Uusi blogi

Nyt on kuulkaas niin, että tää blogi saa jäädä unholaan. Tai ei ehkä lopullisesti, mut ainakin toistaiseksi. Oon kirjotellu tänne kaikenmaailman juttuja keväästä 2010 ja nyt tuntuu et ei oikein innostus enää riitä samalla tavalla kirjottaa sellasia perus arkijuttuja. Arki pyörii omalla painollaan, eikä siitä jaksa sen kauheesti mitään tänne mitään tuoda samalla tavalla kun silloin joskus. Tykkään kyllä edelleen kirjottaa, mut tää blogi tälläsenään ei oo se paikka. Siksi oonkin perustanu uuden blogin. Matkustusaiheisen blogin. Sinne saan tuupattua tavaraa mikä ei liity kalastukseen. Kalajuttuihin on jo oma alustansa ja se saa sellasena pysyä. Toki olisin voinu tätä blogia alkaa vaan muuttaa uuteen suuntaan, mut helpommalta tuntu alottaa ihan alusta. Tää blogi saa jäädä kyllä näkyvillä, koska musta on kiva käydä välillä muistelemassa vanhoja juttuja. Nostalgisoiminen on kivaa.

Uusi blogi löytyy osoitteesta www.messisblogi.blogspot.fi :) Mä oon tällä hetkellä Levillä hengailemassa ja oon jonkin verran jo kirjotellu kuulumisia sinne. Tää blogi tosiaan jää nyt tänne ittekseen hengailemaan. Katsotaan tuleeko joskus vielä fiilis tulla tännekkin jotain päivittämään. Aika aikaansa kutakin ja sitä rataa! Talviset Terveiset Lapista, täällä on aika nättiä. Tervetuloo lukemaan uutta blogia jos hotsittaa!

Voi elämä minkä teit

Huhhuh, tässä onkin kerenny taas tapahtumaan kaikenlaista vuoden alussa. Tai koko homma lähti ihan lapasesta oikeestaan jo pikkusen ennen viime vuoden loppua. Kauheen kliseistä sanoo, et kaikkee tapahtuu just sillon kun sitä vähiten odottaa. Niin se vaan näköjään on. Vuoden viimeinen viikko huipentui aikamoisella tavalla. Mä aloin pikkuhiljaa tekee muuttoa Kallioon ja samalla muuttuikin sit oikeestaan kaikki. Jo jouluna oli pää aivan pyörällä, et mitä hittoa tässä oikein tapahtuu. Kävin ennen lapin reissuu aika pohjalla, mut yhtäkkii nousinkin sieltä ryminällä ylös ja aivan odottamatta. Juuson kanssa kun lähdettiin eri teille loppukesästä, olin ajatellu et nyt on hyvä viettää sinkkuna määrittelemätön aika. Yksinolo tuntui ihan hyvältä, enkä halunnu ettiä ketään. Toki Tinderiä tuli testattua. Ajatus uusien ihmisten kohtaamisesta tuntui kutkuttavalta ajatukselta, mut ilman sen kummempia päämääriä.

Tinderöinnit jäi kuitenkin vuodenvaihteessa unholaan. Joskus vaan kolahtaa ja kovaa. Lisää ihania kliseitä, silloin sitä löytää etsimänsä kun ei etsi. Vaikka mulla ei siis todellakaan ollu hakusessa nyt just ketään, toki sitä aina toivoo joskus löytävänsä vierelleen sellasen kumppanin joka on ollu haaveissa. Se tupsahtikin sitten eteen ihan odottamatta, yllättäen ja nopeesti. Ei Tinderistä, vaan ihan muualta ja lähempää kun olis arvannukkaan...

Kaikki vaan tuntu loksahtavan paikalleen. Ollaan tunnettu monta vuotta, mut nyt sit vissiin oli vaan oikee aika ja paikka. Vaikka kumpikin oltiin mietitty et eipä tarvii nyt hetkeen mitään uutta suhdetta niin hupsanssaa. Eipä pystyny enää perääntyy ja tässä sitä nyt sit ollaan. Uusi vuosi, uudet kujeet oli tälle vuodelle oikein osuva.

Vuosi on lopussa

Joulukuu lähenee loppuaan. Samoin koko vuosi. Tää joulukuu on ollu aika tapahtumarikas. Ja kauheeta vuoristorataa fiiliksen kanssa. Koulu loppu hetkellisesti ja pieni hengähdystauko tuli niin oikeeseen kohtaan. Lähettiin Emmin, Piian ja Emmin parin koiran kanssa pohjoiseen. Voi herranjumala mikä reissu... Lähin ihan ilman mitään odotuksia. Minä ja talvi, nou nou. Jo Rukalla kelasin, et täähän on ihan kivaa. Fiilis vaan voimistu joka päivä ja kun lähettiin Rukalta eteenpäin vielä vähän pohjoisemmaks napapiirin toiselle puolelle, mä sekosin. Näköjään se sekoominen tapahtuu oli vuodenaika mikä tahansa. Koko reissu oli yhtä euforiaa, enkä olis kirveelläkään halunnu lähtee sieltä veke. Kattelin jo pienessä paniikissa lentoja, et olisin ollu vielä muutaman päivän pidempään ja nauttinu siitä fiiliksestä. Kotona odotti kuitenkin muuttoon liittyviä asioita ja töitä... Olihan se sit ihan kiva kruisailla tyttöjen kans yhtämatkaa takas etelään. Meillä oli niin kivaa yhessä.

Reissu oli oikeesti ihan huippu. Pääsin pitkästä aikaa laskettelemaankin ja voi helevetti se oli siitiä... Pelkäsin et osaanko enää mitään kun edellisestä kerrasta oli kulunu kuitenki huimat 13 vuotta. Alkujännityksestä huolimatta laskut alko sujuu oikein mukavasti ja meitsi oli iiiiihan liekeissä. Käytiin myös lumikenkäilemässä winter wonderlandissa Oulangalla ja Riisitunturilla. Moikattiin myös muita luokkalaisia, jotka oli pohjoisessa harjottelussa. Viikon kruunas illinen Ylläksellä, jossa myös Jussi oli meidän mukana. Naureskeltiin ylläolevalle ryhmäkuvalle kun tajuttiin et kuvassa on likkoja kolmelta eri vuosikymmeneltä Jussin kanssa. :D Mä voisin hehkuttaa tota reissua ja sitä sen tuomaa fiilistä ihan loputtomiin... Niin kovasti ne talviset maisemat jäi kutkuttaa, et kun tulin himaan niin nappasin lennot Kittilään helmikuussa. Haha. Ei mulla oo vielä kauheita suunnitelmia, kunhan nyt vaan pääsen sinne. Laskettee meen kyllä ainaski! Ja moikkaa vanhaa kaveria. Jeeeeee!

Reissu teki pienen loven opiskelijan kukkaroon, joten oli ihan hyvä mennä taas välissä tekee duunia kentälle. Siellä oli sama hullunmylly kun aina ennenkin. Oon reilun vuoden verran työskennelly palveluvastaavana, mut nyt oon tehny vähän muitakin hommia. Ihan kivaa vaihtelua kun ei oo ollu sitä samaa settiä koko ajan.

Reissufiiliksen jälkimainingeissa olin ihan unohtanu et joulukin tulossa. En oikein tänä jouluna saanu kiinni koko joulufiiliksestä. Aattona oli kuitenkin ihan kivaa. Aamulla Juuso tuli käymään puurolla ja kahvilla. Sen jälkeen lähettiin Pinjan ja faijan kanssa käymään avannossa! What, enpäs oo tehny sellasta aikaisemmin. Aika kylmää puuhaa. :D Olin kyl ihan ylpee itestäni et menin, vaik olikin ihan nopsakka dippaus vaan. Illalla kokoonnuttiin koko perheen ja parin muuttujan kans syömään yhessä niinkuin aina. Hyvää ruokaa, rentoo meininkii.

Oli ihan erilainen joulu, vaikka aatto menikin ihan samalla kaavalla kun aina ennenkin. Kaikki pyhät meni kivasti ja sit palasin taas välipäiviksi töihin. Oon vähän multitaskaillu, tehny duunia, yrittäny siivota, pakata ja kaikkee samaan aikaan melkein. Katotaan mikä sotku tästä vielä tulee :D Muutto lähenee ja vaikka se vähän jänskää niin odotan sitä jo kovasti. Todella outoo lähtee täältä tutuilta kulmilta uusille. Katotaan miten lähiön kasvatti sopeutuu Kallion vilskeeseen. Jännää alottaa vuosi ihan uudessa osoitteessa. Uusi alku ja sitä rataaa...

ps. Pidemmän reissuhehkutuksen voi lukee toisesta blogista. Tässä linkki postaukseen.

Minne mennään, missä mennään

Onhan näitä kuulumisia ihan kivaa välillä päivittää. Vaikka tää blogi ei päivity enää siihen tahtiin mitä joskus "huippuvuosina" niin silti kaipailen tänne kirjottelemaan. Tuntuu vaan et nykyisin pysty samalla tavalla kirjottelee kaikesta. On tullu jonkinlainen filtteri. Ennen tuli raportoituu kaikki. Ihan kaikki meiningillä mitä söin tänään ja mitä puin päälle. Sitä hommaa ei enää jaksa. Siks tulee kirjotettua harvemmin. Vain spessumpia juttuja tai kuulumisia muuten, ei sitä ihan perus arkee niin paljoo. Mennäänpä taas pienen tauon jälkeen kuulumisiin.

Eilen oli vika kunnollinen koulupäivä tänä vuonna. Nyt on tyhjää loppiaiseen asti. Tää aika on varattu harjottelulle, niille ketkä tahtoo mennä. Harjottelut ei oo pakollisia. Mä kävin sillon syksyllä ainoona meijän luokasta. Nyt menee taas osa. Ite lähen moikkaamaan muutamia harkkaan lähteneitä. Pari luokkalaista sai tälläsen idean ja mä sit ihan lennosta päätin lähtee messiin. Saa nähä mitä tästä tulee. Mä kun en ihan hirveesti oo enää vuosiin nauttinu talvesta. Se on aina tietäny kalastuksen loppumista. Laskattelemassa oon käyny viimeks 2004... Nyt olis tarkotus sitäkin pitkästä aikaa testaa. Mennään myös lumikenkäilee, tutustumaan firmoihin ja sit koitetaan vähän ottaa iisii. Meitä lähtee kolme muikkelia ja mennään eka Rukalle, sieltä Pyhälle ja viimesenä Ylläkselle. Lähetään reissuun sunnuntaina ja ollaan viikko. Mä en oo ikinä ollu pohjoisessa talvella. Jännää.

Sit muuta jännää. Vuoden vaiheessa vaihdan maisemaa. Martinlaakso palveli hyvin viimeiset kuusi vuotta ja nää muutenkin lähiseudut vuodesta 1993. Nyt on aika kokeilla jotain muuta. Kävin eilen kirjottamassa uuden vuokrasopparin. Mä muutan Kallioon. Oon haaveillu siitä teinistä lähtien. Muistan kun joskus yläasteella piti kirjottaa aine unelmien asunnosta. Muiden kirjotellessa isoista omakotitaloista ja pihoista, mä kirjotin pienestä ullakkohuoneistosta Kalliossa. Ullakkohuoneisto se ei ole, mut aivan ihana pikkuinen lähellä piritoria. Oon kyllä tykänny täällä asustella, mut siistiä päästä testaamaan uudet kulmat ja toteuttaa yks haave. Onhan tää nykyinen kämppä tuntunu vähän isolta yhdelle. Plus et se oli mun ja Juuson yhteinen koti monta vuotta. Tuntuu oudolta asuu siellä yksin, vaikka onkin menny ihan hyvin. Nyt tuli hyvä mahis vaihtaa maisemaa, kun ihan randomilla selailulla löysin ihanan näkösen kämpän netistä. Sattumalta vielä sain sen.

Martsarin tornissa asuessa on tottunu vähän liian hyvään kaupassa käynnin helppouden suhteen. Hissillä alas, kellarin läpi ja kauppaan. On vielä vara mistä valita kun vierekkäin on Ässä ja K. Toinen mikä on lähellä, on sali. Sekin löytyis alakerrasta, mut mä oon pysny uskollisena rakkaalle Myyr-Bodylle. Nyt onkin hassu fiilis jättää se taakse... Voivoi! Ehkä mun pitää mennä sinne välillä treenaa jos tuun käymään takas hoodeilla. Jos pitää keksiä yks hyvä syy tähän vaihdokseen, niin tuun säästää kympin kuussa salikuluissa. Piritorilla on fitness 24/7 ja se on halpa. Martsarissakin tuli hetken aikaa käytyy siellä joitain vuosia sitten. Tärkeimmät kriteerit onneks siis säilyy, sali on ihan vieressä, samoin kauppa. Enköhän mä niillä pärjäile ihan hyvin.

Viime postauksessa höpöttelin vähän stressistä. Sen sain onneks selätettyä. Tuntu et sen jälkeen kaikki lähti rullaamaan oikein hyvin, mut sit iskikin aivan järkyt olotilat. Useempi viikko menny sumussa ja ahdistuksessa. Nää olot tuli ihan yllättäen ja puskista. Tuntuu umpikujalta. Toivon et pillityskiintiö alkais kohta olla jo täynnä. Onneks koulu loppu, sielläkin olo alkoi olla jo vähän vaikeeta. Toivottavasti ens viikon reissu puhdistaa mieltä edes vähän. En oo ees muistanu et joulukin tulossa, se ei tunnu oikein miltään vaikka oon aina tästä ajankohdasta tykänny. Ei oo fiilistä iloita. Mua vaan pelottaa ja ahdistaa kaikki. Se tuntuu tyhmältä, koska oon aina ollu sellanen pärjäilijä, joka ratkoo ongelmansa ja elää iloista elämää. Odotan vaan et saan avaimet uuteen kämppään ja tehtyä sinne uuden kodin ja alotettuu ees jotenkin puhtaalta pöydältä. Uusi vuosi, uudet hoodit. Haluisin avata tätä tilannetta enemmän, mut en siihenkään pysty. Onneks mulla on muutama ihminen kenen kanssa oon voinu jutella.

Reissuja ( ja stressiä) pukkaa

Mulla on aina, tai ainakin todella pitkään ollu aika hyvä paineensietokyky. Jossain tulee kuitenkin näköjään raja vastaan. Oon ollu ihan tietoinen että nyt on aika monta rautaa tulessa ja likkaa viiään vauhdilla tätä syksyä eteenpäin, enkä oo aatellu et olisin kuitenkaan mitenkään kovin stressaantunu. Kroppa kuitenkin kertoo jotain ihan muuta. Stressiä on aiheuttanu taittohommat, koulu, siihen liittyvät reissut ja niiden yhdistäminen. Muutenkin ollu aika haipakkaa tää syksy. Päälle vielä lentsikkaduunit. En ollu muutamaan viikkoon saanu kunnolla nukuttuu ja kroppa meni aika totaalisen sekasin. Se on mulla iso hälytysmerkki jolloin pitäis yrittää ottaa vähän iisimmin. En oo kuitenkaan pystyny kaiken kiireen keskellä ottaa ja kaikki hienous huipentui reilu viikko sitten iki-ihanaan unihalvaukseen ja siihen päälle vielä keskellä yötä kivoihin pelkotiloihin. Sen jälkeen iski väsy.

Onneks seuraavana päivänä ei ollu kouluu, vaan lähtö päiväristeilylle Tallinnaan. Onneks Viikkarin lähdöt on vähän myöhemmin. Se oli tähän tilanteeseen ihan jepa, vaik yleensä on kivempaa lähtee aikaisemmilla paateilla, kun sit kerkee olla maissa vähän pidempään. Kiva oli käydä pitkästä aikaa Tallinnassa pyrähtämässä. Perus setti, syömään, vähän maisemia kattelee, kahville ja pikaisesti takaisin laivaan. :D

Koulussakin oleminen on tuntunu raskaalta, vaikka siellä onkin samalla kivaa. Vaikka stressinsietokyky onkin ihan hyvä niin kun menee rajan yli, on vaikee pitää ajatuksia enää kasassa. Seuraava pientä stressiä aiheuttava juttu oli eka vähän isompi kouluprojekti, jossa olin mukana. Se vaati valmisteluja etukäteen ja tuntu että en pystyny antaa sille mitään. Viime torstaina koitti toteutus. Meidän ryhmä piti kalastuspäivän Porkkalassa. Mä toimin perhovastaavana. Siitä hommasta olin laaja sepustus toisessa blogissa. TÄSSÄ linkki. Kaikki meni hyvin ja oli aika helpottunu fiilis kun päivä oli ohi. Teki niiiiiiiin hyvää viettää päivä ulkona oman rakkaan harrastuksen parissa. Ite en ees päässy kalaan, kun toimin "oppaana" mut siitä huolimatta teki hyvää.

Porkkalapäivän jälkeen suunnattiin Meikoon. Siellä kasattiin puolijoukkueteltat ja käytiin notskilla päivää läpi pizzaa syöden. Se oli niin kova veto. Yöpymisestä vastannu kaksikko oli keksiny että mehän ei mitään ruveta enää illalla kokkailee vaan haetaan Kotipizzasta porukalle safkaa. :D Ihan parasta. Olin illalla niiiin poikki, et olin ihan valmis jo nukkumaan jo joskus seiskan kasin aikaan. Yöpymiskaksikko oli kuitenki järkänny paikalle myös telttasaunan ja täytyhän sitä vielä päästä testaa.  Ei siellä nyt kovin hyviä löylyjä saanu, mut kokemuksena niin jees. Sen jälkeen oli kiva käpertyy makuupussiin, lämmitettyyn telttaan. Mut oltiin jätetty ulos kipinävuoroista ja olin siitä todella kiitollinen näiden huonojen nukkumisviikkojen jälkeen. Muu porukka hääräs teltassa vielä jotain kun mun silmät painui kiinni tasan klo 22. Siinä vetelin sit hirsiä seiskaan asti, jolloin oli herätys. Teki muuten ihan saakelin hyvää nukkua monen viikon tauon jälkeen. Olin ihan uus ihminen aamulla!

Näitten parin päivän jälkeen oli tiedossa suht haipakka viikonloppu kun piti tehdä taas lehteä vähän eteenpäin ja siihen päälle vielä iltavuorot lentokentällä. Kaikkeen oli kuitenki niin paljon helpompi ryhtyy kun oli hyvät unet takana. Vihdoin nukuin myös himassa kunnolla. Ai että teki hyvää. Töissäkin olin ihan pirtsakkana. Myös lehtihommat alkoi vähän helpottaa. Tää uusin joulukuussa ilmestyvä Chasing Silverim on ollu jotenkin työläin tähän asti. Enemmän juttuja mitä taittaa ja mulla ittelläni vähemmän aikaa kun yleensä. En mä arvannu et koulun ja lehden yhdistäminen olis mitenkään hankalaa, kun se on tähän asti menny ihan hyvin muiden juttujen ohessa. Ehkä suurin syy on se, että en oo päässy tekee sitä aamuisin jolloin oon kaikista aktiivisimmillani. Nyt oon aamut ja päivät koulussa ja ainoo taittoaika on ilta, jolloin en oo ihan luovimmillani. Väsyttää ja ajatukset harhailee. Plus et koulun reissujen takia oon välillä ollu veke koneen luota. Nyt on kuitenkin asiat taas jamassa, vuoden viimeinen lehti paketissa ja valmiina painettavaks. Nyt voi hetkisen hengähtää. :)

Halloweenlook

Eilen juhlittiin Viivin luona halloweenia. Viivin ja Nassen halloweenkemut on jo muodostunu perinteeks, se taitaa olla Viiville vuoden tärkein juhla. :D Mäkin oon aina parhaani mukaan yrittäny päästä käymään. Onhan se välillä hauskaa laittaa ittensä ihan erilaiseen juhlakuosiin kun yleensä. Viime vuosien lookit on kyllä ollu aika hätäisesti tekaistuja. Kerran oltiin Juuson kans kauhukaksoset ja viime vuonna mulla tais olla Alice Cooperin feissi. Tänä vuonna kekkasin kans musa-aiheisen tyylin. Panostin jopa niinkin paljon, että kävin ihan vartavasten ostamassa Forumin Juhlamaailmasta kunnon värit jolla peittää naamaa. Papa Emeritus III, olkaa hyvä...

Mä oon viimeaikoina fiilistelly Ghostia ja siitä se idea sitten lähti. Olin aika tyytyväinen lopputulokseen!

Viivin bileissä kaikki on aina panostanu lookkeihinsa. Se on kivaa. Mulla olis ollu vielä samalla illalle toisetkin kemut stadissa baarissa, mut päätin tällä naamalla jättää ne väliin. :D Voi olla et en olis edes tän näkösenä päässy sisään kun ei oo ihan sama naama kun henkkareissa... Loppuun vielä parit fiilistelybiisit!

Kiirettä pitää

Kiire. Se on aika tuttu sana tänä syksynä. Onneks on jokseenkin hyvä paineensietokyky. Jos ei olis niin tässä varmaan olis jo hermolomalla. :D Jo edellisessä postauksessa kerroit et hurjaa vauhtia menee tää elämä. Kyllä sitä hermolomaakin oikeesti vähän jo tarviis, vaikka ihan hyvin tässä meneekin. Meillä on luokkalaisten kanssa hyvä fiilis, varsinkin meidän aamuiset kimppakyydit on niin hulvattomia et onneks kukaan ulkopuolinen ei oo kuulemassa. Samoin reissuilla alkaa olla aikamoista läppää. Viimeisin retki tehtiin meloen inkkarikanooteilla Mäntsälän hoodeilla Mustijoella. Jokimelonta oli siistiä. En oo koskaan aikasemmin sitä harrastanut, mut jatkossa tuun varmasti harrastaa. Joki itessään oli aika tylsä ja monta koskee jouduttiin kiertää. Olis siistiä lähtee johonkin pohjoiseen melomaan. Vaikka tykkäänki kaikesta eräilystä, niin hyvin huomas taas että kyllä se vesi on mulle se kaikista mieluisin elementti. Vesillä olo on vaan niin siitiä ja jollain tapaa rauhottavaa.

Nyt kun on kokoajan menossa jossain, tuntuu et ei himassakaan kerkee olee kauheesti. Ne pienet hetket jotka kuitenkin kotona vietän, on muodostunu aika tärkeiksi. Tai siis nautin tästä yksinolosta. Tai siis yksin asumisesta. En ikinä olis arvannu kuinka paljon tuun siitä nauttimaan. Aina asunu ison perheen kanssa tai muuten tottunu siihen et joku on aina läsnä. Nyt oon vaan mä ja se tuntuu hyvältä.

Yks juttu mua tässä kiireessä ärsytää tosi paljon. En oo kerenny kalaan lokakuun aikana ollenkaan... rakas harrastus on ihan taka-alalla kun on kouluhommat ja siihen päälle vielä työt. Asia on korjattava tai mulla hajoo pää. :D Koulussakin on alettu vähän käymään läpi kalastusta. Marraskuun alkupuolella tehtään muutama retki eri kansallispuistoihin tai ulkoilualueille. Ne siis järkätään meidän opiskelijoiden toimesta. Porukka jossa mä oon, saatiin kohteeks Porkkalanniemi. Samaan ryhmään osu toinenkin perhokalastaja ja tyyppi kuka on käyny myös kalaoppaan tutkinnon. On varmaan vaikee arvata miten me teemotetaan meidän päivä Porkkalassa.

Huomenna alkava viikko on meillä etätyöviikko. Silloin voi työstää noita yllämainittuja retkiä, tehä jotain omaa kivaa vai mennä työharkkaan. Mä valitsin noista viimeisen. Lähen tsekkailemaan Kymi Fishingin meininkejä Kotkaan muutamaks päiväksi. Lomailu olis kyllä kans tehny ihan hyvää, mut pääsenpähän nyt kattoo millasta on olla jossain firmassa. Kalastusmatkailu on kuitenkin se mihin aijon varmaan jossain vaiheessa itteäni saada. Yhtenä päivänä pääsen varmasti itsekkin kalaan. Se on kans ihan kiva juttu. :) Tässä just yritän samalla pakkailla tarvittavat kamat messiin. Perus meitsi, vähä sitä ja tätä puuhailen samaan aikaan... Illalla Onnibussilla Kotkaan!

Isoja muutoksia

Siis ihan hulluu vauhtii menee tää syksy eteenpäin! Justhan mä alotin opistolla... Vasta äsken oli elokuu ja nyt onkin jo lokakuu, melkein puoliväli. Huh. Juurikin toi koulutus tekee sen kreisin vauhdin. On niin paljon kaikkee, opiskelu on aika intensiivistä. Siihen sit vielä päälle omat menot. Salia ei jätetä vaikka joutuis välillä vähän hölläämään. Ei sinnekään aina kerkee. Ollaan kuitenkin myös maastossa öitä. Mitäs sitten muuten elämään? No vaikka mitä. Koulun lisäksi on tapahtunut muitakin muutoksia, aika isoja sellasia. Mä asun nyt yksin ja opettelen elämää itekseni. Mä mietin pitkään kuinka paljon haluun tästä aiheesta blogiin kirjottaa. Tää on kuitenkin mulle ihan uus juttu asuu itekseni ja se tulee kyllä varmasti jossain vaiheessa paistamaan läpi.

Turha näitä juttuja on lähtee piilottelemaan. Se on vähän pidempi juttu miten tähän ratkaisuun on Juuson kanssa päädytty. Siitä sen verran, että päätös ei todellakaan ollu iisi mut tehtiin kuitenkin lopulta yhteisymmärryksessä. Ei draamaa, ei kolmansia osapuolia. Sitä kuitenkin joku alkaa miettimään. Ei kadota toistemme elämistä, sitä ei kumpikaan haluu. Käydään yhdessä kalassa ja ollaan nähty muutenkin. Juuso asuu kivassa kämpässä Myrtsissä. Melkein iski kämppäkateus! Niin siisti koppi. Mä jäin Torniin. Lähes kuusi ja puoli vuotta on pitkä aika. Siihen mahtuu monta hyvää hetkeä ja muistoa. Elämäni parhaimmat vuodet voin ihan helposti sanoo. Nyt ollaan kumpikin ihan uuden edessä, itsenäisiä ja yksinasuvia. Se tuntuu todella oudolta, mut samalla jännittävältä.

Mä en oo koskaan asunu yksin. En oo omistanu edes omaa huonetta silloin kun asuin vielä perheen kanssa. Nyt on itekseni täällä lukaalissa. Se on niin outoa. Mä oon viime vuosien aikana alkanu viihtyy myös yksin. Mulle tärkein hetki on aamu ja aamukahvi. On ihan parasta istuu koneella ja hörppii iso kupillinen kahvia puuron jälkeen. On myös kivaa tulla himaan koulusta/töistä/reissusta kun kaikki kamat on just niin miten oon ne jättäny. Ainakin vielä oon saanu pidettyy tätä kämppää ihan siistinä... :D Toivon että tää yksin eläminen saa mut aktiivisemmaks. Tuntuu et oon ollu jo pidemmän aikaa vähän poissaoleva kun päässä on pyöriny miljoona asiaa. On ollu helpompaa vaan vetäytyy omaan kuplaan. Oon kyllä oikeesti aika kiireinen nyt, mut yritän jossain vaiheessa kunnostautua ja treffata enemmän ihmisiä. Vanhoja tuttuja mut toivottavasti myös uusia tuttavuuksia tulee. Mä tahtoisin kokeilla kaikkii uusia siistejä aktiviteetteja, saa kysyy messiin jos on tiedossa jotain hauskaa. Toisaalta, koulussa tulee oltua niin sosiaalinen, et riskinä on se että pitkien päivien jälkeen haluun vaan olla itekseni. Saa nähä miten elämä lähtee rullaamaan! Toivottavasti ihan hyvin.

Nuuksion kansallispuisto

Viikko sitten maanantaina lähdettiin luokan kanssa ekalle vähän pidemmälle reissulle. Meillä oli tarkoitus viettää Nuuksiossa viisi päivää. Olin odottanu tätä reissuu, vaikka säätiedotuksen vähän masensikin. Pelkkää vesisadetta koko viikoksi ja vielä vähän rankemmalla kädellä... En ollu kuitenkaan koskaan käyny Nuuksiossa, joten ihan kiva oli lähtee. Aika hassuu, et siellä ei oo koskaan tullu käytyy vaikka se on ihan vieressä. Treffattiin luontokesken Haltian parkkiksella aamulla. Porukka jakaantui kahteen ryhmään. Edettiin suunniteltu reitti kahdesta suunnasta. Toinen porukka lähti ekoiksi päiviksi Keijon, meille jo ennestään tutun kouluttajan matkaan. Porukka jossa mä olin, lähti etenemään retkeilytoimittaja/valokuvaaja Joel Aholan johdolla.

Voi kyllä, märkää oli... Ekana päivänä ei vielä satanu, mut sit taivas repesi ja vain ihan pienet hetket oli kuivaa. Poluista tuli pieniä jokia ja kaikkien teltat joutui aina pakkaamaan rinkkaan ihan litimärkinä. Lämpötilatkaan ei päätä huomannu ja yhtenä päivänä mä olin niiiin jäässä, että se koko päivä meni multa ihan ohi. Kroppa oli vaan sellasessa taistelutilassa, eikä meinannu millään lämmitä. Vaatteita olis ollu kyllä rinkassa ihan tarpeeksi, mutta koska yötkin sen märkyyden takia tosi koleita, täyty mun suojella niitä vaateita kastumiselta, että edes illalla sain varmasti kuivaa ja lämmintä päälle, ennen makuupussiin vetäytymistä.

Meillä oli päivien ajaksi jaettu vetovastuita pieniksi hetkiksi. Piti kartan kanssa johdattaa porukkaa seuraavaan kohteeseen ja muutenkin huolehtiä siitä ryhmästä. Vitsi että mä en kyllä luota itteeni kartan kanssa. Oon kyllä oppinu ihan hyvin, jopa sen kompassin käytön mutta silti. Olin koko ajan varmistelemassa joltain, et oonko oikeessa. Kyllä mä olin, en vaan luottanu siihen. Toinen vähän ärsyttävä asia ryhmän edessä toimimisessa oli se, että mun on jostain syytä hirveen vaikee ottaa roolia luokan edessä tälläsessä harjoitustilanteessa. Sama koskee kaikkia harjoituksia, jossa täytyy "esittää" jotain. Tositilanne olis ihan eri, tottakai mä ottaisin roolia. Mut kun luokkalaiset pitäis kuvitella asiakkaiksi, niin ei vaan lähe. EA-kurssit on kans ollu mulle aina tuskaa. Ne on mielenkiintoisia ja tärkeitä, mut niiden harjotteilen tekeminen on niin kiusallista...

Vaelluksen on mulle aina sellasia itsensä tutkiskelun paikkoja. Kulkiessa tulee pohdittua kaikenlaista. Tällä reissulla havahduin siihen, kuinka oudolta musta tuntuu kun joku tarjoaa apua tai huolehtii. Meen ihan hämilleni kun joku kysyy et oonko ok, ethän palele tai on tarjoamassa apua jossain asiassa. Mä jotenkin niin tottunu siihen, et huolehdin itestäni ja siitä et pärjään. Avun ottaminen vastaan tuntuu hassulta, ihan kun se olis merkki siitä et oon mokannu tai jotain. En tiiä mikä ihmeen tarve mulla on näyttää, et pärjään. En kuitenkaan tuo sitä mitenkään erityisesti esille, vaan omassa hiljaisuudessani koitan pärjäillä. En ehkä osaa ees selittää mitä nyt haen.

Toisiks viimeisenä iltana ei satanut. Jopa aurinko kävi pilkottamassa. Kävin uimassa! En oo varmaan ikinä uinut lokakuussa. No ei sitä ehkä ihan uimiseksi voi kutsua, mut kastautumassa kävin. Yö kylmä, mutta kuiva. Ekaa kertaa nukuin tosi sikeesti. Muut yöt oli menny värjötellessä. Seuraavana aamuna aamutoimien aikaan ihmettelin, kun oli vähän outo olo. Lounaaseen asti kaikki meni ihan hyvin, mut sit se outo fiilis vaan paheni. Mietin et onkohan tää nyt jotain henkistä huonoo oloo, vai oonko oikeesti tulossa kipeeks. Yhteistuumin päätettiin, että on ehkä parempi et lähden kotiin. Ei hitto, että oli vaikee päätös. Tuntu jotenki tosi nololta, enkä olis lähteny ellei luokkatoverit olis vakuutellu sen olevan parempi vaihtis. Oltiin vielä sopivasti lähellä sellasta paikkaa josta pääsis kyydillä tai jopa bussilla pois. Onneks lähin... Olin saanu jonkun vatsapöpön ja illalla nousi kuumekin. Ei olis ollu kivaa niissä oloissa missään keskellä mettää... :D Meni onneks parin päivän levolla ohi.

Nuuksioon täytyy kyllä tutustua enemmän. Oli nättejä paikkoja ja kivoja reittejä. Mun kartta vähän pääs kärsimään kosteusvaurioo, mut eiköhän sen saa teippailtua taas kuosiin. Kiva paikka, uusiksi sinne!

Yrttimummolassa

Meno ja melske eräkoulussa jatkuu! Aika haipakkaa menoa on ollu tää koko loppukesä ja alkusyksy. Varsinkin tää syyskuu on menny ihan överinopeesti. Tällä viikolla on ollu fyysisesti vähän rauhallisempaa, mut asiaa kyllä riittänyt. Heti alkuviikosta lähettiin tutustumaan hieman villiyrttien maailmaan. Ihan meidän opiston lähellä toimii "Yrttimummo", joka oli meitä opastamassa. Tutustuttiin muutamaan eri kasviin ja niiden kuivaamiseen ja käyttöön. Tää villiyrtti asia mua kyllä jokseenkin kiinnostaa, vaikka en oo siihen aikaisemmin perehtynyt. Kasvien tunnistus on aika retuperällä. Ehkä tää tästä vielä iloks muuttuu vuoden aikana kun jotain kasveja pitää tenttiäkin.

Oltiin Tertun luona maanantaina ja tiistaina. Tokana päivänä keskityttiin enemmän sieniin. Meijän luokalta löytyy yks sieniekspertti. Mari on sieni/yrttineuvoja, joten saatiin aika hyvää jeesiä silmällä pitäen tulevaa sienitenttiä, joka on perjantaina. Se on meijän ensimmäinen lajiosaamistentti. Saa nähdä miten sujuu. Luulisin et handlaan ne aika hyvin, mut muutaman tunnistuksen kanssa on probleemia... Kalatenttiä odotan eniten, siinä tuskin on ongelmia. :D Lintujen tunnistuksessa olin joskus pienempänä ihan hyvä kun luin paljon lintukirjoja, mut ne on päässy tässä vuosien varrella unohtumaan. Pahin tentti tulee varmasti olemaan ne hemmetin rehut.

Ens viikolla painellaan taas mettään! Viikonloppu joutuu kasailee rinkkaa. Onneks se menee aika rutiinilla. En tykkää mistään pakkaamisesta, mut rinkkaa pakatessa mulla ei edes oo mitään muistilistaa, kun ne tulee kyllä jostain aivojen sopukoista ihan itestään. Tulevalla reissulla ollaan viis päivää.