Weekendiiii

Mun viikonloppu alkoi töillä. Olin taas päivin kanssa ja kujalla, kun olin lomaillu reilun viikon ja työputki alkoi perjantaina. Koko vklp on duunia. Ihan kivaa oli mennä takas. Pienenkin lomailun jälkeen usein alku on tosi nihkee, mut nyt meni ihan ookoosti. Pientä alkukankeutta, mut fiilis kuitenki ihan jepa. Mun fiiliksiin on aika paljon nyt vaikuttanu se että työnkuva vaihtu pikkasen. Jaksan oikeesti paljon paremmin, kun pääsee tekee ees vähän erilaisia hommia. Oon ollu Sodexolla kuitenki jo 5,5 vuotta... Kiva et on nyt vaihtelua.

Perjantaina lähettiin Juuson kans samaan aikaan töistä ja mentiin suoraan mun porukoiden luokse. Myös Veera ja Robert oli siellä. Ja tietty myös pikkujäbä, joka meidän ollessa Norjassa, sai nimen. Jätkästä tuli Leo. Kauheesti se oli jo kasvanu viime näkemältä, liikku paljon enemmän, tuijotteli ympärilleen ja hymyili. (Ja huusi!) Kiva oli koko possee nähä, kun ei kovin usein tuu missään törmättyy kun pikkuperhe asuu Hyvinkäällä.

Jännä kyllä miten vauvat ei aiheuta mussa oikeestaan minkäänlaisia tuntemuksia. Onhan ne ihan söpöjä ja kivaa pitää sylissä ja paijailla, varsinkin nyt kun tällänen pikkunen on meijänki sukuun syntyny, mut mitään suurta tunnelatausta mun on vaikee saada aikaan. Oonks mä jotenki rikki, vai onks se ihan fine?

Loput viikonlopusta menikin sit vaan töissä. Mulla oli pari "välivuoroa", jotka oli 12-18. Ihan kiva vuoro kun ei tarvinnu herää aikaisin ja pääs kuitenkin vielä ihan ihmistenaikaan himaan. Aamusalit ei noina päivinä väliin, mut koska pääsin aikaisin, eikä päivät ollu rankkoja, kävin illalla salilla. Aika harvoin tulee nykyisin iltasin käytyä. Taas muistin miks joskus harrastin enemmänkin la-iltoja. Sali on silloin tosi rauhallinen. Kyllä mä silti tykkään enemmän aamusalista. Silloin oon kuitenki virkeimmilläni ja treeni kulkee parhaiten. :)

Why so Myrtsi

Mitä ihmettä? Täällähän olikin vielä aika kesäistä. Mä olin jotenki ihan varautunu, et kun Norjan reissusta pääsee himaan, on täällä jo ihan syksy. No eipä siinä mitään. Ihan mukavaa et pääsee vielä hetken aikaa kulkemaan kevyemmissä vaatteissa. Syksyisin ja keväisin pukeutuminen on kaikista kivointa. Ei oo liian kuuma farkuille ja muille pitkille vaatteille ja saa pitää nahkarotsia ja tennareita. Tällänen pukeutuminen tietty edellyttää sitä, et ei sada vettä. Se tuppaa varsinkin syksysin olee vähä riski... :D Paras syyskeli on hieman viilee ja kuiva.

Mulla oli vielä eiliseen asti vapaata. Suuntasin illalla mun vanhempien kanssa Myrtsin omaan taiteiden yöhön. Hauskaa et omassa lähiössä järkätään tälläsiä juttuja. Myrtsissä on täs muutaman vuoden sisään alettu järkkäilee vaikka mitä kivaa. Ensiks käytiin tsekkaa Tomppaa montulla, välissä porukoille safkaa ja siitä Lunaan.

Ootteko kuullu sellasesta bändistä kun Kalevauva.fi? Siis aivan törkeen viihdyttävää meininkiä. Jätkät on entisiä Vaskivuoren lukiolaisia ja tekee musaa ottaen sanoitukset suoraan vauva.fi foorumilta. Ei saakeli, niin hyvä! Oli hauska tulla Lunaan ja palata reilu kymmenen vuotta taaksepäin kun baariin oli ahtautunu kaikkia niitä tyyppejä kenen pärstän muistaa koulusta. Olin silloin yläasteella ja senkin jälkeen tuli hengattua paljon Vaskiksen hoodeilla. Tulipas muuten ikävä kaikkia niitä hetkiä kun istuttiin porukalla Lunassa kahvilla...

Lunasta lähettiin vielä steissille kuuntelee fiftarirokkii ja Toppariin jotain rokkibluesii.

Se perinteinen taiteidenyö meni ihan ohi tänä vuonna. On menny monena muunakin vuonna, koska tuntuu että oon aina jossain reissussa silloin. :D Lapissa yleensä. Kiva että pääs ees Myyrmäen meininkejä kattelee. Kivaa oli. Joskus yhdentoista jälkeen hipsin himaan nukkumaan. Tänään alkaa taas työt. Vaikka työt ei koskaan oo mitään suurinta herkkuu, on silti ihan kiva mennä. Nyt kun tän vuoden isommat kalareissutkin on tehty, voi taas painaa duunii ja kerätä rahaa uusia seikkailuja varten...

Uusi käyttis Instagramiin

Mä sain yks päivä sellasen idiksen, että teenpäs uuden IG käyttiksen. Mun toinen tili on tässä muutamassa vuodessa profiloitunu pelkästään noihin kalajuttuihin ja mä oon vähän alkanu kaipaa turhanpäiväisiä selfietä ja noloja salipullisteluita... :D Huomasin että munkin vanhassa puhelimessa on nykyisin mahdollista lisätä toinen tili, joten siitä se ajatus sitten lähti. Kalastuksen ulkopuolista laiffii vois siis seurata halutessaan käyttiksestä @pieta.piiroinen. Aika kekselijäs nimi, eikö? Kalajutut edelleen normisti tilillä @pietapii.

Kuvia Norjasta

Jo toistamiseen Norjassa tänä vuonna, tuntuipa hassulta... Matkaan lähdettiin Juuson kanssa maanantaina 22.8 joskus kukonlaulun aikaan. Mulla oli ollu edellisenä päivänä vielä iltavuoro ja sen jälkeen tein vikat pakkaamiset, joten fiilis oli hieman väsy. Väli Vantaa-Oulu meni tällä kertaa jotenkin tosi kivuttomasti, vaikka onhan se aika tylsä pätkä. Oulusta otettiin Miikka kyytiin. Oli kiva siirtyy pitkästä aikaa matkustamaan takapenkille. Oulusta matka jatkui Tornion kautta Ruotsiin ja sieltä vielä yhden rajan ylitys Arjeplogin kunnasta Norjaan Nordlandin alueelle, joka viissiin lasketaan keski-norjaksi, vaikka onkin napapiirin pohjoispuolella. Matka ei menny enää Ruotsin puolella niin putkeen. Ilta alkoi hämärtyy, vettä sato kaatamalla ja hirviä jolkotteli tienvarressa. Voin kertoo et vähä pelotti. Kaiken kruunuks autosta hajos pakoputki. Loppureissun ajan meillä oli ihan amisautolta kuulostava Corolla. Perillä oltiin joskus kolmen aikaan yöllä. Huhhuh, onneks ihan ehjänä. Muut kolme meidän porukasta oli tullu jo edellisenä päivänä. Yhteensä meitä oli siis kuusi. Mä ja pojat.

Viikon päätargettina oli ylläripylläri kalastus. Mahtu mukaan myös yks välipäivä, jolloin käytiin Juuson kanssa kattelee lähialueen nähtävyyksiä, eli luolia. Kun mä vedin repun selkään ja lenkkarit jalkaan, mulla tuli iiiiihan jäätävä vaellushinku. Mä niin kaipaan rinkkaa mun selkään ja rakkaita vaelluskenkiä.

Kuvista päätellen meille osu ihanat loppukesän kelit. Ei se nyt kuitenkaan ihan niin menny. Parina päivänä vaan paistoi aurinko, muuten oli aika pilvistä ja välillä tuli vettäkin ihan kunnolla. Lämpötilat oli aurinkopäivinä jotain 15-18 asteen luokkaan, muuten oli vajaa kymppi. Viimeisenä aamuna lähettiin kalaan tosi aikaisin, silloin sai jo skramaa ikkunoita kun lämpötila oli painunu yön aikana miinukselle. :D Oli niin kylmä seisoo joessa!

Ihan hyvää teki päästä hetkeks muualle, vaikka tavallaan oli tosi outoo tulla samoille paikoille jossa oli jo kertaalleen tänä kesänä ollu. Toisaalta mukavaa, mut toisaalta siitä puuttu sellanen samanlainen hehku kun silloin kun joutuu oottaa uutta reissua vuoden päivät. Ei meidän edellisestä reissusta ollu kun noin kuukausi. Myös paluumatka mentiin kertarykäsyllä. Pakko sanoo, et ei se 1300km mitään herkkuu oo, varsinkaan pari kertaa vuodessa. Lähettiin eilen aamusta ajaa takas kohti Vantaata. Matka jännitti jo valmiiks, kun tää suunta vedettiin taas kahdestaan Juuson kanssa. Muut meni toista kautta. Edellisen reissun paluu ei menny ihan nappiin kun mä en millään pysyny ratissa hereillä. Tällä kertaa sain Juuson ajaessa kuitenkin vetästyä pieniä tirsoja ja omat ajovuorot meni ihan hyvin. Tuntuu että mä jopa pysyin paremmin hereillä kun ajoin keskellä yötä. Päivisin alkaa jostain syystä väsyttää enemmän. Himassa oltiin vasta viiden aikaan aamulla. Aika rankkaa, mut silti ihan kiva tulla kerralla koko matka. Musta Norja vois olla vähän lähempänä... :D

Syksy tulee, oletko valmis?

Kai tässä vielä kesäkuukautta mennään, mutta kelit ainakin jo muuttunu paljon syksyisemmiks kun vaikka vielä viikko/pari sitten. Musta tuntuu et aina niihin aikoihin kun peruskoulut alkaa, tulee myös samalla viileemmät kelit. Pari viikkoo niin on jo syyskuu. Syksy ei oo koskaan kuulunu mun lemppari vuodenaikoihin, mutta ei se nykyisin mikään inhokkikaan oo. Toki etenevä harmaus ja kosteus alkaa pidemmän päälle tympii, mut en onneks kärsi enää mistään syysmasennuksista. Koputetaan nyt tähän väliin kuitenkin puuta. Ainakin nyt tässä on menty jo monta vuotta ihan hyvillä fiiliksillä syksy läpi. :D Kun harrastaa ulkona pitkin vuotta, alkaa arvostaa kaikkia vuodenaikoja ihan erilailla. Mä oon ihan valmis syksyn tuloon. Siinähän tulee.

Tää kesä meni kyllä ihan tajuttoman nopee. On tavallaan vähän pelottavaakin, miten nää kesät ja vuodet vierii niin hulluu vauhtia. Ihan hyvä kesä oli, jälleen kerran. Töiden ja kalastuspäivien väliin mahtu pari ihan perus kesähengailu päivääkin. Niitähän mä toivoin. Varsinkin pari kesäistä Turussa kavereiden kanssa vietettyy päivää oli tosi jees! Myös synttärigrillailusta ei kivat fiilikset. Varsinkin ribs-kakku oli ihan parasta.

Eilen käytiin Viivin kanssa Myyrmannissa asioilla ennen kun mulla alko duunit. On tavallaan hassuu miten harvoin tulee omia perheenjäseniä nähtyy, vaikka lähes kaikki asuu ihan vieressä. Veera asuu Hyvinkäällä, mut muut ihan tässä puolen kilsan säteellä. Pitäis vaan kunnostautuu ja yrittää nähä kaikkia useemmin. Mä oon van ite vähän huono jostain syystä ottaa yhteyttä. Musta on tullu ihan outo. Ennen kaipasin kauheesti seura ympärille, mut nykysin yksinoleminen ja omien juttujen tekeminen tuntuu usein paremmalta vaihtoehdolta, kun kilauttaminen kaverille. Läheiset ihmiset on kyllä aina mielessä, mut jostain syystä yhteydenottaminen tuntuu välillä vaikeelta.

Viikon päästä koittaa taas lähtö pitkälle pohjoiseen. Siellä ainakin tulee olemaan paljon seuraa, mikä on ihan mukavaa vaihtelua. Koska ennen ollaan tehty vaan yks Lapin reissu per vuosi, tuntuu tää toinen jotenkin ihan oudolta. En mä ees välillä oikein tajuu, et kohta mennään. Samalla kuitenkin joka aamu tarkistan kohteen saalistilaston ja vedenkorkeuden. Tällä viikolla pitäis pakata, ehkä sitten se lähtö alkaa tuntuu taas tutummalta. Onneks tällä kertaa ei tarvii miettii mitään telttajuttuja tai kuivaruokia. On katto pään päällä ja kunnon kokkausmahdollisuus. Pakkaminen pitäis siis mennä ihan kivuttomasti. Ainoo mikä mietityttää, on meijän kahluuhousut... Ne lähti Norjaan huollettavaks ja on ollu sillä tiellä jo pari viikkoo. Toivottavasti tulis pian takaisin!

Mitä kuuluu, kukkuluuruu...

Pitkästä aikaa. Kesä alkaa olla lopuillaan. Se meni kyllä nopeemmin kun koskaan, oikeesti ihan huomaamatta. Ihan hyvät fiilikset menneestä kesästä. Viimeiselta reissulta kotiutuminenkin meni paremmin kun ennen. Oli jopa ihan mukavaa tulla himaan reilun kahden viikon hillumisen jälkeen. Kalastustuksen saralla on ollut nyt hiljaisempaa. Muutaman kerran ollaan Juuson kans käyty Kotkassa, mut muualle ei oo tullu lähettyy. Viimeisin reissu teki taas niin suuren poltteen lohenkalastukseen, että muut hommat ei oo tuntunu niin kiinnostavilta kun se. Kotkassa sitä pääsee onneks harrastamaan. Meillä on sinne kausiluvat.

Nyt kävi niin mitä salaa toivottiinkin jo keväällä. Me lähetään vielä tänä kesänä uudestaan reissuun. Takaisin Norjaan. Ja vielä ihan kohta. Viikon ja kahden päivän päästä pääsee taas puuduttamaan hanuria sellaset reippaat 1300km suuntaansa. Jännää lähtee uudestaan ja vielä samoille seuduille. Tällä kertaa ei lähetä kahdestaan vaan meitä on yhteensä kuuden hengen posse täyttämässä jokivartta. Ihan uus reissuporukka.

Kalastusaiheet sikseen. Heti kun tultiin reissusta, alotettiin Juuson kans taas duunit kentällä. Mulla hommat ei jatkunu enää ihan samana kun aijemmin. Pääsen nyt tekemään myös palveluvastaavan hommia ja se on tuntunu ihan kivalta. Mukavaa vaihteluu kun on paiskinu reilun viis vuotta ihan samoja hommia. Palkkakin nous pikkusen. Mulla ei tällä hetkellä oo enää vuoroissa omaa ryhmää, jonka kanssa nuohoon koneita, vaan liikun itekseni ja katon et hommat pelaa. Kyllä mä varmasti vielä tuun tekemään niitä ihan perusvuorojakin, mut sit aina väliin näitä palveluvastaavan juttuja. Duunipäivät on tuntunu menevän paljon nopeemmin kun aijemmin, vaikka mulla onkin pidempiä vuoroja nyt ollu. Se jos joku on hyvä juttu. Kellon kurkkimisen pitkin päivää on niin rassaavaa. Mä oon nyt saanu ihan uutta potkuu tähän hommaan ja töihin meno on taas ihan mukavaa. Välillä on sellasia kausia, et ei jaksa kiinnostaa sit yhtään, mut nyt onneks taas parempi kausi!

Nyt on lauantai, eikä tunnu yhtään siltä et olis viikonloppu. Asiaan varmasti vaikuttaa se, että keskiviikkona tuli huideltuu duuniporukan kanssa pitkälle aamuun... Väsy on kestäny sen jälkeen pari päivää. Duuniporukan kanssa tuppaa aina menee vähän pitkäks kun on hauskaa. Nyt oli vielä jotenkin hauskempaa kun ehkä koskaan. Oli niin paljon porukkaa. Meitä pidemmän linjan tyyppejä, mut sit myös ihan uusia. Kiva että jengii tuli rohkeesti paikalle.

Tädit moikkaamassa pikkusta

Sillä aikaa kun mä olin seikkailemassa lohien perässä Norjassa, tuli musta yhden yön aikana täti. Kävi sellanen juttu, että mä näin unta, jossa Veeralla ei enää ollu isoa mahaa ja puhuttiin että nyt se lapsi on syntyny. Aamulla kun heräsin teltasta, oli messengeriin tullu viesti että nyt se vauvali on oikeesti täällä. Aika hassuu. Kun oltiin palauduttu reissusta ja Veera päässy pois sairaalasta, käytiin kattomassa uutta pikkujätkää Hyvinkäällä. Paikalla kaikki siskokset miekkosineen ja meidän porukat. Pyry ei päässy messiin töidensä takia. Ikää pienellä pojalla oli siinä vaiheessa huimat viisi päivää. En oo hetkeen nähny näin vastasyntynyttä.

Kun tarkemmin aloin kelaa, oon varmaan edellisen kerran pitäny näin pientä vauvaa sylissä reilu 17 vuotta sitten kun meijän Pyry synty... :D Oon mä muutamaa vauvaa nähny, mut vasta sit kun ne on ollu kuukauden vanhoja tai vähän yli. Hassulta tuntu myös se, että vauva näyttää ihan Pyryltä pikkusena!

Mä en oo ikinä ollu mikään vauvaihkuttaja, mut olihan se nyt aika kivaa pidellä tollasta pikkusta. Täytyy lähtee useemmin käymään Hyvinkäällä ja päästää Veera ja Robert vapaalle, et voi mennä syleilemään. :D Mä kun oon vanhin meidän sisarkatraasta, oon nähny kun pienemmät sisarukset kasvaa ja kehittyy. Sitä on kuitenkin alkanu noteeraa vasta vähän vanhemmalla iällä, joten nyt on varmasti mielenkiintoista seurata tän tyypin kehitystä ihan alusta lähtien. Veeralle ja Robertille tsempit uuden tulokkaan kanssa!

Ruotsi & Norja

Sinne se kauan odotettu reissu taas meni. Hassuu olla kotona tähän aikaan vuodesta kun aikaisemmille reissuille ollaan vasta lähdetty heinäkuun puolenvälin tienoilla tai jälkeen. Nyt ollaan jo tultu himaan. Alotettiin reissu Ruotsista. Lähdettiin kesäkuun ihan lopussa torstaina ajamaan kohti pohjoista. Perus puuduttava reitti. Pahin pätkä on Jyväskylä-Oulu. Se on niiiiiiiiiiin tylsä! Tornioon jäätiin yöks. Kello oli sen verran paljon kun sinne päästiin. Turha väsyneenä ajaa. Seuraavana päivänä matka jatkui Ruotsin Ammarnäsiin. Siellä oltiin muutamama päivä. Matka jatkui Sorseleen. Siellä suunnilleen samanlainen setti. Lisää Ruotsin kalastuksesta.

 

Ruotsissa kaikki ei menny ihan nappiin. Kalastusolosuhteet oli huonot. Se oli aika turhauttavaa ja teki fiiliksestä nihkeen. Onneks meillä keskenään oli sentään kivaa. Yhessä kirottiin huonoo tuurii säiden ja muun suhteen. Noille seuduille olis siistii päästä vielä joskus uudestaan. Parempana aikana. Nyt oltiin vähän liian aikaisin liikenteessä. Vaihdettiin lopulta pläänejä lennosta ja lähdettiin suunniteltua aikaisemmin Norjaan.

Norjassa kaikki oli toisin. Alkumasistelua lukuunottamatta kaikki meni hyvin. Niistä lisää täällä. Norja on vaan niin hieno maa. Ne maisemat, luonto... Apuva. Samaan aikaan joella oli meidän tuttuja. Kotkan jätkien ja yhden Joensuun vahvistuksen kanssa oli mukava hengata. Muutaman kerran Juuson kanssa mietittiin, että tuleekohan enää lähettyy lohireissuun ihan vain kaksin. Porukassa on niin paljon kivempi tälläsillä reissuilla olla.

Mentiin reissu pienenellä budjetilla. Meillä oli kyllä rahaa varattuna enemmän kun koskaan, mut ei sitä sit onneks tarvinnu niin paljon. Aijemmilla reissuilla meillä on ollu enemmän mökkiöitä, mutta tällä reissulla vain yksi yö vietettiin Ruotsissa leirintämökissä. Sen lisäks oltiin muutama yö leirintäalueella teltassa. Loput yöt nukuttiin autossa joenvarressa. :D Ainiin, yks yö nukuttiin äijien sohvalla, kun oltiin siellä viettämässä välipäivää viskilasit kourassa... Ruuat oltiin hankittu jo alkureissusta Suomesta ja Ruotsista. Norjassa tehtiin vain pieniä täydennyksiä. Reissu oli myös hieman lyhyempi kun aijempien vuosien lapin matkat.

Koska rahaa jäi, ollaankin jo vähän mietitty uutta reissua loppukesään. Se oli pienenä ajatuksena jo kun matkoja suunniteltiin keväällä. Toivottavasti saatais vielä järkättyä. Matkustaminen on vaan niin parasta.