"Reissufiilikset on parempaa ku huumeet"

Mä oon viimeisen parin päivän aikana luukuttanu Madventuresin Hajotkaa Pakkaseen biisiä. Siis niin tykki! Sanat on nerokkaa ja meininki kova, vaik en tyylilajii muuten fiilistele yleensä. Riku ja Tunna on ihan parhaita tyyppejä ja Madventures on ollu pitkään yks mun lemppariohjelmista. Sen kattominen aiheuttaa mulla aina kylmät väreet. Hei, krooninen matkakuume, mitä muuta voi olettaa. "Voi pelätä elämää, tai pelätä kuolemaa, pelätä sitä miten eletään huomenna, ei pelota mikään, kun alotat nuorena, pimeyttä vastaan, elämän puolesta!"

Tulevan matkan suunnitelmat alkaa olla jokseenkin kasassa. Lento Bangkokiin 7.12 ja paluu 23.12. Kuusi yötä Bangkokin melskeessä, sitten vaihtuu maisemat iisimpaan. Körötellään dösällä joku 5-6 tuntia, hypätään lauttaan ja vietetään 7 yötä Koh Changilla. Sit vielä kaksi yötä Bankkarissa ennen kotiin paluuta. Lennot Bangkokiin tuli napattuu aika kiireellä. Muitaki kohteita olin miettiny, mut Finskillä oli Bankkariin hyvä tarjous. Sinne siis. Oon aina halunnu käydä Bangkokissa. Moni sitä kehuu, mut moni myös haukkuu. Täytyyhän se ite nähdä kaikessa kaoottisuudessaan, niinkun monet siitä puhuu ja artikkelit osaa kertoa. Luulen, että se on just sellanen pleissi mistä mä diggaan. Koh Chang valikoitui ihan vaan sillä, et johonkin rannallekin oli päästävä ja suht helposti. Lähempiä paikkojakin olis ollu kuten Hua Hin, Pattaya tai Rayong, mut koska saarilaiffi Thaimaassa on aika jees, tuli kohteeksi Koh Chang. Pattaya ei olis kyllä muutenkin napannu sitten yhtään... Lähempänä Bangkokia olis ollu myös Koh Samet, mut se on niin pikkunen saari ja yllättävän kallis, niin täytyi sekin skipata.

Mä oon tietty ollu ihan fiilareissa taas tutkimassa kohteista tietoa. Ihan hirveesti ei oo kyllä tarvinnu edes etsiskellä, koska samoja kohteita on tullu selattua jo aikaisempia reissuja suunnitellessa. Pitäisköhän rupee matkanjärjestejäks? :D Reissu tulee varmaan menee aika rennolla meiningillä ihan vaan paikkoja tutkaillessa, mut on mulla jotain juttuja mietittynäkin molempiin paikkoihin.

Bangkok: Tärkein juttu Bankkarissa tulee ihan varmasti olemaan ruoka. Ketukeittiöt, parhaan pad thain metsästys. Katukeittiöitä pitäis olla kaupunki väärällään. En tiiä miten tän asian kanssa diilais, että pystyis kiertää mahollisimman monta paikkaa... Onneks hotellilla on sali, voi käydä välillä treenaamassa. :D Bankkarin Sea Life pitäis kans käydä tsekkaamassa. Myös shoppailua vois vähän harrastaa, kun siihen olis hyvät puitteet. Muutamat temppelitkin olis kiva bongata. Muuten aika meneekin varmaan vaan käppäillessä kaupungilla.

Koh Chang: Mä ootan sitä hetkeä et pääsen levyttää rantahiekkaan. Mitään en oota niin paljon kun just sitä hetkee. Tällä reissulla yritän taas päästä toteuttaa pitkäaikaista haaveitta, mennä sinne sukelluskokeilulle. Toivottavasti ei taas flunssa iske. Täytyy muistaa käyttää kaulahuivia kun istuu mopon kyydissä. Se onkin toinen aktiviteetti jota tulee varmasti tehtyy, mopolla kruisailu pitkin saarta. Myös hieronnassa pitää ehdottomasti käydä. Vaikka eniten ootan ihan vaan sitä rannalle pääsyä, venaan myös sitä sukellusta. Se vähän jännittää, mut samalla ootan sitä kovasti ja toivon että kaikki menee tällä kertaa nappiin ja pääsen testaamaan vihdoin.

Kuvia luurin läpi

Viikko sitten perjantaina näin mun kaveria Linaa pitkästä aikaa. Kaikkien muiden höpinöiden lisäksi tuli puhetta, että mä tahtoisin vaihtaa luuria. Vanha iPhone 4 takkuilee jo aika pahasti, en saa siihen enää edes uusinta ios-päivitystä, koska se on vaan niin vanha. Hassuu kun oon tottunu, että vanhoja Nokioita voi pitää, vaikka kuinka kauan, mut ei näitä uusia älylaitteita... :D Mun nelkku iphone on siis ensimmäinen älypuhelin mitä mulla on koskaan ollu. Se on oin 3,5v vanha. Linalta löyty iPhone 5s, joka ei oo enää hetkeen ollu käytössä ja Lina halus lahjoittaa sen mulle. Niin kivaa! Nyt mulla on uus puhelin. Ei tarvinnu vaihtaa merkkiä, tai maksaa itteensä kipeeksi... Siihen ei vaan olis ollu nyt varaa. Kiitos Lina! Enää ei luuri takkua ja kuvatki on astetta on parempia.

Mulla on ollu tosi laiskasti järkkäriä mukana missään. En oo tehny mitään spessuu, joten luurikuvat saa kelvata. On ees jotain muistoja. Kuvia on aina kiva kattella, vaikka ne ei järkkärilaatuisia oliskaan.

Sitten muihin höpinöihin. Oodi Husky Bananan treenileggareille! Oon niin lovena. Tilasin ekat joskus keväällä ja nyt näitä löytyy kaapista jo neljät eri väreissä... Ihan parhaat housut salille. Ja salin ulkopuolelle, ku on niin mukavat jalassa. :D Pökät maksaa suunnilleen 60e, joka on mun budjetille vähän liikaa, mut oon aina onnistunu kärkkyy tarjouksia. Esim näille alaoleville jäi hintaa vaan puolet siitä.  Niin hyvät päällä, että aijai.

Pari päivää sitten saatiin töissä uudet vuorolistat marraskuulle. Tän uuden palveluvastaava homman myötä saan vuorot aina kuukaudeksi eteenpäin. Se on kätsää. Ennen ne oli vaan kolme viikkoa ja katkes aina randomisti. Nyt on hyvä kun pystyy kattoo menonsa koko kuulle jos tarvii. Marraskuussa ei ainakaan tuu tylsää... :D Neljän tunnin vuoroista ei tietookaan, pääasiassa kaikki vuorot oli 8-10h. Muutama 6h välissä. Varsinkin marraskuun pari viimeistä viikkoo tulee olee vähän kreisit. Ensiks on pelkkää iltavuoroo kauhee putki, jonka jälkeen viisi 10h aamuvuoroa kans putkeen. Miten mä jaksan herätä hahah....

Noh, kiva oikeesti että on töitä. Kun marraskuu on ohi, ei oo enää montaa päivää siihen että lähetään reissuun. Kun on joku juttu mitä oottaa, tuntuu et aika menee hitaasti. Toisaalta se et on jotain ootettavaa, tuo potkuu vähä kaikkeen. Niinku varmasti just tohon työntäyteiseen marraskuuhun. Mä en oo ikinä ollu missään reissussa joulukuussa. Kaikki Aasian reissut on ollu loka/marraskuussa tai tammi/helmikuussa. Kiva päästä veke siinä välissäkin joskus. Sit pääseekin suoraan joulunviettoon ku tullaan vasta 23.12 takas.

Tulipas kunnon sekamelska tästä postauksesta. Mulla on nyt molempien blogien kanssa ongelmana, et haluisin jotain kirjotella, mut en vaa tiiä mitä. Myös toinen blogi on ollu hiljasempi tän kuun, kun on ollu vähemmän kalajuttuja. Hirvee hinku kalaan, mut työt ja muut menot on nyt vieny liikaa aikaa...

Uusi viikko edessä

Ku tekee vuorotyötä, menee hävii viikonpäivien merkitys aika hyvin. Vapaat osuu harvoin viikonlopuille, eikä maanantait tunnu viikon pahimmilta päiviltä. Tai sunnuntait. Sillon ku olin normi toimistoaikaisessa duunissa, sunnuntai oli mun inhokki päivä. Eilen mulla alkoi pitkästä aikaa työviikkoo maanantaista, kun la ja su oli ollu vapaata. Vapaat tuntu tosi pitkiltä, kun perjantaina pääsin jo viideltä ja eilen menin töihin vasta klo 12. Ei ollu paha työpäivä, 6h ja ruuhkakin meni aika iisisti. Töiden jälkeen menin Pinjan kanss käymään Myyrmannissa.

Siis mä en kestä! Green tea latteja saa nykysin Suomestakin. Tai ainakaan mä en oo aikaisemmin mistään bongannu. Niitä on tullu ryystettyy Aasian reissuilla. Ainakin Starbucks ja Wayne's Myyrmannissa oli ottanu ne valikoimiin. Jes! Mieluumin mä niitä juon kun perus kahvilattee, vaikka seki on jees.

Parin päivän vapaista pääseekin nauttii seuraavan kerran vasta ens viikolla joskus. Tää viikko tulee olee tiukempi, vaan yks vapaa. Viikonloppua ei oo, kun kaikki päivät on aamuvuorossa. Saattaapi olla et sunnuntaina illalla vähä väsyttää... :D  Työmotivaatio on kuitenki ihan hyvä ja sitä buustaa entisestään myös tuleva joulukuun reissu. Kiva kun on jotain odotettavaa. Oon jo vähän valmistatunu tulevaa varten ja tilannu netistä uusia biksuja. Mua jännittää kyllä et onko oikeen kokosia. En tykkää tilaa netistä mitään, kun ei pääse sovittaa. Nyt otin riskin ja tilasin Nellyltä muutamat alaosat ja yhen yläosan. Mun on muutenki vaikee löytää hyvin istuvia biksuja mistään. Mikään koko ei tunnu olevan oikee. Toivotaan että nyt natsais. Palauttaakkaan en jaksais.

Lokakuiset kuulumiset

Lokakuu vyöryy eteenpäin, ilmat kylmenee ja lehdet tippuu puista. Musta on ihanaa että en enää osaa masentuu syksystä samalla tavalla kun ennen. Ei se mikään lemppari vuoden aika oo, mut ei se enää pistä niin pahasti masentaakaan. Ainoo mikä pistä välillä väsyttää, on päivän lyhentyminen. Pimeetä alka tulla jo kuuden-seiskan aikaan, eikä aurinko nousekaan enää kovin aikaisin. Aikaisiin aamuvuoroihin herääminen on siis hankalampaa ku herätyskellon soidessa on ihan pilkkopimeetä vielä. Myös pitkässä iltavuorossa joutuu koluamaan pimeetä lentokenttää. Vuodesta toiseen jaksan edelleen hehkuttaa auringonlaskuja lentokentällä... Ne on vaan niin hienoja. Auringonlaskun värit on paras väriyhdistelmä mitä luonto voi tarjota.

Toissä menee edelleen ihan kivasti. Ei pahemmin puuduta, vaikka työpäivän jälkeen onkin välillä vähän väsy. Mulla on enemmän iltavuoroja kun aamu, joten myös treenaaminen on ollu aika jees. Aamupäivisin kerkee hyvin salille. Tosi harvoin käyn illalla. Tällä hetkellä kuitenki tuntuu vähän siltä et treeni junnaa paikallaan. Ei mulla mitään suurempia tavoitteita oo, kunhan pidän yllä jonkinlaista kuntoo ja treenaan treenaamisen ilosta. Jotain uutta voisin kuitenkin yrittää kehittää. Jos ei muuta, niin ainaki parempaa treenii ahterille.

Lokakuun kunniaksi pääti testata ihan uusia juttuja liittyen ruokaan. Lihaton lokakuu. Mä syön oikeesti aika paljon lihaa. Ollaan joskus Juuson kans harrastettu himassa satunnaisia lihattomia viikkoa, tai päiviä mut nyt lähti liha kokonaan pois tän kuukauden ajaksi! Jännä nähdä vaikuttaako se kroppaa jotenkin. Miten sujuu treenaaminen pelkällä kasvisruokavaliolla tai miten jaksaa noin yleisesti. Ainakin tähän asti on menny ihan hyvin. Välillä herkän vatsan/gluteenittoman ruuan yhdistäminen tähän hommaan tuo haasteita. Mun vatsa ei kestä mitään soijarouheita hirveen hyvin, härkis ja nyhtökaura on myös pois listalta kun ne ei oo täysin gluteenittomia. Tofuu pystyn onneks syömään jonkin verran. Ihan vegaanilinjalle en oo lähteny eli maitotuotteet ja kananmuna on onneks salittuja. Ihan hyvin on tähän asti menny. Tykkään lihasta, mut eipä sitä oo tehny edes mieli.

Parhaimmat kuulumiset liittyy matkusteluun... Jos mä jotain haluun, niin sen mä pyrin myös parhaani mukaan toteuttamaan. Millekkään maailman seikkailulle en oo nyt kuitenkaan lähdössä, mut toisenlainen matka on suunnitteilla. Tai ei se enää oo ees suunnitteilla, kun toteutuksen alla! Paripäivää sitten nappasin lennot Bangkokiin. Pari viikkoa menee tutustuen uuteen suurkaupunkiin ja samaan syssyyn vähän rantalomailua.

Pitan liikkuva matkatoimisto on taas ollu ahkerasti toiminnassa. Pari viikkoa joulukuusta menee hieman paremmissa lämmöissä. Ihan parasta. Haaveilin lomasta tammi-helmikuussa, mut silloin on vaikeempi saada töistä vapaata. Mulla ei oo kertyny lomia, joten pitäis ottaa palkatonta eikä se oikein onnistu kun kentällä on silloin kiireistä. Marras-joulukuussa meillä on vähän hiljaisempaa, joten siihen sai otettuu vapaan. En malta odottaa! Onneks siihen ei oikeesti oo edes kovin pitkä aika. Vajaa pari kuukautta.

Pakko nähdä maailmaa

Sieltä se taas tuli. Matkakuume... Tällä hetkellä mulla on paljon tuttuja maailmalla. Ihan lähimmästä piiristä omat vanhemmatkin oli just vajaan kuukauden seikkailemassa Ausseissa. Mäki haluun seikkailla. Matkakuume on ehkä väärä sana sille mitä mä taas tunnen tällä hetkellä. Välillä se fiilis kulkee enemmän taka-alalla ja välillä tulee taas tosi voimakkaana mieleen. Mulla on pakottava tarve nähä mitä kaikkee tässä maailmassa on. Muutama päivä sitten katoin Netflixistä leffan Thor Heyerdahlista ja Kon-Tiki tutkimusmatkasta. Leffan jälkeen pillahdin itkuun. Liikutuksesta ja vähän ahdistuksesta. Miks mä en oo joku tutkimusmatkailija? Mua liikutti sen takia, koska jo lapsena tiesin tän kyseisen matkan. Oltiin perheen kanssa lomalla Norjassa. Vuotta en muista, en ehkä ollu ees kouluikäinen vielä, tai ehkä jossain siinä kieppeillä. Käytiin Oslossa Kon-Tiki museossa. Muistan sen näkymän vieläkin. Se että joku on purjehtinu kuppasella lautalla tyynenmeren yli, teki jo silloin vaikutuksen. Myös kaisla-alukset on jääny hyvin mieleen. Pienenä mua myös kiinnosti hirveesti Pääsiäissaaret.

Leffan aiheuttama ahdistus tuli siitä kun en tiedä miten mä pääsisi tätä haavetta toteuttamaan. Se että musta tulis joku tutkija, olkoon vaan sellanen lapsellinen haave. Maailmaa mun on vaan pakko vielä päästä jotenkin muuten näkemään. Uneksin edelleen pitkästä reppureissusta Aasiassa. Se vaan pitäis toteuttaa, eikä vaan miettiä että ehkä vielä joskus. Pakko alkaa tehä duunii sen eteen. Veri vetää maailmalle, enkä mahda sille mitään.

Musta tuntuu että jauhan näistä samoista asioista vuodesta toiseen. Oon kiitollinen siitä että, vaikka pidempi irrottautuminen tästä oravanpyörästä onkin vasta haaveiden tasolla, oon päässy kuitenkin matkustaa muuten. Monta siistii reissua Aasiassa, muutama Euroopassa ja ihan tässä naapurimaissa. On sekin jotain. Mut varsinkin Aasian reissut aiheuttaa vaan lisää kuumetta ja pois lähteminen on joka kerta vaikeempaa. Parin viikon reissu tuntuu niin nopeelta raapasulta näiden haaveiden rinnalla. Niinku sanoin, onneks sellaset edes on ollu mahdollisia. Kaikilla ei oo mahdollisuuksia matkoihin. Ei kaikkia kiinnostakkaan.

Matkakuumetta helpottamaan (tai pahentamaan) yritän tässä pari viikkoa palkatonta lomaa. Ehkä jo tän vuoden puolella. Edellisestä reissusta on jo reilusti yli puolitoista vuotta. Mä tahtoisin pitkästä aikaa johonkin Aasian suurkaupunkiin. Samalla myös meri ja biitsihengailu vetää puoleensa. Ehkä näitä vois jotenkin yhdistää. Pietan yli-innokas matkatoimisto on taas ollu vauhdissa ja tsekkaillu vaikka mitä mahiksia. Yks paras osa reissua on sen suunnittelu. Kaikkee ei tietty tarvii suunnitella valmiiks, mut kohteisiin tutustuminen on ihan parasta jo hyvissä ajoin. Nyt vaan toivotaan että joku reissu saatais järjestyy!

Vapaapäivä himassa

Viime viikonloppu meni aika railakkaissa merkeissä Kotkassa. Vikat päivät kun pääs kalastaa lohta ja sen jälkeen Kotkalaisten opastamana kaupungin yöhön... Olin ihan vartavasten ottanu siihen kolme päivää vapaata, kun vielä extrasoppari voimassa ja vapaat omissa käsissä. Nyt asia on toisin ja vapaista päättää joku muu. Tälle viikolle ne osu tosi nopeesti edellisten vapaiden jälkeen. En mä kerenny olla ku kaks päivää töissä. Nyt vietän kahta vapaata. En valita, sauraava vapaa onkin sit vasta ens viikon puolella.

Vapaapäivä alkoi ihan perusmeiningeillä, eli salilla. Jalkatreeni, lemppari. Muuten hyvä sali, mut hermo meinas välillä mennä kun Spotify pätki siellä bunkkerissa. Ilman hyvää musaa ei vaan pysty yksin treenaa! Loppupäivä menikin vaan himassa ilman meikkiä ja mitään suurempia suunnitelmia. Alkuun olin kelannu et yritän nähä jotain tyyppejä, mut himahengailu yksin vei sit voiton.  Sen päälle en joskus ymmärtäny yhtään. Aina piti olla menossa. Nykysin se on jopa ihan kivaa välillä. Muumi naamatäällä hei!

Mä olin päättäny, et tänään on pakko siivota... Kämppä oli räjähtäny ihan käsiin taas vaihteeks. Se sai kuitenki oottaa kun mulla oli mukavampaa tekemistä. Pyry lahjotti Pleikka kolmosen tähän huusholliin jonkin aikaa sitten. Mä olin jo pitkään haaveillu, et olispa kiva käyttää taas Netflixiä jos pystyis kattoo isommalta ruudulta. Nyt se on mahdollista sen pleikkarin kautta, jeee! Netflixistä löytyy paljon hyviä dokkarileffoja/sarjoja. Eilen katoin Twisted Sisteristä kertovan dokkarin. Aivan parasta. We are Twisted fucking Sister!!! Kyllä mä vielä illalla siivosinkin. Perus meitsiä taas, ku ketään ei oo vahtimassa, mulla menee siivoukseen kolmesta neljään tuntii. Ei sillä et siivoisin jotenki perusteellisesti, vaan säädän välissä kaikkee muuta. :D Välillä katoin koneelta Vain Elämää, uusimmat Facebook päivitykset, välissä taas muutama tavara paikoilleen. Perus settii.

Eilen vietettiin kansallista korvapuustipäivää. Mä en ollu aijemmin kuullu koko hommasta, ihmetelly ja naureskellu vaan kun kalenterissa lukee Kanelbullensdag (SE). Pitkin päivää Instagramissa alkoi näkyy pullakuvia hästägillä kansainvälinenkorvapuustipäivä, joten päättelin että varmaan tää juttu on levinny Suomeenkin. Teki mieli itekkin lopulta osallistuu. Mähän en oikein ikinä leivo... En tykkää siitä hommasta, enkä myöskään pahemmin tykkää yleensä lopputuloksesta. Eilen päätin kuitenkin repästä ja leipoo pitkästä aikaa. Vähän erilaisia puusteja tosin... Nää oli gluteenittomia ja täysin kasviperäisiä. Ja ihan saakelin hyviä.

Ulkonäkö ei oo ihan sama kun perinteisissä puusteissa, mut maku yllättävän lähellä. Ainoona yhdistävänä tekijänä on kardemumma ja kaneli. Taikina on tehty mantelijauhoista, kookossokerista, banaanista ja kookosöljystä. Täytteeksi taatelia ja siihen kaikki tarvittavat mausteet. Reseptin löysin hakusanalla terveellisemmät korvapuustit. :D Pitäis kokeilla enemmän jotain vegaaniherkkuja.

Tänään on vielä vapaata. Suunnitelmana on lähtee pitkästä aikaa merelle kalaan, jos vaikka löytyis haukia. Viimeisimmät kalareissut heinäkuun jälkeen on kaikki suuntaunu joelle. Ihanaa päästä pitkästä aikaa merelle. Siellä on aina vaan ihan erilainen tunnelma kun missään joella. Molemmissa on puolensa, mut kyl mä oon ehdottomasti enemmän meri-ihminen. Lapsesta lähtien se on ollu mun juttu!

Rapujuhlintaa Louhelassa

Viikonloppu oli kaikenlaista menoo täynnä. Mulla oli kolme päivää vapaata perjantaista lähtien. Pe aamupäivä alkoi sushi/viini lounaalla Pinjan kanssa Myyrmannissa. Samalla reissulla parit ostokset ja sit Louhelaan valmistautuu iltaa varten. Hassuu ku mä oon tottunu laittautuu aina omassa hiljaisuudessani, mut oli kyllä ihan sairaan hauskaa Pinjan kans meikkailla ja valita vaatteita iltaa varten. Meinas kaikki ruokasäädöt jäädä ihan viimetinkaan kun pelleiltiin meikkien kans. Oltiin siis järkkäämässä meijän sisarusposselle rapujuhlia. Pienin juhlia oli Leo, jota kaikki siskot halus tietty vähä pitää sylissä. Oli varmaan kivaa, ainakin ilmeestä päätellen...

Rapujen lisäks meillä oli leipää, parii eri kastiketta ja sienipiirakkaa. On toi rapusten kanssa säätö kyllä aika arsyttävää hommaa. :D Pitäis joskus ehkä testaa niitä vähän paremman laatusia rapuja, eikä aina näitä kaikista halvimpia Kiinalaisia tai Espanjalaisia. On kuulemma aikamoinen ero.

Veera, Robert ja Leo lähti jo aikaisin kotiin. Myös Juuso lähti aika nopeesti sen jälkeen nukkumaan, koska jätkällä oli seuraavana päivänä aikainen herätys. Viivi ja Nasse jäi pitää Pyrylle ja Kristiinalle seuraa, kun mä ja Pinja lähettiin baariin. Ekaks Wandasiin kattoo Tomppaa ja sit myöhemmin Dondoon. Mun ekakerta uudistuneessa Dondossa. Oliko vähän muuttunu! Paljon siistimpi ku ennen, mut meininki kyllä ihan sama... Joskus kahen jälkeen lähettiin Pinjan kans käppäilee UG:n kautta Louhelaan nukkuu. Aamulla olikin sit kiva herää porukoitten sohvalta jyskyttävään hedariin ja tekee lähtöö Kamppiin ja siitä Onnibussilla Kotkaan.

Kotkassa meni seuraavat pari päivää. Olin seuraamassa Kotkan perhokalastajien järkkäämää Lohenkalastuksen SM kisaa. Juuso ja moni muu tuttu oli siellä kisaamassa. Aika rento tapahtuma, ei mitään oikeeta hulluu kisameininkiä. Just hyvä niin. Mulla oli fillari mukana, joten pääsin kivasti rullailee paikasta toiseen.

Nyt olis muutama päivä töitä ja sit taas suuntana Kotka. Viimeiset päivät kun pääsee kalastaa lohta. Suunnitteilla myös jotain illanviettoa kaudenlopettajaisten merkeissä Kotkan äijien kanssa. Reissun jälkeen täytyiski sit asennoituu tekee kauheesti duunia. Mulla vaihtuu taas soppari extrasta vakkariks, joten vapaiden saaminen ei oo enää ihan niin helppoo. Nyt alkaa duunin täyteinen syksy!

Terveydestä

Mä. Rakastan. Liikuntaa! Ei siitä vaan mihkään pääse. Mä en oo mikään himotreenaaja. Tai ehkä jonkun mielestä oon, mutta en kyllä omasta mielestäni. Mä nautiskelen. Se on mulle elämäntapa. Ollu kohta kymmenen vuotta. Apua miten aika kuluu... Muistan vieläkin sen ekan päivän kun astelin Myyr-Bodyn ovista sisään. Sille tielle oonki sit jääny. Ens keväänä siitä päivästä tulee kuluneeks kymmenen vuotta. Siitä lähtien oon treenannu säännöllisesti. Alkuun kävin salilla kolme kertaa viikolla, mut aika nopeesti tahti muuttu siihen mitä se on edelleen eli keskimäärin jokatoinen päivä. Siihen sit päälle vielä muutama lenkki. Salitreeneistä tykkään pitää kiinni, lenkit on vaan plussaa. Aina ei kerkee, ei se oo niin justiinsa kun työkin on fyysistä. On kivaa huomata olevansa ihan hyvässä kunnossa ja muutenki tuntee ittensä terveeks.

Aikoinaan alotin salin sillä mielellä, että pelkäsin e-pillereistä mahdollisesti tulevia lisäkiloja. Lisäks entinen poikaystävä oli kans vuotta aikaisemmin alkanu treenaa ja muakin alko kiinnostaa. Aika nopsaan huomasin et vitsi, täähän on ihan super kivaa! Sitä se on edelleen. Hassuu miten joku painojen nostelu ja ähkiminen pienessä kellarissa voikin tuoda niin hyvän fiiliksen. Mikään sohvaperuna en oo koskaan ollu. Kahdeksan vuotta harrastin taitoluisteluu ja muutaman vuoden tanssia. Sillon kun alotin punttien nostelun, oli mulla tullu joitain vuosia väliin ilman mitään säännöllistä harrastusta. Jonkun verran kävin kyllä lenkillä fillarilla tai ilman. Jopa silloin kun mulla oli kovimmat glämmärivuodet! Haha, tukka pörrössä ja maiharit jalassa voi kans lenkkeillä. :D

Ihan aina en oo kuitenkaa tuntenu itteeni niin terveeks kun nyt. Tossa kolmisen vuotta sitten musta alko tuntuu et kaikki ei oo ihan ookoo. Mun kaikki ruoka/liikuntatottumukset oli ihan ennallaan mut tuntu et kroppa alko elää ihan omaa elämää. Vatsan kanssa ongelmia, ihme kolotusta kokoajan, painon nousuu ja laskuu, univaikeuksia. Lisäks oli vähän välii kipeenä. Samoja juttuja oli ollu jo aikaisempinaki vuosina, mut ei niin paljoo. Vuonna 2013 Juuso oli intissä, joten pistin ihme oireet siitä aiheutuvan stressin piikkiin. Juuso pääs veke, mut olo ei muuttunu. Talvi ja kevät 2014 oli ihan hirveitä. Olin kokoajan ihme sumussa, todella todella väsyny ja yritin keksii oireille syitä. Lääkäriinhän en menny, fiksuu ja sillein... Kokeilin erilaiset ruokavalion muutokset läpi mut mikään ei auttanu.

Sit löytykin avain onneen. Gluteeniton elämä. Sumu ja kaikki muutkin oireet kaikkos, se oli ihan mieletöntä. Gluteenittomaan siirtyminen oli mulle ihan helppoo, ei mitään suuria muutoksia vanhaan. Ratkaisevia kuitenkin, olo parani parissa viikossa. Paluuta ei enää oo. Muutaman kerran oon  saanu gluteenia vahingossa ja menny siitä ihan huonoon kuntoon, joten siitä on aika helppoo päätellä että se ei vaan oikeesti sovi mulle. Vaikka mulla ei mitään virallista diagnoosia olekkaan. Nykysin joutuu kattoo tuoteselosteet tarkkaan, mut sekään ei sinänsä oo uutta. Sillon kun mulla oli ongelma kaloreiden ja hiilareiden kanssa niitä tuli myös syynättyä aika tarkkaan...

Samana vuonna, eli sillon 2014 syksyllä tein myös toisen päätöksen jota en oo katunu tippaakaan. Lopetin e-pillerien popsimisen. Alotin ne vähän vajaa 17-vuotiaana. Alkuun ne tuntu sopivan ihan hyvin, mut mitä vanhemmaks tulin, niiden kanssa alko olee ongelmia. Olin miettiny lopettamista jo parin vuoden ajan, mut en vaan saanu aikaiseks. Olihan niissä tavallaan puolensa, mut miinusten lista tuli lopulta niin paljon pidemmäks että lopetin. Lääkäri kyllä kovasti ehdotteli toista merkkiä, mut mä pysyin päätöksessäni. Se todellakin kannatti. Olin netistä lukenu kauhutarinoita finneistä, rasvaisista ohuista hiuksista, kauhumekoista yms... Kyllä mullakin naama alkoi vähän kukkia ja tuntu et tukka rasvottuu nopeemmin, mut kaikki se oli pientä pillereistä aiheutuneisiin juttuihin. Painokin nousi, mut samalla tuntu et kroppa kuitenki hoikistu. Ahdistava turvotus hävis ja pikkuhiljaa naamakin tuli taas normiksi. Vuosia vaivanneet tissikivut lähti, suonikohjujen alut hälveni ja tukka paksuuntui samaan malliin, mitä se oli mulla lapsena. Lisäks mieliala koheni ihan hullusti. Musta alkoi tuntuu terveeltä ja taas omalta itteltäni. Niin hyvä fiilis. Toivon että mun ei ikinä enää tarvii alottaa niitä paskapillereitä.

Nyt kun tunnen itteni oikeesti terveeks täytyy vaan toivoo että se pitää.  Koskaan ei voi tietää mitä tässä elämässä tapahtuu. Nyt täytyy vaan nauttii tästä hyvästä fiiliksestä ja elää täysii! Loppuun musafiilistelyä. En tiiä miten voisinkaan elää ilman musaa. Niin hyvät kiksit saa moni biisi aikaan. Ps. Tekstii tuli sellasella aivopieruvaihdilla, että en jaksanu enää oikolukee. Pitäkäkää hauskaa kirjoitusvirheiden yms häröilyjen parissa. :D

Kummilapsonen

Viivi ja Nasse hankki jonkin aikaa sitten uuden käärmeen. Mä pääsin nyt ekaa kertaa moikkaamaan sitä. Viivin aikaisemmin hankittu käärme tuli taloon ihan pienenä, mut tää uus on jo 7 vuotias. Ihana iso kuningaspyton! Ylläripylläri, mä rakastuin siihen heti. Siitä tuli mun kummilapsi. Se on vielä vähän arka eikä lähteny luikertelee käsiä pitkin. Kivaa sitä oli silti pidellä. Mä niin tykkään käärmeistä ja muista matelijoista. Ala-aste ikäsenä olin valmis laittaa kaikki rahani, et olisin saanu jonkun liskon hankittua. Matelijahaave ei oo vieläkään haudattu. ;)

Ihkutuksen jälkeen avattiin punkkupullo ja alettiin viettää leppoisasti perjantai iltaa. Vähän myöhemmin lähettiin Bar Jemmaan kattoo jotain öriöribandiä, jossa Nasse oli tuuraamassa. Mulla iski viikolla kauhee keikkakuume, joten tällänen extempore juttu oli aika jees. Samaan aikaan olis ollu Martsarissa myös uuden Bar nro 1:n avajaiset ja siellä Liivit Boys sekä Melrose, mut tällä kertaa öriörikeikat vei voiton kun Viivi sinne pyysi.

Koko viikonloppu meneekin töissä. Viikonloppu vapaat tulee taas olee aika kortilla tän syksyn ja talven. Täytyy yrittää keksii jotain kivoja juttuja työpäivien ympärille ihan keskellä viikkookin, et ei ala duunijutut tympii. Vielä tuntuu ihan hyvältä, mut katotaan kun illat alkaa kunnolla pimenee ja harmaus tunkee päälle. Mul on taas ihan jäätävä matkakuume... Saa nähä saisko jonkun reissun järkkäiltyy johonkin väliin ens vuoden alkuun.

Kesän To-Do listan tsekkaus

Kait se olis aika taas vähän miettiä mennyttä kesää 2016. Keväällä listasin ajatuksia tulevasta. Kesällä aijon... 

Kalastaa. Jep! Tänä kesänä tuli tehtyy vähemmän ns. pikapistoja lähialueelle. Reissut sijoittui kauemmas ja niihin tuli ehkä panostettua enemmän. Ainakin niitä suunniteltiin enemmän ja vei kauemmin aikaa.

Nauttia luonnosta. Ei oo paljoo vaadittu. Luonnosta tulee jossain määrin nautittuu ihan joka päivä. Lenkillä, matkalla töihin yms. Kesäisin se on niin helppoo kun voi olla enemmän ulkona.  

Käydä mökillä. Kaks kertaa tuli käytyä. Vähän aikaisemmin kesällä ja juhannuksena.

Viettää juhannusta mukavissa tunnelmissa. Juhannuspäivänä Pertunmaa vaihtu Läsäkosken kuohuihin. Samalla tuli harrastettua muutakin kesäkivaa kun kalastusta. Esimerks kaveriden kanssa saunomista ja uimista. Se oli niin kivaa! Varsinkin kun sattu vielä ihan mielettömän hyvät kelit. Kunnolla lämpöö ja aurinkoo. Kalastuksellisesti ne oli hanurista, mut kesähengailuun ihan parhaat.

Fiilistellä pääskysiä. Siinähän niitä lenteli lauleskeli!

Fiilistellä nättejä kaloja. Harjuksia tuli harmittavan vähän, mut koko kesän kruunas mun kaks upeeta lohta!

Puuduttaa persausta autossa. Sehän puutui. Kesän ekalla pidemmällä reissulla tuli ajettuu noin 3500km ja toisella noin 3000km... Siihen vielä päälle kaikki muut reissut päälle. Auto on aika tuttu paikka...

Hengata pihalla ja vaikka grillata. Tätä tuli harrastettua pariin edelliseen kesään verrattuna vähän enemmän. Esimerkiks mun 26v. synttäreitä vietettiin grillaten ribsejä. Paras synttärikakku ikinä.

Kerätä (syödä) marjoja. Jäi lopulta aika vähäiseksi! Kun täällä meillä päin alkoi olee mustikoita, olin itte just pohjoisessa, eikä siellä vielä mitään kasvanu. Kerkeiskö vielä marjamettälle? Tai sienimettälle?

Syödä lettuja. Khyl. Lettuja iloon, lettuja suruun. Lettuja isolla porukalla, lettuja pienellä porukalla. Letut on parhaita. Lisäks vielä Oulun Pannukakkutalo. Kaksi kertaa...

Käydä Ruotsissa ja Norjassa. Ruotsiin osuttiin vähän huonoon aikaan kalastuksellisesti. Norjassa käytiin kahdesti. Skandinaviassa matkailu on aika siistii hommaa. Naapurimaat on niin erilaisia.

Kokata trangialla. Hiukan vajaa kolmisen viikkoa pelkkää trangiamattöö. 

Valvoa pitkälle yöhön. Check! Pohjoisen valoisat yöt. Parasta. Kivaa myös ihan täällä etelässäkin.

Nukkua autossa. Niin paljon, et sitä ei nyt tarviis hetkeen enää harrastaa. Välillä tuli vaihdettua telttaan.

Näiden lisäks tuli podettua kaukomatkakuumetta, kriiseiltyä skidisti aiheesta "mitä haluun elämältä", nautittuu hullusti lenkkeilystä, juotuu ehkä karmeimmät kännit yli kakskymppisenä, tehtyy palkattomien lomien välissä paljon töitä. Työkuvakin vähän vaihtui. Lisäks musta tuli täti. Kauheen lyhyt kesä jotenkin, mut ei sillein et harmittais. Kaikissa vuodenajoissa on jotain hyvää ja omat kivat puolensa! 

Sxo Epic Love boat

Mikä saa laivoja karsastavan likan aina kuitenki suostuu lähtee laivalle...? Keskiviikkona joutu taas seilaamaan Itämerelle, kun lähettiin duuniporukalla risteilee. Jokin aika sitten pari kaveria sai päähänsä, et tälläsen vois järkkää ja porukka innostu. Ennen ku lähettiin seilaa, käytiin muutaman tyypin kanssa syömässä. Ihan hyvä veto, koska illasta oli varmastui tulossa kostee. Käytiin Naughty Brgrissa. Ai että ku oli hyvää! Hampparit olis saanu gluteenittomalla sämpylälläkin, mut ite valitsin "protein style" version, jossa sämpylän korvas salaatti. Tykkäsin! Kiva paikka noin muutenkin. Syömisen jälkeen vielä hetkeks puistoon istuskelee.

Risteily oli 22h Baltic Queenilla. Meitä oli yhteensä yhdeksän hytillistä porukkaa muistaakseni. Lisäks muutama tyyppi oli varannu yleiseen hengailuun sviitin. Siinä oli oma iso partsi. Sairaan kivaa hengata ulkona kun oli niin hyvä keli koko risteilyn ajan. Vitsi että oli outoo kun mulla oli mukana Juuson vanha Canoni. Hyvä et osasin ees käyttää, kun oon niin tottunu mun omaan täyskennoseen. Ihme rimpula!

Tuli kyllä taas niin hyvä mieli millasia duunikavereita mulla on. Jengi on nyt jotenkin paljon enemmän yhteen hitsaantuneita kun koskaan aikaisemmin. Niin kivaa. Seuraavan päivän darraa oli jälleen kiva parannella porukalla siellä sviitin kannella. Musa soi, aurinko paisto, kaikilla oli kivaa. Mukava risteily, vaikka en risteilyistä niin välitäkkään. Tän porukan kanssa on vaan aina niin hauskaa. :)