Terveydestä

Mä. Rakastan. Liikuntaa! Ei siitä vaan mihkään pääse. Mä en oo mikään himotreenaaja. Tai ehkä jonkun mielestä oon, mutta en kyllä omasta mielestäni. Mä nautiskelen. Se on mulle elämäntapa. Ollu kohta kymmenen vuotta. Apua miten aika kuluu... Muistan vieläkin sen ekan päivän kun astelin Myyr-Bodyn ovista sisään. Sille tielle oonki sit jääny. Ens keväänä siitä päivästä tulee kuluneeks kymmenen vuotta. Siitä lähtien oon treenannu säännöllisesti. Alkuun kävin salilla kolme kertaa viikolla, mut aika nopeesti tahti muuttu siihen mitä se on edelleen eli keskimäärin jokatoinen päivä. Siihen sit päälle vielä muutama lenkki. Salitreeneistä tykkään pitää kiinni, lenkit on vaan plussaa. Aina ei kerkee, ei se oo niin justiinsa kun työkin on fyysistä. On kivaa huomata olevansa ihan hyvässä kunnossa ja muutenki tuntee ittensä terveeks.

Aikoinaan alotin salin sillä mielellä, että pelkäsin e-pillereistä mahdollisesti tulevia lisäkiloja. Lisäks entinen poikaystävä oli kans vuotta aikaisemmin alkanu treenaa ja muakin alko kiinnostaa. Aika nopsaan huomasin et vitsi, täähän on ihan super kivaa! Sitä se on edelleen. Hassuu miten joku painojen nostelu ja ähkiminen pienessä kellarissa voikin tuoda niin hyvän fiiliksen. Mikään sohvaperuna en oo koskaan ollu. Kahdeksan vuotta harrastin taitoluisteluu ja muutaman vuoden tanssia. Sillon kun alotin punttien nostelun, oli mulla tullu joitain vuosia väliin ilman mitään säännöllistä harrastusta. Jonkun verran kävin kyllä lenkillä fillarilla tai ilman. Jopa silloin kun mulla oli kovimmat glämmärivuodet! Haha, tukka pörrössä ja maiharit jalassa voi kans lenkkeillä. :D

Ihan aina en oo kuitenkaa tuntenu itteeni niin terveeks kun nyt. Tossa kolmisen vuotta sitten musta alko tuntuu et kaikki ei oo ihan ookoo. Mun kaikki ruoka/liikuntatottumukset oli ihan ennallaan mut tuntu et kroppa alko elää ihan omaa elämää. Vatsan kanssa ongelmia, ihme kolotusta kokoajan, painon nousuu ja laskuu, univaikeuksia. Lisäks oli vähän välii kipeenä. Samoja juttuja oli ollu jo aikaisempinaki vuosina, mut ei niin paljoo. Vuonna 2013 Juuso oli intissä, joten pistin ihme oireet siitä aiheutuvan stressin piikkiin. Juuso pääs veke, mut olo ei muuttunu. Talvi ja kevät 2014 oli ihan hirveitä. Olin kokoajan ihme sumussa, todella todella väsyny ja yritin keksii oireille syitä. Lääkäriinhän en menny, fiksuu ja sillein... Kokeilin erilaiset ruokavalion muutokset läpi mut mikään ei auttanu.

Sit löytykin avain onneen. Gluteeniton elämä. Sumu ja kaikki muutkin oireet kaikkos, se oli ihan mieletöntä. Gluteenittomaan siirtyminen oli mulle ihan helppoo, ei mitään suuria muutoksia vanhaan. Ratkaisevia kuitenkin, olo parani parissa viikossa. Paluuta ei enää oo. Muutaman kerran oon  saanu gluteenia vahingossa ja menny siitä ihan huonoon kuntoon, joten siitä on aika helppoo päätellä että se ei vaan oikeesti sovi mulle. Vaikka mulla ei mitään virallista diagnoosia olekkaan. Nykysin joutuu kattoo tuoteselosteet tarkkaan, mut sekään ei sinänsä oo uutta. Sillon kun mulla oli ongelma kaloreiden ja hiilareiden kanssa niitä tuli myös syynättyä aika tarkkaan...

Samana vuonna, eli sillon 2014 syksyllä tein myös toisen päätöksen jota en oo katunu tippaakaan. Lopetin e-pillerien popsimisen. Alotin ne vähän vajaa 17-vuotiaana. Alkuun ne tuntu sopivan ihan hyvin, mut mitä vanhemmaks tulin, niiden kanssa alko olee ongelmia. Olin miettiny lopettamista jo parin vuoden ajan, mut en vaan saanu aikaiseks. Olihan niissä tavallaan puolensa, mut miinusten lista tuli lopulta niin paljon pidemmäks että lopetin. Lääkäri kyllä kovasti ehdotteli toista merkkiä, mut mä pysyin päätöksessäni. Se todellakin kannatti. Olin netistä lukenu kauhutarinoita finneistä, rasvaisista ohuista hiuksista, kauhumekoista yms... Kyllä mullakin naama alkoi vähän kukkia ja tuntu et tukka rasvottuu nopeemmin, mut kaikki se oli pientä pillereistä aiheutuneisiin juttuihin. Painokin nousi, mut samalla tuntu et kroppa kuitenki hoikistu. Ahdistava turvotus hävis ja pikkuhiljaa naamakin tuli taas normiksi. Vuosia vaivanneet tissikivut lähti, suonikohjujen alut hälveni ja tukka paksuuntui samaan malliin, mitä se oli mulla lapsena. Lisäks mieliala koheni ihan hullusti. Musta alkoi tuntuu terveeltä ja taas omalta itteltäni. Niin hyvä fiilis. Toivon että mun ei ikinä enää tarvii alottaa niitä paskapillereitä.

Nyt kun tunnen itteni oikeesti terveeks täytyy vaan toivoo että se pitää.  Koskaan ei voi tietää mitä tässä elämässä tapahtuu. Nyt täytyy vaan nauttii tästä hyvästä fiiliksestä ja elää täysii! Loppuun musafiilistelyä. En tiiä miten voisinkaan elää ilman musaa. Niin hyvät kiksit saa moni biisi aikaan. Ps. Tekstii tuli sellasella aivopieruvaihdilla, että en jaksanu enää oikolukee. Pitäkäkää hauskaa kirjoitusvirheiden yms häröilyjen parissa. :D