Pakko nähdä maailmaa

Sieltä se taas tuli. Matkakuume... Tällä hetkellä mulla on paljon tuttuja maailmalla. Ihan lähimmästä piiristä omat vanhemmatkin oli just vajaan kuukauden seikkailemassa Ausseissa. Mäki haluun seikkailla. Matkakuume on ehkä väärä sana sille mitä mä taas tunnen tällä hetkellä. Välillä se fiilis kulkee enemmän taka-alalla ja välillä tulee taas tosi voimakkaana mieleen. Mulla on pakottava tarve nähä mitä kaikkee tässä maailmassa on. Muutama päivä sitten katoin Netflixistä leffan Thor Heyerdahlista ja Kon-Tiki tutkimusmatkasta. Leffan jälkeen pillahdin itkuun. Liikutuksesta ja vähän ahdistuksesta. Miks mä en oo joku tutkimusmatkailija? Mua liikutti sen takia, koska jo lapsena tiesin tän kyseisen matkan. Oltiin perheen kanssa lomalla Norjassa. Vuotta en muista, en ehkä ollu ees kouluikäinen vielä, tai ehkä jossain siinä kieppeillä. Käytiin Oslossa Kon-Tiki museossa. Muistan sen näkymän vieläkin. Se että joku on purjehtinu kuppasella lautalla tyynenmeren yli, teki jo silloin vaikutuksen. Myös kaisla-alukset on jääny hyvin mieleen. Pienenä mua myös kiinnosti hirveesti Pääsiäissaaret.

Leffan aiheuttama ahdistus tuli siitä kun en tiedä miten mä pääsisi tätä haavetta toteuttamaan. Se että musta tulis joku tutkija, olkoon vaan sellanen lapsellinen haave. Maailmaa mun on vaan pakko vielä päästä jotenkin muuten näkemään. Uneksin edelleen pitkästä reppureissusta Aasiassa. Se vaan pitäis toteuttaa, eikä vaan miettiä että ehkä vielä joskus. Pakko alkaa tehä duunii sen eteen. Veri vetää maailmalle, enkä mahda sille mitään.

Musta tuntuu että jauhan näistä samoista asioista vuodesta toiseen. Oon kiitollinen siitä että, vaikka pidempi irrottautuminen tästä oravanpyörästä onkin vasta haaveiden tasolla, oon päässy kuitenkin matkustaa muuten. Monta siistii reissua Aasiassa, muutama Euroopassa ja ihan tässä naapurimaissa. On sekin jotain. Mut varsinkin Aasian reissut aiheuttaa vaan lisää kuumetta ja pois lähteminen on joka kerta vaikeempaa. Parin viikon reissu tuntuu niin nopeelta raapasulta näiden haaveiden rinnalla. Niinku sanoin, onneks sellaset edes on ollu mahdollisia. Kaikilla ei oo mahdollisuuksia matkoihin. Ei kaikkia kiinnostakkaan.

Matkakuumetta helpottamaan (tai pahentamaan) yritän tässä pari viikkoa palkatonta lomaa. Ehkä jo tän vuoden puolella. Edellisestä reissusta on jo reilusti yli puolitoista vuotta. Mä tahtoisin pitkästä aikaa johonkin Aasian suurkaupunkiin. Samalla myös meri ja biitsihengailu vetää puoleensa. Ehkä näitä vois jotenkin yhdistää. Pietan yli-innokas matkatoimisto on taas ollu vauhdissa ja tsekkaillu vaikka mitä mahiksia. Yks paras osa reissua on sen suunnittelu. Kaikkee ei tietty tarvii suunnitella valmiiks, mut kohteisiin tutustuminen on ihan parasta jo hyvissä ajoin. Nyt vaan toivotaan että joku reissu saatais järjestyy!