Railakkaampi Phi Phi

Seuraavat pari yötä oltiin tsekkaamassa sitä kuuluisampaa Phi Phitä. Tultiin aamupäivästä Tonsain satamaan, josta dallailtiin laukkujen kanssa hotlalle. Ei ollu mikään ihan helppo rasti. Jostain syystä kartat oli vähän kivenalla ja kaikki sanoi matkan kestoksi ihan eri aikoja. Matkalaukun roudaaminen kuumuudessa ja ihmispaljoudessa ei oo kovin suurta herkkua. Löydettiin kuitenkin ihan hyvin lopulta perille. Majoitus, Chunut House oli kahden lahden Tonsain ja Ao Dalumin välissä vähän syrjemmässä kovimmasta sykkeestä, mutta kuitenkin ihan tosi lähellä. Vilkkaamalle alueelle käveli ehkä viitisen minuuttia. Phi Phi on aika pieni paikka.

Majoitus oli tosi kiva. Vähän samantyyppinen kun edellinen, mutta tällä kertaa sähköllä, ilmastoinilla ja muutenkin vähän modernimpi. Päivin ja Luukaksen koppi oli vähän ylempänä rinteessä kun meidän. Sieltä oli siistii kattella esimerkiksi auringonlaskua ja fiilistella muuten lämmintä ilmaa. Kaikki actioni on kahden lahden ja vuorien välissä, joten siellä on aina aika kuuma. Tuuli pysyy kauempana merellä. Muut vähän valitteli paikoittain överi kuumaa ilmaa, mut mä nautin ihan täysii. Mitä hotimpi sen parempi.

Lähettiin aika nopeesti yhessä hotellilta kurkkaamaan Dalumin puoleista rantaa. Oli laskuvesi ja meri jossain kaukana. Vähän myöhemmin lähettiin taas Juuson kanssa itekseen tutkimaan muita paikkoja.

Illalla pistettiin jälleen hynttyyt yhteen ja lähettiin tutustumaan siihen kuuluisaan Phi Phin yöelämään. Täällä olisi kuulemma kemutusta tarjolla joka ilta. Pitihän sitä nyt kuuluisat bucketit kokeilla. Ämpärissä sai erilaisia hyviä drinkkejä ja muita mixailuja. Otettiin alkuun Juuson kanssa puokkiin ämpärillinen mojitoa.

Mä tykkäsin Phi Phin iltamenosta. Se ei ollu ihan niin railakasta kun kuvittelin ja ihan hyvä niin. Sellasta sopivan railakasta mut kuitenkin aika rentoo meininkiä. Yksiinkään rantabileisiin ei eksytty, missattiin just yhdellä päivällä täydenkuun kemut. Kylillä oli ihan hauskaa kierrellä muuten vaan.

Myöhemmin illalla Päivi lähti nukkumaan, me otettiin Luukas messiin ja lähettiin vielä vähän kiertelemään. Oltiin jo menossa pikkuhiljaa takaisin kohti hotellia, kun mä sain loistoiden kävellessä Tonsain rantakatua. Vesi näytti niin kutsuvalta, että oli pakko päästä uimaan. Siellä me sit pelleiltiin keskellä siistejä maisemia, keskellä yötä, törkeen lämpimässä vedessä ja tähtitaivaan alla. Ja taas.. Oi Suomi, ei oo ikävä.

Toi yöuinti oli yks reissun hauskimmista jutuista. Seuraavana aamuna olo oli jokseenkin tahmee. Mä selvisin siitä aika nopeesti, mut Juuso kärsi kauheesta viidakkodarrasta vielä koko päivän. Haha, pitihän sekin kokee.

Kun pahimmasta darrapiikistä oltiin selvitty, lähettiin matkaan. Kun reissussa ollaan, mä en millään malttais jäädä koko päiväks paikoilleni. Käytiin hakemassa darramättöä läheisestä kuppilasta. Phi Phin ehdottomasti parhaat ruuat sai tältä likalta. Parasta nuudelisoppaa ikinä. Mä otin oman versioni lihalla ja Juuso fishballseilla. Raflan ympärillä kävi kokoajan paljon porukkaa, tais olla suosittu mesta. Eikä kyllä mikään ihme.

Syömisen jälkeen otettiin suunnaksi Long beach. Sinne oli vähän matkaa, eikä reitti ollu kaikista kohtaa mikään ihan helppo. Long beach on Phi Phin toisiksi kansoitetuin mesta. Me skipattiin kuitenkin biistielämä ja jatkettiin suoraan kärkeen, jossa yritettiin narrata kaloja. Heti kun lähti tuulensuojista veke, saatiin harmiksemme huomata, että se oli taas voimistunut. Heittäminen oli välillä tosi haastavaa.

Muutaman kilsan matka takas meni paljon helpommin kun menomatka. Oli laskuveden aika, joten matka meni mukavasti pohjaa pitkin. Oli hienoa kattoa utuista auringonlaskua siisteissä maisemissa.

Viimeiseksi aamuksi ennen lähtöä Phuketiin oltiin buukattu snorklausretki koko posselle. Valittiin firmaksi Adventure Club, josta oltiin kuultu hyvää palautetta. Mun piti suorittaa saman firman kanssa se paljon puhuttu sukelluskokeilu, mutta Lantalla tullut flunssa ei meinannut millään laantua, eikä flunssaisena saa sukeltaa. Tää harmitti aika paljon. Yritin kuitenkin vielä herätellä toiveita että Phuketissa natsais.

Ennen aamukasia roudattiin laukut Adventure Clubille ja jäätiin odottelemaan muuta snorklausjengiä. Me jatkettiin täältä suoraan Phuketiin, joten siksi otettiin matkatavarat jo nyt mukaan. Saatiin sukellusfirmalta kamat lainaan. Vähän jännitti tuleva merenkäynti ja se onko vesi taas ihan sekoittunutta.

Adventure Clubin todella hyvä juttu on se, että snorklausreissuilla ryhmäkoot oli maltillisia. Reissuille pääsee maksimissaan seitsämän ihmistä. Hypättiin pitkähäntäveneeseen ja suunnattiin kohti Phi Phi Leytä, eli sitä kuuluisaa autiosaarta, jossa myös leffa The beach on osittain kuvattu. Ekaksi stopattiin Viking Caven luona, jossa oli tosi mageet vedenalaiset maisemat. Harmi että tässä kohtaa sen tajunnu ottaa kameraa mukaan. Vesi oli kirkasta, kalat hienoja, paikoittain isoja ja korallitkin vähän paremmassa kunnossa kun esimerkiksi verrattuna viime vuoden reissuun Phi Phin Bidan saarille.

Mulla kävi vedenalla tosi hyvä tsägä, jota hehkutin vielä pitkään sen jälkeenkin. Mä näin HAIN! Ihan oikeen hain. :D En mitään sellasta pohjassa köllöttelevää pikkuhaita, vaan ihan sellasen hain näköisen hain. Ei tääkään mikään kauheen iso ollu, mut kivannäköinen kuiteskin. Yritin viittoo muulle porukalle mun havainnosta, mut olin vähän etäämmällä eikä kukaan huomannu sekoiluja. Lähdin  täysii uimaan sen perässä. Jostain kumman syystä hai oli kuitenkin mua nopeempi ja katosi aika pian pidemmälle korallien sekaan. Parhaimmillaan olin vain muutaman metrin päässä siitä. Oon edelleen ihan kikseissä! Ihan parasta.

Pienen paussin jälkeen jatkettiin taas snorklaamista. Vaihdettiin seuraavaan paikkaan. Oltiin vedessä aina noin puolen tunnin pätkissä. Mun märkäpuku tais olla vähän liian iso, koska se ei pysyny tiiviisti iholla. Olin ihan jäässä aina kun tultiin ylös vedestä, vaikka meren lämpötila olikin jotain reilu 25. :D

Käytiin yhteensä kolmessa eri kohtaa tutkimassa maisemia. Kahdessä jälkimmäisessä ei ollu ihan niin paljon nähtävää ja tuuli oli möyhiny pohjaa niin että vesi oli vähän sekoittunutta. Ihan jees oli kuitenkin kaikki kohteet. Mä olin niin fiilareissa siitä haista, että millään muulla ei ollu enää paljon väliä hahah...

Snorklausreissun jälkeen tultiin takas Adventure Clubin kaupalle. Palautettiin kamat ja käytiin vielä vähän pyörimässä Tonsailla. Sitten oli aika sanoa Phi Phille hyvästit. Mä tykkäsin Phi Phistä tosi paljon. Voisin kuvitella, että jos en suorita sukelluskorttia jossain täällä suomessa, voisin lähteä takaisin Phi Phille sitä suorittamaan ja muutenkin uudestaan hengaamaan. Kaikki oli sopivan matkan päässä kun paikka oli sen verran pieni. Ei tarvinnu miettiä taxeja tai muita kulkupelejä kun ainoona välineenä oli omat jalat. Kaikinpuolin vika ja tosi kaunis paikka.