8.5.2016

Taas Ruotsissa

Loma tuli loma meni. Arki unohtui hetkeks kun lähettiin taas Ruotsin puolelle kalareissuun. Viikko sitten perjantaina mut ja Juuso noukittiin kyytiin kun lähettiin kohti Katajanokan satamaa. Kyydissä Mika, Toni, Niko ja Ilkka. Ennen lähtöö oltiin Juuson kanssa käyty alakerran Jyväsessä lounaalla ja otettu samalla loman kunniaks pullo viiniä. Lähtö oltiin sovittu kolmelta, vielä oli hyvin aikaa. Eipä ollukkaan, kun Niko jo puol kolmen aikaan soittelee et täs ollaan teijän talon vieres. Ei meillä onneks ollu enää pahasti jutut kesken. Himasta pakatut romppeet autoon ja terminaalille venttailee laivan lähtöö.

Laivamatka meni railakkaasti niinku ehkä arvata saattaa kun reissuseuraa katsoo. Tutut partyäijät messissä. Juuso sai kuskivuoron, joten paineli nukkuu jo puoliltaöin. Muut jatkettiin vielä pitkää. Mä, Niko ja Toni vallotettiin tanssilattiaa hahah. Tonin kanssa oltiin pisimpään liikkeellä, illan päätteeks käytiin mulle pakollisessa autopelissä, sekä otettiin iltakiekkoskaba. Vitsi et olin siinä huono. :D Seuraavana aamuna oli väsynyttä porukkaa kyydissä. Tukholmasta Mörrumille oli matkaa vähän reilu 500km. Oltiin perillä alkuillasta.







Meijän majoitus oli muutamien kilsojen päässä joelta Karlshamnin puolella. Mörrumilla meillä oli kolme kokonaista päivää käytettävänä. Kolmeksi päiväksi meillä oli kalastusluvat. En oo koskaan hankkinu näin kalliita lupia, noin 75e per päivä per naama. Norjan luvat on maksanu 60e päivä, nyt vedettiin enkat. Täytyy kyllä sanoa, että oli jokaisen euron arvoista. Koko mesta oli tehty kalastajaystävälliseksi. Kalastettavaa aluetta oli noin 6km, ja koko sille matkalle oli tehty kävelytiet joen viereen. Vaikeimpiin paikkoihin oli tehty pitkospuut. Pienin välimatkoin oli myös parkkiksia. Joen varrella oli myös useita istuskelupaikkoja, roskiksia sekä huusseja. Koko kylä pyöri lohenkalastuksen ympärillä. Siitä tuli vähän mieleen joku keski-euroopan hiishtokeskus mesta. Kahlureissa raflaan, alempi hinta kalastajille ja sitä rataa. Toimivaa!







Herättiin joka aamu noin viideltä ja oltiin joella hyvissä ajoin aamulla. Päivät oli pitkiä. Parhaimmillaan kalastattiin suunnilleen 15h. Illalla väsytti. Toki päivällä oli aikaa ottaa myös vähän iisimmin. Iltapäivästä oli mukavaa hengata porukalla, kattoo kun joku meistä on vuorollaan kalassa ja ottaa pari lonkeroo. Vikana päivänä poksautettiin skumpat joen rannassa kun Toni täytti vuosia. Aika miehekästä sanoisin. Pinkkia skumppaa ja lohenkalastusta...







Päivät meni ihan liian nopee ja tuntu että reissu jäi vähän kesken. Jos päästään lähtee ens vuonna samaan paikkaan, on pakko olla muutama päivä pidempään. Kun tultiin kotiin, mulla iski taas perinteinen tyhjyys. Aina kun reissusta palaa kotiin. Tälläsillä reissuilla unohdan kokonaan sen, että arki on ees olemassa. Keskityn vaan siihen hetkeen ja paikkaan missä just silloin oon. Se on helppoo ja tulee ihan itestään, kun ei kotona oo sinänsä mitään odotettavaa. Puoliso kulkee mukana, joten ikävääkään ei pääse syntymään. Mä edelleen haaveilen sellasesta, että myis kaiken ylimääräisen roinan ja lähtis pakulla kiertämään ties minne. Vaikka periaatteessa tykkään olla kotonakin, en tunne että olisin juurtunu minnekkään. Ei kodin tarvii olla vain yks paikka.

Sama tyhjyys mulla iski myös ennen ripareiden jälkeen. Kun hengaa viikon samassa porukassa, siihen jollain tapaa kiintyy ja sit on vaikee lähtee pois. Silloin yleensä tietää että viikko on ollu onnistunu. Niin myös nyt. Oli kyl jännää olla uudella porukalla reissussa. Mä tutustuin Nikoon ja Toniin vuos sitten perhomessuilla, Juuso vähän sen jälkeen. Mika on ollu tuttu naama pidempään Juusolle. Uudella porukalla reissuun lähteminen on aina pieni riski, kun ei ihan tiiä miten jengi käyttäytyy erilaisilla tilanteissa ja osuuks reissukemiat yhteen. Hyvin meni ja hauskaa oli. Mitä muuta voi olettaa kun mukana on kolme syntyperäistä Kotkalaista... Juttuu riitti!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti