Railakkaampi Phi Phi

Seuraavat pari yötä oltiin tsekkaamassa sitä kuuluisampaa Phi Phitä. Tultiin aamupäivästä Tonsain satamaan, josta dallailtiin laukkujen kanssa hotlalle. Ei ollu mikään ihan helppo rasti. Jostain syystä kartat oli vähän kivenalla ja kaikki sanoi matkan kestoksi ihan eri aikoja. Matkalaukun roudaaminen kuumuudessa ja ihmispaljoudessa ei oo kovin suurta herkkua. Löydettiin kuitenkin ihan hyvin lopulta perille. Majoitus, Chunut House oli kahden lahden Tonsain ja Ao Dalumin välissä vähän syrjemmässä kovimmasta sykkeestä, mutta kuitenkin ihan tosi lähellä. Vilkkaamalle alueelle käveli ehkä viitisen minuuttia. Phi Phi on aika pieni paikka.

Majoitus oli tosi kiva. Vähän samantyyppinen kun edellinen, mutta tällä kertaa sähköllä, ilmastoinilla ja muutenkin vähän modernimpi. Päivin ja Luukaksen koppi oli vähän ylempänä rinteessä kun meidän. Sieltä oli siistii kattella esimerkiksi auringonlaskua ja fiilistella muuten lämmintä ilmaa. Kaikki actioni on kahden lahden ja vuorien välissä, joten siellä on aina aika kuuma. Tuuli pysyy kauempana merellä. Muut vähän valitteli paikoittain överi kuumaa ilmaa, mut mä nautin ihan täysii. Mitä hotimpi sen parempi.

Lähettiin aika nopeesti yhessä hotellilta kurkkaamaan Dalumin puoleista rantaa. Oli laskuvesi ja meri jossain kaukana. Vähän myöhemmin lähettiin taas Juuson kanssa itekseen tutkimaan muita paikkoja.

Illalla pistettiin jälleen hynttyyt yhteen ja lähettiin tutustumaan siihen kuuluisaan Phi Phin yöelämään. Täällä olisi kuulemma kemutusta tarjolla joka ilta. Pitihän sitä nyt kuuluisat bucketit kokeilla. Ämpärissä sai erilaisia hyviä drinkkejä ja muita mixailuja. Otettiin alkuun Juuson kanssa puokkiin ämpärillinen mojitoa.

Mä tykkäsin Phi Phin iltamenosta. Se ei ollu ihan niin railakasta kun kuvittelin ja ihan hyvä niin. Sellasta sopivan railakasta mut kuitenkin aika rentoo meininkiä. Yksiinkään rantabileisiin ei eksytty, missattiin just yhdellä päivällä täydenkuun kemut. Kylillä oli ihan hauskaa kierrellä muuten vaan.

Myöhemmin illalla Päivi lähti nukkumaan, me otettiin Luukas messiin ja lähettiin vielä vähän kiertelemään. Oltiin jo menossa pikkuhiljaa takaisin kohti hotellia, kun mä sain loistoiden kävellessä Tonsain rantakatua. Vesi näytti niin kutsuvalta, että oli pakko päästä uimaan. Siellä me sit pelleiltiin keskellä siistejä maisemia, keskellä yötä, törkeen lämpimässä vedessä ja tähtitaivaan alla. Ja taas.. Oi Suomi, ei oo ikävä.

Toi yöuinti oli yks reissun hauskimmista jutuista. Seuraavana aamuna olo oli jokseenkin tahmee. Mä selvisin siitä aika nopeesti, mut Juuso kärsi kauheesta viidakkodarrasta vielä koko päivän. Haha, pitihän sekin kokee.

Kun pahimmasta darrapiikistä oltiin selvitty, lähettiin matkaan. Kun reissussa ollaan, mä en millään malttais jäädä koko päiväks paikoilleni. Käytiin hakemassa darramättöä läheisestä kuppilasta. Phi Phin ehdottomasti parhaat ruuat sai tältä likalta. Parasta nuudelisoppaa ikinä. Mä otin oman versioni lihalla ja Juuso fishballseilla. Raflan ympärillä kävi kokoajan paljon porukkaa, tais olla suosittu mesta. Eikä kyllä mikään ihme.

Syömisen jälkeen otettiin suunnaksi Long beach. Sinne oli vähän matkaa, eikä reitti ollu kaikista kohtaa mikään ihan helppo. Long beach on Phi Phin toisiksi kansoitetuin mesta. Me skipattiin kuitenkin biistielämä ja jatkettiin suoraan kärkeen, jossa yritettiin narrata kaloja. Heti kun lähti tuulensuojista veke, saatiin harmiksemme huomata, että se oli taas voimistunut. Heittäminen oli välillä tosi haastavaa.

Muutaman kilsan matka takas meni paljon helpommin kun menomatka. Oli laskuveden aika, joten matka meni mukavasti pohjaa pitkin. Oli hienoa kattoa utuista auringonlaskua siisteissä maisemissa.

Viimeiseksi aamuksi ennen lähtöä Phuketiin oltiin buukattu snorklausretki koko posselle. Valittiin firmaksi Adventure Club, josta oltiin kuultu hyvää palautetta. Mun piti suorittaa saman firman kanssa se paljon puhuttu sukelluskokeilu, mutta Lantalla tullut flunssa ei meinannut millään laantua, eikä flunssaisena saa sukeltaa. Tää harmitti aika paljon. Yritin kuitenkin vielä herätellä toiveita että Phuketissa natsais.

Ennen aamukasia roudattiin laukut Adventure Clubille ja jäätiin odottelemaan muuta snorklausjengiä. Me jatkettiin täältä suoraan Phuketiin, joten siksi otettiin matkatavarat jo nyt mukaan. Saatiin sukellusfirmalta kamat lainaan. Vähän jännitti tuleva merenkäynti ja se onko vesi taas ihan sekoittunutta.

Adventure Clubin todella hyvä juttu on se, että snorklausreissuilla ryhmäkoot oli maltillisia. Reissuille pääsee maksimissaan seitsämän ihmistä. Hypättiin pitkähäntäveneeseen ja suunnattiin kohti Phi Phi Leytä, eli sitä kuuluisaa autiosaarta, jossa myös leffa The beach on osittain kuvattu. Ekaksi stopattiin Viking Caven luona, jossa oli tosi mageet vedenalaiset maisemat. Harmi että tässä kohtaa sen tajunnu ottaa kameraa mukaan. Vesi oli kirkasta, kalat hienoja, paikoittain isoja ja korallitkin vähän paremmassa kunnossa kun esimerkiksi verrattuna viime vuoden reissuun Phi Phin Bidan saarille.

Mulla kävi vedenalla tosi hyvä tsägä, jota hehkutin vielä pitkään sen jälkeenkin. Mä näin HAIN! Ihan oikeen hain. :D En mitään sellasta pohjassa köllöttelevää pikkuhaita, vaan ihan sellasen hain näköisen hain. Ei tääkään mikään kauheen iso ollu, mut kivannäköinen kuiteskin. Yritin viittoo muulle porukalle mun havainnosta, mut olin vähän etäämmällä eikä kukaan huomannu sekoiluja. Lähdin  täysii uimaan sen perässä. Jostain kumman syystä hai oli kuitenkin mua nopeempi ja katosi aika pian pidemmälle korallien sekaan. Parhaimmillaan olin vain muutaman metrin päässä siitä. Oon edelleen ihan kikseissä! Ihan parasta.

Pienen paussin jälkeen jatkettiin taas snorklaamista. Vaihdettiin seuraavaan paikkaan. Oltiin vedessä aina noin puolen tunnin pätkissä. Mun märkäpuku tais olla vähän liian iso, koska se ei pysyny tiiviisti iholla. Olin ihan jäässä aina kun tultiin ylös vedestä, vaikka meren lämpötila olikin jotain reilu 25. :D

Käytiin yhteensä kolmessa eri kohtaa tutkimassa maisemia. Kahdessä jälkimmäisessä ei ollu ihan niin paljon nähtävää ja tuuli oli möyhiny pohjaa niin että vesi oli vähän sekoittunutta. Ihan jees oli kuitenkin kaikki kohteet. Mä olin niin fiilareissa siitä haista, että millään muulla ei ollu enää paljon väliä hahah...

Snorklausreissun jälkeen tultiin takas Adventure Clubin kaupalle. Palautettiin kamat ja käytiin vielä vähän pyörimässä Tonsailla. Sitten oli aika sanoa Phi Phille hyvästit. Mä tykkäsin Phi Phistä tosi paljon. Voisin kuvitella, että jos en suorita sukelluskorttia jossain täällä suomessa, voisin lähteä takaisin Phi Phille sitä suorittamaan ja muutenkin uudestaan hengaamaan. Kaikki oli sopivan matkan päässä kun paikka oli sen verran pieni. Ei tarvinnu miettiä taxeja tai muita kulkupelejä kun ainoona välineenä oli omat jalat. Kaikinpuolin vika ja tosi kaunis paikka.

Palautuminen arkeen ja vähän muuta

Palataan reissupostauksien välissä vähän nykyiseenkin hetkeen. Arkeen on palattu ja sitä rataa. Mulla ei oo koskaan ennen reissun jälkeen tuntunu näin nihkeeltä himaan palaaminen. Kaikki on siis perushyvin, mutta jotenkin en jaksais tätä yhtään. Haluisin vaan takas reissuun. Onneksi kohta voi alkaa suunnitella kesän reissua. Mieli pysyy pirteenä ja hyvänä kun on jotain odotettavaa. Oi kesä ja lohijoet...

Alotettiin duunit heti seuraavana päivänä kun tultiin viikko sitten kotiin. Ollaan nyt molemmat kentällä, joka on tavallaan ihan jees mutta nyt ainakin meidän kaikki vuorot on ollu tismalleen samoja, joka ehkä vähän pistää molemmilla pinnaa kireelle. Oltiin just ennen reissuu saatu yhteinen hyvä boogie, kun molemmilla oli omat duunit ja sopivasti omia harrastuksia. Harrastukset on toki edelleen samat, mutta työ vie niin paljon aikaa viikosta että aika paljon kattellaan toistemme naamoja. Ei sillä, että ei viihdyttäis toistemme seurassa, mut tää työjuttu alkaa olla vähän ärsyttävää välillä. Vapaa-aika on sit asia erikseen.

Nyt on meneillään pienoinen duuniputki, joten sitä täytyy yrittää välillä piristää jollain. Saatiin joululahjaksi pari leffalippua, jotka päätettiin käyttää nyt. Leffaksi valikoitui paljon kohuttu "pehmisporno" 50 Shades of Grey.

Mulla ei ollu leffasta oikein mitään ennakko-odotuksia. Jotkut on sanonu että se on ihan jees, toiset sanoo sysipaskaksi. Aattelin että meen avoiminmielin itse tekemaan omat päätelmäni. En oo myöskään lukenu kirjoja. Mun mielestä leffa oli ihan jees. Rajuhkoja juttua ihan kauniisti kuvattuna. Ei niin irstas tai paha mitä lehtiotsikot on antanu olettaa. Tarnina on tavallaan vähän samantyyppinen kuin Twiligtissa. Sehän käy mulle. Vaikka usein tykkäänkin vähän eri tyylisistä leffoista, on tollaset jännät rakkaustarinat vaan jotenkin mukaansa tempaavia... Ja hei, onhan toi mr. Greytä näyttelevä Jamie Dornan ihan hottis.

Leffan jälkeen tein jotain itselleni todella vierasta. Aloin lukemaan. Leffa jäi niin jännään kohtaan että oli pakko saada tietää mitä seuraavaks tapahtuu. Makkarin romukopasta löytyy kyseisen kirjasarjan toinen osa, joten tadaa! Löysin sen jonkin aikaa sitten lentokoneesta. Kirja oli menossa hävitykseen.

Siis mä en lue ikinä. Tää ei oo mikään periaatekysymys, oon vaan aina ollu tosi huono lukemaan ja kiinnostumaan mistään kirjasta. Mun lukemat kirjat voi laskee varmaan kahden käden sormin ja niistäkin suurin osa on ollu jotain bändien elämänkertoja. Mistään muista kirjoista en vaan oo koskaan saanu oikein mitään irti. Vaikka oon visuaalinen tyyppi, on mun jostain syystä hirveen vaikee luoda mielikuvia tekstin kautta. Tää on oikeesti tosi outoa, kun kuitenkin saan yksittäisistä sanoista erilaisia mielleyhtymiä mutta kokonaisesta tarinasta niitä on hirveen vaikee luoda.

Nyt oon kuitenkin nähny tästä kirjasta kertovan leffan, joka auttaa mua lukukokemuksen luomisessa. Kirjafriikit varmaan pyörittelee silmiään nyt paheksuvasti, mut oikeesti tää on mulle tosi iso saavutus hahah... Menenkin tästä taas takaisin lukemaan. Saa nähdä kuinka kauan kestää että saan koko pokkarin luettua. Osittain varmaan mun lukemattomuuteen on vaikuttanu hankalahko lukihäiriä, joka tekee lukemista välillä aika vaikeeta.

Rauhallista menoa Phak Nam Baylla

Koh Lantalta jatkettiin Koh Phi Phille. Matkaa tähän väliin kertyi vajaat 50km. Phi Phi on aikalailla Lantan ja Phuketin puolessa välissä. Tältä saarelta meillä oli majoitus kahdesta eri mestaa, toinen vähän rauhallisemmasta paikasta ja toinen sieltä missä on enemmän actionia. Tultiin alkuiltapäivästä Tonsain satamaan. Eka majoitus oli siellä rauhallisemmassa paikassa ja sinne täytyi mennä pitkähäntäveneellä. Phi Phillä ei oo autoja, kaikkialle pitää kävellä tai mennä botskilla. Jouduttiin venaamaan pari tuntia, että pitkis lähtee satamasta.

Kun hypättiin veneeseen, alkoi tapahtua. :D Jo aikaisemmin mainitsin että tuuli oli ollut tosi kovaa, eikä se vieläkään ollu mihinkään laantunu. Vene pomppi useita metrejä aallokossa, välissä tuntui että kohtä tää paatti on pohjassa kun se tuli alas vähän epämääräisesti ja meinas hörpätä vettä. Meillä oli hauskaa, mut jotkut kanssamatkustajat alkoi oikeesti jo kaivaa pelatusliivejä esiin. Vihdoin kuitenkin päästiin turvallisesti perille Phak Nam Bayhin, joka myös Relax Bayna tunnetaan. Vastassa nätti ranta ja nämä söpöt hökkelit.

Majoituttiin Relax Bay resortissa, joka oli rannan ainoa majoituspaikka. Nätit bambuseinäiset bungalowit ihan lähellä rantaa. Oma rauha, ei ilmastointia, ei sähköä aamu kuudesta iltakuuteen, ihan parasta.

Resortilla oli myös ravintola, joka oli oikeestaan ainoa mesta josta sai ruokaa. Ranta oli keskellä ei mitään, kaikki palvelut siellä saaren keskuksessa eli Tonsailla ja sinne olis pitäny lähtee joko veneellä tai patikoida viidakon läpi. Ravintolasta sai kuitenkin kaiken tarvittavan ja ruoka oli ihan jees. Hinnat vähän pöyristytti alkuun, kun ne oli melkein kolme kertaa korkeemmat kun niissä mestoissa missä ollaan totuttu syömään. Mutta kun järjellä kelas, eihän se oikeesti meitä vararikkoon vie jos ravintolaillallinen maksaa henkilöltä noin 5e.

Ekana aamuna herättiin Juuson kanssa aikaisin. Päivi ja Luukas jäi vielä nukkumaan. Herättiin Juuson kanssa oikeestaan joka aamu paljon aikaisemmin. Välillä oli herätyskello soimassa puol ysin aikaan, mutta useimmiten herättiin jo paljon ennen sitä ilman mitään herätyksiä. Käytiin aamupalalla ja lähdettiin kapuamaan viidakon läpi kohti saaren näköalapaikkaa. Meidän rasortilta sinne kesti noin puoli tuntia kävellä.

Kello oli vielä aika vähän kun saavuttiin viewpontille. Oltiin ekat ihmiset paikalla. Maisema näytti just siltä, mitä olin kelannutkin. Kaunista, ei voi muuta sanoa. Mä tykkään ihan hirveesti kaikista tollasista korkeista mestoista. Maisemien katteleminen on vaan niin siistii. Hirveen kauan ei keretty rauhassa fiilistelee kun viewpoint alkoi täyttyä ihmisistä. Satuttiin siis aika hyvään aikaan paikalla.

Viewpontilla oli kiska josta käytiin hakemassa juomat, joita jäätiin vielä ylös nauttimaan. Oli hauskaa kattoa japanilaisten turistien poseeraamista. Vaikka näköalapaikka on tollanen turistinähtävyys, kannattaa siellä ehdottomasti käydä. Phi Phi on aika persoonallisen näköinen saari ja näyttää ylhäältä katsoen tosi mageelta. Mitä aikaisemmin aamulle paikalle ehtii, sen parempi jos haluaa välttää ihmispaljouden.

Reippailun jälkeen tultiin takas omalle biitsille. Oltiin kuultu että rannan edustalla olis ihan siisti riutta, johon pääsis helposti snorklaamaan mutta meillä kävi vähän huono tsägä. Tuuli oli edelleen tosi kovaa ja merenkäynti voimakasta, joten vesi oli aika sekoittunutta. Käytiin kuitenkin yrittämässä. Kun ui tarpeeksi pitkälle rannasta, alkoi vesi olla siistimpää mutta snorkaaminen kauheessa aallokossa ei ollu kovin helppoa tai mukavaa. En nähny muita enää missään, pienen paniikkikohtauksen saattelemana uin takas rantaan. Snorklaamiset sai siltä päivältä jäädä. Se vähän harmitti. Tässä vaiheessa myös kameran muistikortti sanoi ittensä irti ja pisti vähän mieltä matalaksi.

Illat oli relaxilla kauniita. No, en oo vielä nähnyt yhtään mestaa noilla seuduilla jossa ne ei olis kauniita. Aurinko laski saaren taakse, mutta silti oli nättiä. Jälleen kerran, eipä ollu kovin kova hinku takas Suomeen...

Oltiin Relaxilla kaksi yötä. Vikana aamuna mä heräsin tosi aikaisin, aurinko oli vasta alkanu nousemaan. En viittiny herättää Juusoa vaan lähdin yksin rantaan fiilistelemään auringon nousua. Mä oon ehdottomasti aamuihminen. Vaikka tykkään välillä myös valvoa iltaisin, on siistimpää herää aikaisin.

Myös Juuso heräsi jossain vaiheessa ja mentiin yhessä aamupalalle. Aamupalat ravintolassa oli vähän nihkeitä, ainakin mulle. Listalla oli varmaan kymmenen eri vaihtoehtoa, mutta ainoo jota pystyin syömään oli jugurtilla kuorrutetut hedelmät. Muuten listalta löytyi vain erilaisia toasteja.

Vasta viimeisenä aamuna tuuli oli hieman laantunut ja meri rauhoittunut. Vesi oli ihan superkirkasta ja kaunista. Kuvista sitä ei valitettavasti oikein huomaa. Lähettiin koko porukalla snorklaamaan.

Pinnan alla meni oikeestaan koko aamupäivä. Riutalta löytyi kaikkee jännää nähtävää. Kalatkin oli aika isoja. Puolen päivän aikaan lähti vene takaisin Tonsaille. Hieman haikeissa fiiliksissä piti jättää tää paikka.

Mä olisin voinu viettää tolla rannalla useemmankin päivän. Vähän tän tyyppistä mestaa olin näiltä reissuilta kaipaillutkin. Relax beach resort oli vähän kallis, mutta ehdottomasti kokemisen arvoinen. Varmasti vastaavia paikkoja löytyisi jostain myös vähän halvemmalla. Henkilökunta oli ihan super mukavaa ja bungalowit tosi symppiksiä. Oli kiva nähdä Phi Phi saaria myös tältä puolelta. Moni  suuntaa vain saaren keskukseen, joka tunnetaan hyvänä kemutuspaikkana. Arvatkaa vaan mikä olikin meidän seuraava plääni? ;)

Koh Lantan viimeiset hetket

Viimeistä kokonaista päivää lähdettiin viettämään Juuson kanssa taas kaksin. Ei sitä oltu mitenkään erityisesti suunniteltu, mutta koska Päivi ja Luukas nukkui vielä ja me oltiin aikasin hereillä, päätettiin lähtee. Suurin osan Lantalla nukutuista öistä meni mulla vähän plörinäks kun oli tajuton flunssa. Kuume ei onneks kuitenkaan noussu missään vaiheessa. Pysyin siis ihan semi pirteenä kokoajan.

Lähettiin tsekkaamaan Koh Lantan keskus eli Saladanin kylä. Saladanissa on kaikista eniten kaikkia palveluita ja sieltä lähtee suurin osa meriliikenteestä. Mikään iso mesta ei kuitenkaan oo kyseessä. Jätettiin mopot parkkiin ja käveltiin ympäriinsä ilman suurempaa päämäärää. Saladanin pääkadun kävelee läpi muutamassa minuutissa.

Saladanissa olis ollu muutamia rättikauppoja, mutta koska ei olla mitään innokkaita shoppailijoita, jätettiin ne väliin. Koko reissulta ostin vain yhden rantatopin ja pari hierontaöljyä. Mentiin vielä loppupäiväksi Long beachille hengaamaan, myös Päivi ja Luukas oli löytänyt tiensä sinne. Auringon alkaessa laskea, palautettiin mopot, tultiin omalle poolille hetkeksi, suihkuun ja sitten yhdessä syömään. Vikaksi ruokapaikaksi osui parin symppiksen muslimilikan pieni muovituolinen ravintola. Ihan törkeet hyvät curryt!

Illalla piti vielä laittaa kamat kasaan sauraavan päivän lähtöä varten. Pakkauksen lomassa mä sain melkein slaagin kun alla olevan kuvan kaveri päätti tallustella mun jalan päältä. Vaikka en ihan pienistä hätkähdä, täytyy kyl sanoa että hämiksistä en tykkää yhtään! Tais naapuritkin kuulla että meillä oli joku kylässä...

Seuraavana päivä vielä vikat tarkistukset kamoille ja huoneelle, sekä pakolliset puhelimen pläräykset.

Seuraavana kohteena oli Phi Phi saaret. Lautta sinne lähti Saladanista.

Aika Lantalla kului tosi nopsaan. Alkuun oli tarkotus käydä tutustumassa myös lähisaariin, kuten Koh Ngaihin, mutta Lantalla oli niin mukavaa ja päivät meni äkkiä että ei oikein kerennyt/tarvinnut lähtee mihinkään. Mä tykkäsin Lantasta paljon. Mukavan rento meininki ja ihmiset ihan super ystävällisiä. Sillein aidosti, eikä teeskennellen. Musta myös kaikki muut turistit vaikutti Lantalla jotenkin erilaiselta kun esimerkiksi Phuketissa.

Yllätyksenä tuli muslimien määrä. Olin lukenut tästä jo etukäteen, mutta välillä tuntui ihan kun olis ollu jossain lähi-idässä kun moskeijoista kuului huutoa useeseen otteeseen. Jotkut oli jopa valitelleet tätä, mutta eipä se meitä mitenkään haitannut. Eikä saiskaan haitata, niin ne ihmiset siellä elää. Lähtisin Lantalle ehdottomasti uudestaankin. Fiilis oli kokoajan flunssasta huolimatta hyvä ja rento meininki tarttui tosi helposti.