Palautuminen arkeen ja vähän muuta

Palataan reissupostauksien välissä vähän nykyiseenkin hetkeen. Arkeen on palattu ja sitä rataa. Mulla ei oo koskaan ennen reissun jälkeen tuntunu näin nihkeeltä himaan palaaminen. Kaikki on siis perushyvin, mutta jotenkin en jaksais tätä yhtään. Haluisin vaan takas reissuun. Onneksi kohta voi alkaa suunnitella kesän reissua. Mieli pysyy pirteenä ja hyvänä kun on jotain odotettavaa. Oi kesä ja lohijoet...

Alotettiin duunit heti seuraavana päivänä kun tultiin viikko sitten kotiin. Ollaan nyt molemmat kentällä, joka on tavallaan ihan jees mutta nyt ainakin meidän kaikki vuorot on ollu tismalleen samoja, joka ehkä vähän pistää molemmilla pinnaa kireelle. Oltiin just ennen reissuu saatu yhteinen hyvä boogie, kun molemmilla oli omat duunit ja sopivasti omia harrastuksia. Harrastukset on toki edelleen samat, mutta työ vie niin paljon aikaa viikosta että aika paljon kattellaan toistemme naamoja. Ei sillä, että ei viihdyttäis toistemme seurassa, mut tää työjuttu alkaa olla vähän ärsyttävää välillä. Vapaa-aika on sit asia erikseen.

Nyt on meneillään pienoinen duuniputki, joten sitä täytyy yrittää välillä piristää jollain. Saatiin joululahjaksi pari leffalippua, jotka päätettiin käyttää nyt. Leffaksi valikoitui paljon kohuttu "pehmisporno" 50 Shades of Grey.

Mulla ei ollu leffasta oikein mitään ennakko-odotuksia. Jotkut on sanonu että se on ihan jees, toiset sanoo sysipaskaksi. Aattelin että meen avoiminmielin itse tekemaan omat päätelmäni. En oo myöskään lukenu kirjoja. Mun mielestä leffa oli ihan jees. Rajuhkoja juttua ihan kauniisti kuvattuna. Ei niin irstas tai paha mitä lehtiotsikot on antanu olettaa. Tarnina on tavallaan vähän samantyyppinen kuin Twiligtissa. Sehän käy mulle. Vaikka usein tykkäänkin vähän eri tyylisistä leffoista, on tollaset jännät rakkaustarinat vaan jotenkin mukaansa tempaavia... Ja hei, onhan toi mr. Greytä näyttelevä Jamie Dornan ihan hottis.

Leffan jälkeen tein jotain itselleni todella vierasta. Aloin lukemaan. Leffa jäi niin jännään kohtaan että oli pakko saada tietää mitä seuraavaks tapahtuu. Makkarin romukopasta löytyy kyseisen kirjasarjan toinen osa, joten tadaa! Löysin sen jonkin aikaa sitten lentokoneesta. Kirja oli menossa hävitykseen.

Siis mä en lue ikinä. Tää ei oo mikään periaatekysymys, oon vaan aina ollu tosi huono lukemaan ja kiinnostumaan mistään kirjasta. Mun lukemat kirjat voi laskee varmaan kahden käden sormin ja niistäkin suurin osa on ollu jotain bändien elämänkertoja. Mistään muista kirjoista en vaan oo koskaan saanu oikein mitään irti. Vaikka oon visuaalinen tyyppi, on mun jostain syystä hirveen vaikee luoda mielikuvia tekstin kautta. Tää on oikeesti tosi outoa, kun kuitenkin saan yksittäisistä sanoista erilaisia mielleyhtymiä mutta kokonaisesta tarinasta niitä on hirveen vaikee luoda.

Nyt oon kuitenkin nähny tästä kirjasta kertovan leffan, joka auttaa mua lukukokemuksen luomisessa. Kirjafriikit varmaan pyörittelee silmiään nyt paheksuvasti, mut oikeesti tää on mulle tosi iso saavutus hahah... Menenkin tästä taas takaisin lukemaan. Saa nähdä kuinka kauan kestää että saan koko pokkarin luettua. Osittain varmaan mun lukemattomuuteen on vaikuttanu hankalahko lukihäiriä, joka tekee lukemista välillä aika vaikeeta.