Syksy tulee, oletko valmis?

Kai tässä vielä kesäkuukautta mennään, mutta kelit ainakin jo muuttunu paljon syksyisemmiks kun vaikka vielä viikko/pari sitten. Musta tuntuu et aina niihin aikoihin kun peruskoulut alkaa, tulee myös samalla viileemmät kelit. Pari viikkoo niin on jo syyskuu. Syksy ei oo koskaan kuulunu mun lemppari vuodenaikoihin, mutta ei se nykyisin mikään inhokkikaan oo. Toki etenevä harmaus ja kosteus alkaa pidemmän päälle tympii, mut en onneks kärsi enää mistään syysmasennuksista. Koputetaan nyt tähän väliin kuitenkin puuta. Ainakin nyt tässä on menty jo monta vuotta ihan hyvillä fiiliksillä syksy läpi. :D Kun harrastaa ulkona pitkin vuotta, alkaa arvostaa kaikkia vuodenaikoja ihan erilailla. Mä oon ihan valmis syksyn tuloon. Siinähän tulee.

Tää kesä meni kyllä ihan tajuttoman nopee. On tavallaan vähän pelottavaakin, miten nää kesät ja vuodet vierii niin hulluu vauhtia. Ihan hyvä kesä oli, jälleen kerran. Töiden ja kalastuspäivien väliin mahtu pari ihan perus kesähengailu päivääkin. Niitähän mä toivoin. Varsinkin pari kesäistä Turussa kavereiden kanssa vietettyy päivää oli tosi jees! Myös synttärigrillailusta ei kivat fiilikset. Varsinkin ribs-kakku oli ihan parasta.

Eilen käytiin Viivin kanssa Myyrmannissa asioilla ennen kun mulla alko duunit. On tavallaan hassuu miten harvoin tulee omia perheenjäseniä nähtyy, vaikka lähes kaikki asuu ihan vieressä. Veera asuu Hyvinkäällä, mut muut ihan tässä puolen kilsan säteellä. Pitäis vaan kunnostautuu ja yrittää nähä kaikkia useemmin. Mä oon van ite vähän huono jostain syystä ottaa yhteyttä. Musta on tullu ihan outo. Ennen kaipasin kauheesti seura ympärille, mut nykysin yksinoleminen ja omien juttujen tekeminen tuntuu usein paremmalta vaihtoehdolta, kun kilauttaminen kaverille. Läheiset ihmiset on kyllä aina mielessä, mut jostain syystä yhteydenottaminen tuntuu välillä vaikeelta.

Viikon päästä koittaa taas lähtö pitkälle pohjoiseen. Siellä ainakin tulee olemaan paljon seuraa, mikä on ihan mukavaa vaihtelua. Koska ennen ollaan tehty vaan yks Lapin reissu per vuosi, tuntuu tää toinen jotenkin ihan oudolta. En mä ees välillä oikein tajuu, et kohta mennään. Samalla kuitenkin joka aamu tarkistan kohteen saalistilaston ja vedenkorkeuden. Tällä viikolla pitäis pakata, ehkä sitten se lähtö alkaa tuntuu taas tutummalta. Onneks tällä kertaa ei tarvii miettii mitään telttajuttuja tai kuivaruokia. On katto pään päällä ja kunnon kokkausmahdollisuus. Pakkaminen pitäis siis mennä ihan kivuttomasti. Ainoo mikä mietityttää, on meijän kahluuhousut... Ne lähti Norjaan huollettavaks ja on ollu sillä tiellä jo pari viikkoo. Toivottavasti tulis pian takaisin!