Thaimaa 2016: Bang Bao & Beach party

Meillä oli Changilla yhteensä kolme (vai kaks, nyt en ihan muista) päivää mopedi vuokralla. Vikana mopopäivänä päätettiin lähtee aamupäiväks kattelee taas uusia paikkoja. Sitä ennen vedettiin aamupala Oasiksen ravintolassa. Siellä käytiin joka aamu. Myös kylältä olis löytyny aamupalapaikkoja, mut Oasiksen terderafla oli niin mukava et siel oli kiva hengata aina aamu rauhassa kuunnellen ympäröivän viidakon ääniä.

Aamupalan jälkeen lähettiin saarin eteläiseen kärkeen, lähelle Bang Baon kylää ja satamaa. Ei meillä taaskaan ollu mitään suunnitelmia, kunhan kruisailtiin. Bang Baon lähialueella oli kivannökösiä majataloja.

Ajettiin Bang Baon ohi niin pitkälle kun tie vei. Saarta ei pääse ajaa ympäri, tie loppuu Bang Baon jälkeen ja jos haluu mennä siitä seuraavaan kalastajakylään, täytyy kiertää koko saari. Me jäätiin hengailee Klong Kloi beachille. Se oli tosi nätti paikka. Käytiin suppailemassa. Se oli tosi kivaa. En koskaan aikasemmin testannu.

Käytiin myös nopsaan tutustumassa Bang Baon laiturikylään. Siel näytti olevan paljon ravintoloita, josta olis kuulemma saanu hyvää merellistä safkaa, mut meillä alko moponpalautus kellonaika painaa pikkuhiljaa päälle, joten kerettiin vaan nopeesti käydä laiturilla pyörähtää. Se oli aika veikeen näkönen mesta.

Mopon palautuksen jälkeen käytiin päiväkahveilla Lonarin kivoimmassa pikku kahvilla, Nong Coffeessa. Sieltä sai vietnamilaista kahvia, joka on niiiiiin hyvää. Sieltä sai myös hyvät smoothiet ja pannarit. Kahvittelun jälkeen lähettiin ylös Oasikseen valmistautuu iltaa varten...

Täytyhän ne kauas jytäävät Lonely Beaching beach partyt testaa... Meille sattu just sopivasti jotkut jokavuotiset Nature Beach resortin järkkäämät rantakemut. Sinne siis ja ämpärit nenän eteen. :D Sieltä sai myös tosi hyvää kookosjätskiä ilmaseks joka sunnuntai. Useempi ämpäri tuli tuhottua ja fiilis oli sen mukainen. Mä olin heti ekojen joukossa tanssimassa lavalla joittenkin Ruotsalaisten likkojen kanssa. Päädyin myös keskellä yötä mereen pyörimään. Hauskaa oli, mut täytyy sanoo et vähän lapasesta lähti. Kotimatka Oasikselle oli mielenkiintonen kun Juuso joutu mua taluttelee. Voi lollero sentään. No, kerrankos sitä.

Seuraavan päivän olot olikin sitten arvatenkin aika jäätävät molemmilla. Ei olla kumpikaan harrastettu koskaan oikein tälläsiä lomaryypiskelyjä. Ainakaan tässä mittakaavassa. Tuntu hassulta ajatella, et jollekkin tollanen on just sitä lomailua. Partyjen jälkeinen päivä meni ihan hukkaan. Herättiin vasta joskus kahden jälkeen, kolmen jälkeen päästiin raahautuu aamukahville ja sit ei ollukkaan enää kun pari tuntia pimeeseen. Mut onneks edellisenä iltana oli ollu hauskaa, eikä loma ollu vielä ihan lopussa!

Thaimaa 2016: Koh Chang mopolla

Noniiiin, jatketaas taas näillä reissujutuilla. Edelleen pakoilen näitä kuvia, kun reissukuumetta pukkaa taas vaihteeks... Näistä Changilla vietetyistä päivistä tuntuu jotenkin vaikeelta kirjottaa. Siellä onnistuttiin jotenkin kytkee sellanen rentovaihde päälle ja vaan nauttia ympärillä olevasta ja unohtaa hetkeks kaikki muu. Tai niin mä ainakin koen. Kuvia tuli räpsittyä vähemmän, eikä sit lopulta harrastettu hirveesti mitään aktiviteettejakaan kun olin vaan kiva olla. Se ainakin oli omalla kohdalla tavoitteenakin. Oon niin kova menee jokasuuntaan. Välillä olis ihan hyvä levätä ja rauhottuu ees hetkeks aikaa.

Meijän bungalowikylän omistajilla oli siellä useempi kissa. Jostain syytä yks niistä ihastu meihin, tai meidän bingalowiin ja halus koko ajan hengata siellä. Sinne se ilmesty aina kun oltiin paikalla. Pari kertaa se oli myös kiipeilly kylppärin kautta sisälle ja odotteli siellä naukuen...

Yks päivä vuokrattiin mopo Lonarilta ja lähettiin ajelee sillä muualle. Changin tiet on tosi jyrkät ja mutkaiset, eikä siellä suositella mopoo vuokrattavaks ellei oo ajokokemusta. En kyllä yhtään ihmettele miks. Ne oli kyl toooosi jyrkkiä ja mutkasia ne kaikki mäet. Onneks Juuso on entinen mopopoika. (Haha, ei kuulemma saa käyttää tota sanaa) Käytiin kattoo Klong Plu vesiputous. Siellä oli kiva käydä pulahtamassa viileessä vedessä.

Putous reissulla menikin melkein koko päivä. Ennen kotikylään paluuta käytiin syömässä viereisessä kylässä. Auringonlaskua tultiin seuraavaan Oasiksen ihanaan tree houseen. Ihana paikka.

Myöhemmin illalla lähettiin vielä Lonarille pyörimään. Juuso halus pannukakkuu ja mä söin sticky ricea. Käytiin myös baarissa kattomassa meininkejä ja siemailtiin parit juomat. Lonely beachilla oli monta rennon näköstä paikkaa, mut illan mennessä myöhemmäksi, alko kaikista hurja musajumputus. :D Moniin baareihin jatettiin aikaisemmin päivällä alennuslippuja. Meijänkin mojitot makso muutaman euron. Ei ihme että jengi on rannalla aika darrasena ja muutenki uskaltaa liikkuu sinne vasta myöhemmin päivällä.

Seuraavana päivänä käytiin kattomassa muita rantoja ja kyliä. Esimerkiks Chai Chet ja Khlong Prao. Monille rannoille oli mun mielestä vähän vaikee päästä. Rannat oli niin tiuhaan rakennettu, eikä niille ollu mitään kunnollisia opasteita. Aina pääty johonkin umpikujaan tai sit niin pitkälle siitä "oikeesta" rannasta, et sieltä sit vaan katteltiin et aha, tuolla se olis ollu. Rannat oli myös osittain niin kivisiä ja nousuveden aikaan vesi niin pitkällä, et liikkuminen rantaviivaa pitkin oli vaikeeta. Me oltiin liikkeellä just nousuveden aikaan.

Lopulta tultiin omalle rannalle hengaamaan loppuillaksi kaiken sen päättömän pyörimisen jälkeen. Lonari oli ihan paras ranta. Ei liikaa porukkaa, eikä suuria vedenvaihteluita, joten siellä pysty ottaa arskaa mihin aikaan päivästä vaan. Päivä oli ollu vähän pilvinen, mut sopivasti illaks kirkastu ja päästiin kattelee auringonlaskuu rannalta.

Jos nyt voisin lähtee Thaikkuihin, lähtisin varmaan uusiks noihin maisemiin. Joku tossa Changissa kolahti. Se ei ollu niin paratiisimainen kun Etelä Thaimaan paikat, mut siellä oli oma tunnelmansa. Siellä meni iisivaihde sopivasti päälle ja pari kunnon onnellisuuspuuskaa. Kerran kävelin kauppaan yksin rantaa pitkin, kattelin merelle ja mietin vaan et kuinka siisti hetki se oli. Ei siinä mitään spessua ollu, mut vieläkin siitä tulee hyvälle tuulelle. Ehkä mun pitäis joskus kokeilla yksin matkustamista?

#noinviikonuutiset

Alkuviikosta mä sain kivan viestin sähköpostiin. Olin saanu peruutuspaikan Noin viikon uutisien yleisöön! Jes. Noin viikon uutiset on ihan paras ohjelma. Ja mikä parasta, myös Pinja oli ilmottautunu samana päivänä yleisöksi. Päästiin menee sinne siis yhdessä. Nouhotukset alkoi vähän ennen neljää torstaina. Paikalla piti olla jonkin verran aikasemmin. Paikanpäällä oli limukkaa ja sipsejä odotellessa. Ennen ohjelman alkua meitä oli lämppäämässä stand up koomikko. Sen jälkeen saatiin pienet ohjeet nauhotuksen kulusta. Sit vaan Jukka Linström sisään, nauhotus päälle ja nauru raikamaan! Jukka on niiiiiin liikkis...

Nauhotuksen jälkeen kädet oli ihan kipeet kaikesta taputtamisesta ja naamaa kiristi kaikki se nauraminen. Hauskaa oli. Niin piristävä hetki niin harmaassa torstaissa. Olis kiva joskus käydä uudestaan! Kuvauksien jälkeen mentiin vielä Pinjan kans Myyrmanniin sushille. Nyt on rahatilanne vähän huono molemmilla, mut sushia oli vaan saatava. :D Kiva päivä kaikin puolin! Tälläsiä vapaapäiviä lisää...

Tammikuu 2017

Tammikuu, sehän on kohta jo ohi... Mitä ihmettä? Tammikuu on yleensä mulle se kaikista karmein kuukausi? Marraskuu on kans yleensä semipaha, mut vuoden eka kuukausi on aina ollu se kaikista masentavin. Jostain syystä ei kuitenkaan tänä vuonna. Kuun alussa meinas tulla pientä tammimasista kun tajus mikä kuukausi taas on, mut sit se meni ohi ja loppukuu onkin menny kauheen nopeesti. Tää on nopein tammikuu varmaan koskaan. Jännää. Siihen on varmaan vaikuttanu esimerkiks uudet taittohommat. Lentokentän vuorojen jälkeen/tai ennen oon aina taittanu Chasing Silverin uutta numeroo. Vaikka artikkeleita ei olekkaan paljoo per lehti, on taittaminen yllättävän aikaavievää kun jokaisen artikkelin taittaa ihan oman näköiseksi. Se on aika erilaista mitä oon ennen tehny. On ollu kyllä kivaa. Dedikseen on vielä pari viikkoa ja mulla on enää yks artikkeli taittamatta. Jes! Vähän alkaa kyllä jo jännittää mitä lehden lukijat tykkää uudesta ulkoasusta... Huiiii.

Pientä tammiahdistusta on kyllä välillä ollu havaittavissa vaikka pääsääntöisesti tää kuu onkin tuntunu helpolta. Nyt kun on taas jynssänny lentsikoita täyspäiväisesti lokakuusta lähtien ja lomallakin tuli oltuu välissä, on sen jälkeen ollu vähän vaikeeta palata takas työmoodiin. Perussettiä. Ihan hyvin sielläkin kuitenkin onneks menee.

Loman jälkeiset treenitkin on alkanu skulaa jotenkin. Mulla tuli melkein kuukausi salista taukoa Thaimaan reissun ja sen jälkeisen sairastelun takia, mut nyt taas jotenkin ookoosti menee. Thaimaassa tuli kerrytettä pari ylimäärästä kiloakin. Nyt kun on taas takas ruodussa, lähtee nekin varmaan pikkuhiljaa veke. Kevääseen mennessä. Nyt kun ollu liukkaat kelit, en oo pahemmin jaksanu lähtee lenkille. Lenkkeily on kyllä kivaa ja alan jo vähän kaivata sitä, mut liukastelu on niin ärsyttävää et taidan alottaa ne hommat vasta taas kun jäät lähtee teiltä. Tälläset plussasta pakkaseen jojottelukelit on tehny teistä paikoittain aika kauheita jääkenttiä.

Nää mun aiheet menee nyt ihan laidasta laitaan. :D Viikonloppuna on tiedossa juhlat. Perjantaina meidän ainokainen broidi täyttää vuosia. Pyry saavuttaa maagisen täysi-ikäisyyden! Apua, vika meidän perheestä, jonka 18 vee synttäreitä pääsee juhlimaan. Mua huvittaa tää koko homma, koska muistan et joskus todella kauan sitten mä naureskelin ja mietin mielessäni, et vähä hauskaa kun koko sisarusporukka on täysikäisiä ja pääsee yhdessä vaikka baariin. Samalla mietin, et voi apua, enhän mä sit pysty mihinkään kuitenkaan lähtee enää Pyryn kanssa, koska "oon niin vanha ite sitten". Hahah... noup, empäs ookkaan. Tää homma tais mennäkin vähän toisella tapaa, nythän mä vasta oon enemmän alkanu viihtyy pienempien sisarusten seurassa kun ikäero ei tunnukkaan enää niin suurelta, kun muutkin kasvaa. Mulla ja Pyryllä on 9 vuotta ikäeroa, Pinjan kanssa 7 vuotta. Viivin ja Veeran kanssa ikäerot ei oo ihan niin isoja. Lähetään koko porukalla viettää lauantaita. Pyry ei vielä tiiä mitä ollaan tekemässä. Tulee sit yllärinä! Toivottavasti tulee hyvä synttäripäivä Pyrdelle.

Thaimaa 2016: Bangkokista Koh Changille

Voi ei, nyt iskee ahdistus kun alkoi käymään näitä biitsikuvia läpi... :D Takas rannalle, kiitos. Bangkokissa vietettiin siis kuusi yötä, jonka jälkeen jatkettiin matkaa. Oltiin käyty ostaa Ekkamain asemalta bussiliput jo edellisenä päivänä välille BKK - Laem Ngop. Dösäliput kahdelta maksoi n. 500 bahtia. Muualtakin päin Bangkokista olis päässy samaan satamaan, mut me valittiin Government bus 99, joka lähti vaan Ekkamailta.  Dösiä lähti kaks aamun aikana, me otettiin aikasempi lähtö n. klo 8. Bussi koukkas pikasesti lentoaseman kautta, sekä yhdessä kapungissa, jonka jälkeen matka jatkui suoraan satamaan. Jollakin busseilla pääsee myös Tratiin, joka on satamien lähin kaupunki. Sinne olis ollu enemmän lähtöjä, mut sit olis täytyny mennä loppumatka taksilla. Bussimatka satamaan kesti viitisen tuntia. Matkalla tarjottiin vettä ja pikkunen eväs.

Bussimatka oli jokseenkin tuskainen, kun mulla jyskytti ihan karmee hedari. Ilmassa oli ukkosta, joka pitää mun pään aina ihan sekasin. Matka meni kuitenkin suht nopeesti kun pällisteli maalaismaisemia. Kun päästiin satamaan ostettiin liput lautalle. Koh Chang ei oo pitkällä mantereesta, mutta väli kestää hitaalla lautalla melkein tunnin. Changille pääsee parista eri satamasta vähän eripuolille pohjoisosaan saarta. Mä ymmärsin, että dösät droppaa aina siihen satamaan, josta on ekana lautta lähdössä. Meijän lautta lähti center pointin satamasta.

Koh Changin päässä tungettiin ittemme lavataksiin, songthaewiin. Niitä lähti saaren eri rannoille sitä mukaan miten ne tuli täyteen. Hinta oli 50-100 bahtia riippuen kuinka pitkän matkan meni. Mä olin valinnu meille majotuksen Lonely Beachilta, joka oli aika kaukana ja meijän matka maksoi siis 100 bahtia per nassu. Matka oli aikamoista vuoristorataa! :D Saaren tiet on aika jyrkkiä paikoittain. Perillä Lonarilla joskus iltapäivästä. Huh, vaikka matkaaminen on kivaa, on maiseman vaihtaminen aina pieni rupeama. Oli ihanaa päästä bungalowikylaan ja heittäytyy riippumattoon. Sitä hetkee mä olin niin odottanu. Siinä mä makoilin riemuidioottina ja tuijotin ympärillä olevaa viikkoa ja kuuntelin sen ääniä. Ei ollut hiljainen viidakko se. I-H-A-N-A-A.

Mä oon yleensä tsekkaillu Thaimaan majotuksia booking.comin tai Agodan kautta. Tälläkin kertaa Bangkokin majotukset oli bookingista ja varaus oli myös Changille, mut sit löysin googlaamalla aivan ihanan bungalowipaikan, jota ei löytyny mistään noista hakukoneista. Siis niin ihana Oasis. Siellä oli valittavana muutamaa eri bungalowityyppiä deluxesta vähän kämäsempiin vaihtiksiin. Me otettiin Jungle bungalow, joka näin peak seasonin aikaan maksoi n 25e yöltä. Mukava henkilökunta, kiva sijaitsi ja ite bungalowi oli ihku. Oasis oli mäen päällä vähän syrjässä Lonarin "keskustasta", mut kuitenkin ihan vieressä, parin minuutin kävelymatkan päässä. Lonely beachista kerrottiin kaikkialla, että siellä on bileet joka yö. Se oli ihan totta. Myös Oasikseen kantautui kaikki baarien musat yms, mut ei kuitenkaan häiritsevästi. Jumputus oli omalla tavallaan ihan rauhottavaa. :D Suurin osa majoituksista oli ihan siellä baarien vieressä. Siel olis varmaan ollu vaikeempi nukkuu.

Ekana iltana ei keretty oikein mitään. Mä olin kyllä heti valmis biksut päällä ja halukas lähtee iltauinnille, mut pimeys iski niin nopsaa et ei keretty mihinkään. Lähettiin illalla katsastaa Lonarin ruokatarjontaa. Pienessä paikassa ravintoloiden määrä ei päätä huimannu, mut se ei haitannu mitään. Muutamat vaihtikset riitti oikein hyvin. Käytiin syömässä hyvät curryt ja vetäydyttiin bungalowiin tasaisen jumputuksen saattelemana nukkumaan. Bileet kesti johonki aamuyöhön, mut me vedettiin tyytyväisinä hirsiä välittämättä niistä.

Seuraavana aamunä päästiin sit itse asiaan eli rannalla! Käytiin Oasiksen raflassa aamupalalla, jonka jälkeen lähettiin tutkimaan miltä Lonely Beach näyttää. Siellä menikin sitten koko päivä. Välillä käytiin syömässä ja sit taas takas köllimaan rannalle ja uimaan. Rannalla oli muutaman eri bungalowi kylän baari/ravintola ja muutama muu kauppias, jolta sai ostettua juotavaa ja pientä syötävää. Rannan toisessa päässä oli vähän hienompi hotelli. Porukkaa ei ollu liikaa ja kaikki otti rennosti. Kajakkeja sai vuokrata, mut se olikin ainoo aktiviteetti ja hyvä niin. Vesi ei ollu niin kirkasta tai sinistä, kun Etelä-Thaimaassa, eikä hiekka niin valkosta, mut ei se haitannu.  Vesi oli enemmän sellasta vihertävän sinistä ja hiekka kultaista. Mä tykästyin paikkaan heti.

Rantapäivän jälkeen käytiin syömättä kalaa samassa raflassa missä käytiin päivällä syömässä ihan törkeen hyvät nuudelit. Myös illan kalasetti oli hyvä. Lonarilla hinnat oli tosi maltilliset, vaikka yleensä saarilla on vähän kovemmat hinnat kun mantereella. Lonely Beachista sanottiin, että se on sellanen reppureissaajien hippikeskittymä. Ei se nyt niin hipahtava mun mielestä ollu, mut muuten siellä oli sellanen hauska pikkukylämeininki. Aina samat naamat rannalla ja ravintoloissa. Oli kyllä hassuu siirtyy Bangkokin jälkeen taas tälläseen enemmän turistipaikkaan. Joskus mä vielä haluisin päästä johonki sellasiin rantamestaan, jossa olis enemmän paikallista meininkiä. Koh Chang ei oo kuitenkin ihan niin tupattu täyteen kun vaikka Phuket. Ensivaikutelma koko mestasta oli kiva. Changilla vietettiin yhteensä 8 yötä.