Tädit moikkaamassa pikkusta

Sillä aikaa kun mä olin seikkailemassa lohien perässä Norjassa, tuli musta yhden yön aikana täti. Kävi sellanen juttu, että mä näin unta, jossa Veeralla ei enää ollu isoa mahaa ja puhuttiin että nyt se lapsi on syntyny. Aamulla kun heräsin teltasta, oli messengeriin tullu viesti että nyt se vauvali on oikeesti täällä. Aika hassuu. Kun oltiin palauduttu reissusta ja Veera päässy pois sairaalasta, käytiin kattomassa uutta pikkujätkää Hyvinkäällä. Paikalla kaikki siskokset miekkosineen ja meidän porukat. Pyry ei päässy messiin töidensä takia. Ikää pienellä pojalla oli siinä vaiheessa huimat viisi päivää. En oo hetkeen nähny näin vastasyntynyttä.

Kun tarkemmin aloin kelaa, oon varmaan edellisen kerran pitäny näin pientä vauvaa sylissä reilu 17 vuotta sitten kun meijän Pyry synty... :D Oon mä muutamaa vauvaa nähny, mut vasta sit kun ne on ollu kuukauden vanhoja tai vähän yli. Hassulta tuntu myös se, että vauva näyttää ihan Pyryltä pikkusena!

Mä en oo ikinä ollu mikään vauvaihkuttaja, mut olihan se nyt aika kivaa pidellä tollasta pikkusta. Täytyy lähtee useemmin käymään Hyvinkäällä ja päästää Veera ja Robert vapaalle, et voi mennä syleilemään. :D Mä kun oon vanhin meidän sisarkatraasta, oon nähny kun pienemmät sisarukset kasvaa ja kehittyy. Sitä on kuitenkin alkanu noteeraa vasta vähän vanhemmalla iällä, joten nyt on varmasti mielenkiintoista seurata tän tyypin kehitystä ihan alusta lähtien. Veeralle ja Robertille tsempit uuden tulokkaan kanssa!