Tammikuu 2017

Tammikuu, sehän on kohta jo ohi... Mitä ihmettä? Tammikuu on yleensä mulle se kaikista karmein kuukausi? Marraskuu on kans yleensä semipaha, mut vuoden eka kuukausi on aina ollu se kaikista masentavin. Jostain syystä ei kuitenkaan tänä vuonna. Kuun alussa meinas tulla pientä tammimasista kun tajus mikä kuukausi taas on, mut sit se meni ohi ja loppukuu onkin menny kauheen nopeesti. Tää on nopein tammikuu varmaan koskaan. Jännää. Siihen on varmaan vaikuttanu esimerkiks uudet taittohommat. Lentokentän vuorojen jälkeen/tai ennen oon aina taittanu Chasing Silverin uutta numeroo. Vaikka artikkeleita ei olekkaan paljoo per lehti, on taittaminen yllättävän aikaavievää kun jokaisen artikkelin taittaa ihan oman näköiseksi. Se on aika erilaista mitä oon ennen tehny. On ollu kyllä kivaa. Dedikseen on vielä pari viikkoa ja mulla on enää yks artikkeli taittamatta. Jes! Vähän alkaa kyllä jo jännittää mitä lehden lukijat tykkää uudesta ulkoasusta... Huiiii.

Pientä tammiahdistusta on kyllä välillä ollu havaittavissa vaikka pääsääntöisesti tää kuu onkin tuntunu helpolta. Nyt kun on taas jynssänny lentsikoita täyspäiväisesti lokakuusta lähtien ja lomallakin tuli oltuu välissä, on sen jälkeen ollu vähän vaikeeta palata takas työmoodiin. Perussettiä. Ihan hyvin sielläkin kuitenkin onneks menee.

Loman jälkeiset treenitkin on alkanu skulaa jotenkin. Mulla tuli melkein kuukausi salista taukoa Thaimaan reissun ja sen jälkeisen sairastelun takia, mut nyt taas jotenkin ookoosti menee. Thaimaassa tuli kerrytettä pari ylimäärästä kiloakin. Nyt kun on taas takas ruodussa, lähtee nekin varmaan pikkuhiljaa veke. Kevääseen mennessä. Nyt kun ollu liukkaat kelit, en oo pahemmin jaksanu lähtee lenkille. Lenkkeily on kyllä kivaa ja alan jo vähän kaivata sitä, mut liukastelu on niin ärsyttävää et taidan alottaa ne hommat vasta taas kun jäät lähtee teiltä. Tälläset plussasta pakkaseen jojottelukelit on tehny teistä paikoittain aika kauheita jääkenttiä.

Nää mun aiheet menee nyt ihan laidasta laitaan. :D Viikonloppuna on tiedossa juhlat. Perjantaina meidän ainokainen broidi täyttää vuosia. Pyry saavuttaa maagisen täysi-ikäisyyden! Apua, vika meidän perheestä, jonka 18 vee synttäreitä pääsee juhlimaan. Mua huvittaa tää koko homma, koska muistan et joskus todella kauan sitten mä naureskelin ja mietin mielessäni, et vähä hauskaa kun koko sisarusporukka on täysikäisiä ja pääsee yhdessä vaikka baariin. Samalla mietin, et voi apua, enhän mä sit pysty mihinkään kuitenkaan lähtee enää Pyryn kanssa, koska "oon niin vanha ite sitten". Hahah... noup, empäs ookkaan. Tää homma tais mennäkin vähän toisella tapaa, nythän mä vasta oon enemmän alkanu viihtyy pienempien sisarusten seurassa kun ikäero ei tunnukkaan enää niin suurelta, kun muutkin kasvaa. Mulla ja Pyryllä on 9 vuotta ikäeroa, Pinjan kanssa 7 vuotta. Viivin ja Veeran kanssa ikäerot ei oo ihan niin isoja. Lähetään koko porukalla viettää lauantaita. Pyry ei vielä tiiä mitä ollaan tekemässä. Tulee sit yllärinä! Toivottavasti tulee hyvä synttäripäivä Pyrdelle.