuja pimeyteen.

Meijän perheessä on perinteisesti laitettu joulukuusi valmiiksi vasta aattona. Kuusi on ehkä haettu sisälle jo illalla, mutta koristeet sitten vasta aaton aamuna. Mä tein kuitenkin tänä jouluna poikkeuksen ja laitoin kuusen juhlakuosiin jo sunnuntaina. Meillä ei oo koskaan ollu noin "isoa" kuusta. :D Tänään on hoidettu vähän jouluhommia. Mä kävin tekemässä parit businekset mamin kanssa ja myöhemmin käytiin Juuson kanssa moikkaamassa Esaa ja Jonnaa. Juotiin glögit ja vaihdettiin lahjat. Huomenna on tiedossa vähän kaikkea. Puurohengailua, kirkkoreissu Askolaan ja illaksi mun vanhempien luokse Louhelaan. Perus joulunviettoa.

20.12.2014

Venähtäneet after workit

Huh, kreisit viikot on nyt takana. Eilen saatiin vika lehti kuosiin ja maanantaina se menee painoon. Mä meen vielä ma töihin tekee muutamia juttuja, mut sit alotan joululomailun. Eilinen työpäivä oli vähän tynkä. Vietettiin pizzaperjantaita. Viimeisimmät työjutut tuli tehtyä vinkkulasi kourassa. :D Mä sain firmalta kiitokseksi näistä apukäsistä pullon shamppanjaa. Myös yksi työkaveri halus muistaa pienellä lahjalla. Mieltä lämmittää.

Mä olin ajatellu pitää perjantaina salipäivän, kun tän viikon salit on jääny vähemmälle pitkien työpäivien takia. Toisin kuitenkin kävi, viinin juominen kuulosti tällä kertaa paremmalta vaihtoehdolta. Käytiin muutaman duunikaverin kanssa after workeilla Coronassa. Linan kanssa käytiin myös moikkaamassa Anttia Ylioppilaslehden joulukemuissa. Antti on siis lehden päätoimittaja. Ollaan kaikki tutustuttu Cityllä joitain vuosia sitten.


Ylkkärin kemujen jälkeen jatkettiin Linan kanssa takas meijän duunijätkien luokse Teerenpeliin. Joku sai jossain vaiheessa idean että lähetään Casinolle. Woot. :D Mua ei mitkään tollaset pelaamiset paljoo kiinnosta, mut oli ihan jännää käydä kattomassa meininkejä. Loppuillasta tai varmaan yöstä, mentiin vielä Eemelin luokse jatkoille. Tulin himaan vasta viiden aikaan aamulla.... After work vähän venähti!

Mulla oli pitkästä aikaa oikeesti kivaa! Oon ottanu vähän iisimmin tässä viimeaikoina noitten rälläyksien kanssa, mutta eilen meni kyllä aika railakkaasti. Jotenkin on ollu vähän nihkee fiilis illanviettojen suhteen, vaikka oliskin ihan kivaa. Tänään aamulla herätessä olo oli aika tahmee ja taisin olla vielä vähän tuiterissakin, mutta eipä haitannut kun hauskaa oli. Ihan ansaittu darppi. :D

18.12.2014

Joulutunnelmaa etsimässä

Joulu, kohta se on jo ovella mutta missä on joulufiilis? Ei tässä kiireessä oo oikein edes tajunnu, että ens viikolla pitäis rauhottuu ja viettää vuoden parasta päivä. Mulla ei ole vielä edes mitään lahjoja ostettu, vaikka yleensä oon hoitanu tälläset asiat jo tyyliin marraskuussa. Jotenkin nyt ei oo ollu sellasta lahjojenosto fiilistä. En haluu ottaa mitään stressiä mistään lahjoista. Ei se oo se joulun juttu. Aijon kuitenkin vielä hankkia jotain kivaa sisaruksilleni. Ja varmaan Juusollekkin, vaikka sovittiin että ei kauheesti mitään hankittais toisillemme.

Joulumieltä oon yrittäny pitää yllä kuuntelemalla joululauluja ja laittamalla hieman kotiakin jouluseen tunnelmaan. Joululaulut rauhoittaa kivasti kaiken härdellin keskellä ja kotona on kivaa kun vähän laittaa jotain jouluista. Mä en tykkää laittaa koko kämppää uuteen uskoon jouluntakia, mutta pienet jutut on kivoja. Ostettiin Ikeasta jouluvalot partsille, mutta ne päätyi lopulta kuvissa näkyvään lasipurkkiin. Ne ei vaan mitenkään pysyny ikkunalla. :D






Härdelillä ja kiireella tarkotan työjuttuja. Nyt on ollu aikamoiset stressiviikot. Tiistaina olin toimistolla melkein 12h ja eilen vedettiin samaa linjaa. Oli ihan kivaa olla toimistolla kun muut häippäs, sai ainakin tehtyy töitä rauhassa. Ei sillä että toimistolla olis jotenkin rauhatonta, mutta on se keskittyminen ei eri tasoa kun ei oo muita. Lisätunnit tekee muutenkin ihan hyvää rahapussille. Mullla alkaa ens viikolla taas työt lentokentällä, mutta en saanu kun yhden ainoon vuoron. :D Vähän harmittaa, mut tuleepahan pidettyy muutamat vapaat just sopivasti joulun tienoilla. Voi olla että ne lahjahommatkin jää vasta alkuviikkoon. MITÄ, en ikinä oo näin myöhässä.

Tällästen hullujen viikkojen jälkeen odotan vaan kokoajan enemmän tulevaa reissua. Ollaan jo päätetty osa paikoista missä ollaan. Mitä mä tulevalta reissulta odotan on puhdasta relaxoitumista, levyttämistä, auringosta nauttimista, vähä lisää levyttämistä ja tietty hyvää ruokaa. Reissuun on enää 39 päivää! Sitä ennen hulluna töitä. Jos saan vuoroja... Ja tietenkin se ihana joulu. :) Nyt vikat puristukset Calcuksella!

12.12.2014

Synttärikemuissa

Kiirettä pitää! Siis lähinnä duunissa. Mä oon tuijotellu näyttöä niin intensiivisesti ja raivotaittanu lehtiä, että kohta putoo silmät päästä. :D En valita, parasta on kun on hommia tarpeeks. Ei oo ihan hirveesti tehny enää mieli istuu himassa koneella tollasien päivien jälkeen. Sekin on ihan hyvä varmaan. Se on kuitenkin ihan perusjuttuja mitä himassa teen. Eilen en menny suoraan kotiin. Treffattiin Juuson kanssa stadissa ja mentiin yhtämatkaa metrolla Itään. Leevillä oli siellä railakkaat 4vee pippalot. :) Justiinhan pikkujäbä täytti 1...


Illalla mentiin kotiin niin, että kerittiin kattoo Extant. Se alkoi muutama viikko sitten Subilla, alettiin heti seuraaman sitä. Varmaan eka sarja, jota seurataan yhdessä. Ihan huisin jännä! Heti ekan jakson jälkeen menetin yöuneni pariksi yöksi. Perus mä. Pitäis ehkä enemmän kattoo jotain jännäreitä, että mieli tottuu. :D No on mun mielestä oikeesti ihan hyvä, että ei tuu tuijotettua telkkaria paljon yhtään. Joskus töllö saattaa olla vaikka viikonkin kiinni. Koneella istun sitten senkin edestä. Rakkaimmat harrastukset: sali, kalastus ja kone. Balanssissa kaikki!

Kahdeksan tuntia koneella päivässä alkaa kyllä tuntuu niskassa, selässä ja hartioissa. Tähän sain onneks apua tällä viikolla! Sain viime jouluna Juusbelta lahjaks hierontalahjakortin. Kävin nyt käyttämässä sen. Lahjakortti oli MyyrBodyyn. Oon käyny siellä nyt reilu 7 vuotta, mutta kertaakaan en oo käyttänyt hierojan palveluita. Mika on kyllä tuttu naama näiltä vuosilta. Sai hartiat aikamoista kyytiä! Samana iltana oli vielä sauna. Kunnon rentoutumista. Illalla nukutti ihan kivasti. Täytyis käydä useemmin avaamassa tota ongelmaselkää.

10.12.2014

Vuosi 2014

Vuosikatsauksia on tullu rustattuu jo muutamat näiden blogivuosien aikana. Ei oo enää kauaa kun vuosi vaihtuu, joten taas vois jotain ajatuksia kasata.Vanhat vuosimuistelut voi lukea näistä linkeistä: 2013, 2012, 2011. Harmi että ekasta blogivuodesta ei oo mitään. Toisaalta ihan hyvä, kun sillon kaikki oli vielä ihan erilailla.

Tää vuosi oli jännä. Mun on jotenkin vaikee miettiä mitään erityisiä hyviä juttuja. Tää mennyt vuosi oli kokonaisuudessaan paras pitkiin aikoihin. Vuoteen kuului myös surua ja mä tunsin itteni pidemmän aikaa vähän sairaaks. Kun näistä selvittiin, on kaikki ollu paremmin kun hyvin. Mä oon tuntetu itteni terveemmäksi kuin moneen vuoteen. Tätä vuotta määrittelee myös aika paljon harrastukset ja kivat reissut. Tuntuukin että ne on juttuja jotka tästä vuodesta on lähinnä jääny mieleen.

Tammikuu









Tammikuussa tais sataa vasta ekat kunnon lumet tänne meidän hoodeille. Mä tein taas pitkästä aikaa enemmän kentällä duunia, kun vähän ennen joulua oli loppunu mun vakkarihommat Calcuksella. Alkuvuosi oli just sitä aikaa kun tuntu että mun kunto menee kokoajan vaan huonommaks. Johtuen siis pitkään jatkuneista vatsaongelmista. Mieltä kuitenkin piristi lähtö Thaimaan lämpöön Juuson, Päivin ja Luukaksen kanssa. Tää reissu oli ehdottomasti yksi vuoden kohokohdista. Pita sydän Aasia. Lämpö, ruoka, rannat ja kaikki...

Helmikuu




Seuraavasta kuusta ei taas  oo kunnollosia muistikuvia. Se että mulla oli terveyden kanssa ongelmia, sai mun pään jotenkin sumuun. Helmikuussa oli myös huoli Ukista. Kun lähettiin Thaimaahan, Ukki joutui sairaalaan. Reissun aikana vointi kuitekin vähän parani, mutta taas helmikuussa huononi. Keskimmäisessä kuvassa pitelen Viivin uutta ihanaa vauvaa. Samana yönä kun me vietettiin siskoiltaa, Ukki nukkui rauhassa porukoiden saattelemana pois. Vaikka surku poismenosta oli suuri, meni kaikki kuitenkin kauniisti ja asian käsitteleminen oli ehkä vähän helpompaa. Ihan loppukuusta oltiin kattomassa Viivin, Miron ja Juhan kanssa yhtä mun lempparibändeistä, Amaranthea Nosturissa. Änkesin Elizen kanssa samaan kuvaan... :D

Maaliskuu




Maaliskuussa kalahommat alkoi pikkuhiljaa taas tulemaan pinnalle talvitelojen jälkeen. Otettiin vuosiluvat Vantaankoskelle, käytiin hyisen keväisessä kelissa kalassa, harjoteltiin heittämistä ja käytiin kalastusaiheisissa tapahtumissa, Go Expossa ja Kalamisen.comin kalastusristeilylla. Maaliskuussa oli myös Ukin haitajaiset Myyrmäen kirkossa. Ihanan rento ja nätti tilaisuus. Sellanen Ukin näköinen.

Huhtikuu





Keväällä mä aloin ite ottaa selvää mikä mun vatsaa vois vaivata. Joo, tosi järkevää ite leikkiä lääkäriä mutta löysin keinon paranemiseen. Alotin gluteenittoman ruokavalion ja vointi alko parantumaan nopeeta vauhtia, väsymys katosi, mieli alkoi selkeytymään sumusta ja elämästä oli taas helppoa nauttia. Huhtikuussa oli paljon kivoja tapahtumia, Jonnan synttärit, Enska ja Turisas yhteiskeikalla, pääsiäisenä perheillallinen ja ihan perus ulkona hengaamista. Juuson kanssa vietettiin kolmatta vuosipäivää. Ihan paras vuosipäivä ikinä! Kalojen pällistelyä SeaLifessä ja illalla sushi illallinen shampanjoineen.

Toukukuu


Toukokuussa oli ekat ihanat helteet. Muutenkin kevään säät oli aika kivat. Käytiin urbaanisti kalassa mä otin usein arskaa ennen duunipäiviä. Loppukuusta juhlittiin Katjan ja Samin häitä ihanissa merimaisemissa ja super kuumassa kelissä. Juhlakeliksi mitä mainion, mutta pukumiehillä tais olla vähän rankkaa...

Kesäkuu


Kesäkuussa olitiin taas pitkästä aikaa festareilla. Parasta oli W.A.S.P.in keikka ja festariseura, Esa ja Jonna! Juhannusta vietettiin mun perheen kanssa mökillä. Päivät meni haukijahdissa, syödessä ja hengaillessa. Käytiin tsekkaamassa myös muita kalavesiä Juuson kanssa Hartolan suunnalla. Heti Juhannuksen jälkeen lähettiin purjehdusreissulle. Kolme päivää, Espoo - Hanko. Siistejä merimaisemia.

Heinäkuu




Koko heinäkuun alku tai itseasiassa koko kevät ja kesä tuli vain odotettua tulevaa Lapin reissua. Sitä ennen juhlistettiin Pyryä. Meijän perheen viimeinen riparilainen. Reissuun lähettiin heti juhlien seuraavana aamuna aikaisin. Oltiin reissussa kolme viikkoo ja se oli tän vuoden ehdottomasti paras juttu. On niin upeeta päästä hengaa siisteissä maisemissa kaukana himasta kalastaen ja vaeltaen. Sitä fiilistä ei vaan voi sanoilla kuvata.

Elokuu




Oltiin reissussa vielä elokuun alussakin. Tällä puoliskolle osui Norja. Oltiin ihan mielettömässä mestassa Finnmarkissa. Sain ensimmäisen loheni ja jäämeren maisemat vei mun sydämen ihan täysin. Kotimatkalla pysähdyttiin muutamassa kaupungissa, esimerkiks Inarissa ja Oulussa. Oulu oli mukavan oloinen mesta. Varsinkin näin kesällä. Kun tultiin kotiin, kesti jonkun aikaa totutella taas arkeen. Oli vähän harmillista jättää kaikki ne siistit jutut taakse. Onneksi reissun jälkeen oli ainakin kivoja töitä tiedossa. Olin syksyn aikana aika paljon Calcuksella duunissa. Kentällä vain pieniä pätkiä.

Syyskuu



Syyskuussa käytiin pitkästä aikaa Juuson isovanhempien mökillä Pohjois-Karjalassa. Visiitti oli suht pikainen. Käytiin muutamat kerrat järvellä kalassa, syötiin Juuson mummin loihtimia ruokia ja saunottiin. Samalla reissulla käytiin kalassa myös Kymijoella. Hauska reissu, mukana myös Miikka. Syksyllä mulle tuli taas vähän terveysongelmia kun sain gluteenia jostain pariin otteeseen. Se teki musta taas väsyneen ja huonovointisen. Parantuminen vei jonkun aikaa. Sen jälkeen kaikki oli taas hyvin. Samaan syssyyn lopetin myös e-pillerien käytön ja olo alkoi entisestään parantuu kokoajan lisää! Nyt musta tuntuu, että en oo moneen, moneen, moneen vuoteen voinut oikeesti näin hyvin. Vitsi että tuntuu niin hyvältä.

Lokakuu



Lokakuussa käytiin aika paljon kalassa, yllättävää. Kelit alko olla jo aika koleet. Käytiin lähinnä VKK:lla koska se oli ainoa koski, jossa sai kalastaan. Muualla oli kuturauhoitus. Käytiin myös kalastamassa haukea Porvoossa. Näihin aikoihin tutustuin toiseen kalamimmii, Katriin. Juuso on tuntenut Katrin poikaystävän jo teinistä. Katri aloitti perhostelut viime vuonna ja nyt ollaan innostuttu käymään jonkun verran yhdessä. Lokakuun lopulla tehtiin perinteinen kylpyläreissu monen vuoden tauon jälkeen. Oli ihan super hauskaa pelleillä vedessä! Vanhat vesipedot pääs todenteolla vauhtiin. Liukumäet on parhaita...

Marraskuu





Marraskuussa pääsin ekaa kertaa merelle kalaan Helsingin edustalle. Nyt oon ihan tykästynyt kalastamaan merellä. Näin loppuvuodesta se alkaa olla ainoita mahdollisia kalastusmuotoja. Ollaan useesti käyty eri mestoissa. Marraskuussa tuli treffattua pari muutakin perhomimmiä Katrin lisäks. Ketään ei tunnettu ennestään, mut sovittiin vaan että nyt tavataan perhonsidonnan merkeissä. Veera ja Hanna osoittautui ihan mahtaviks tyypeiksi. Kivaa saada välillä uusia tuttavuuksia. Vanhoja ei tietenkään saa unohtaa. Kuun lopulla käytiin vallottamassa Tukholmaa Juuson, Jonnan ja Esan kanssa. Seura jees, laivat ei. Sitä ennen oli pikkujoulut Calcuslaisten kanssa. Tuulitunneli ja surffaus oli hauska kokee! Mun kroppa oli ihan rikki seuraavana päivänä.

Joulukuu



Joulukuu on menny töitä tehdessä salilla hikoillessa. Mä oon syksyn ja talven aikana saanu jonkun hirveen boostin saliin! Siis ihan fyysisesti, jaksan paaaaljon paremmin leikkii painojen kanssa kun aijemmin. Tuntuu hyvältä. Kalastusposseen saatiin yksi likka lisää, Vaasalainen Noora. Tän porukan kanssa on kivaa. Joulukuuta on vielä muutamia viikkoja jäljellä. Kohta pitää hoitaa lahjaostokset ja sitten rauhoittua joulun viettoon. Tää kuukausi on menny ihan hirveen nopeesti. Ei edes tunnu, että olis joulukuu! Sain joulukalenterinkin hankittua vasta pari päivää myöhässä. Lopulta en voinu ees syödä sitä. :( Maha ei diggaillut kauheesti, siinä oli varmaan jotain kiellettyä. Höh. Ei se joulumieltä sentään pilaa!

Yhteenvetona voisin tän vuoden kiteyttää muutamaan sanaan: Thaimaa, kalastus, luonto ja terveys. Siinä ne tärkeimmät. Tänä vuonna, varsinkin loppukesästä alkaen, oon ollu jollain tavalla rauhallisempi kun koskaan. Ei pahempia stressejä, kaikki menee vaan hyvin. Toivottavasti kaikki sujuu jatkossakin näin. Odotan hirveesti ens vuoden matkoja, ekaks Thaimaata ja sitten kalareissuja. Muita odotuksia en jaksa miettiä, rullatkoon ihan omalla painollaan! Sillä meiningillä mentiin tääkin vuosi. Hyvä vuosi.