7.5.2014

Ratkaisu ongelmiin

Mun on nyt pakko kirjoittaa yhdestä aiheesta, johon ehkä oon saanut "ahaa-elämyksen". Tää on aika henkilökohtainen ja ehkä vähän nolokin, mut antaa mennä. Jos jotain ällöttää puhuminen vatsantoiminnasta, kannattaa lopettaa lukeminen ja skipata koko juttu.

Mä oon lapsesta lähtien kärsiny erilaisista vastaongelmista. Pienenpänä ongelma oli niin päin että maha ei toiminu kunnolla. Muistan kun kerrän jouduin sairaalaankin sen takia. Se nolotti. Kun olin muistaakseni 18 vuotias, karsin ruokavaliosta hiilareita, lähinnä leivän pastan ja riisin. Kasviksia söin ja välillä myös edellä mainittuja, mutta harvoin. Tätä meininkiä kesti monta vuotta ja vointi oli tosi hyvä, myös vatsan kanssa. Vuonna 2012 aattelin et nyt tää rajottaminen saa riittää ja aloin ottaa hiilareita enemmän syömisiini. Aloin syödä esimerkiksi puuroa joka aamu ja usein ruualla oli jotain näistä hiilareista jota olin aijemmin vältellyt. Kaikki oli ok ja aattelin et oonpa ollu tyhmä kun oon karsinu juttuja.


Asiat alkoi kuitenkin muuttumaan viime vuoden alkupuolella. Vatsan kanssa alkoi olla taas ongelmia, mutta tällä kertaa toiseen suuntaan. Maha oli usein aika löysällä, usein tuntui myös tosi ikävältä, niikuin olis juonu sata kuppia kahvia, sellasta korvennusta. Vatsa oli myös turvonnut, varsinkin aina sen jälkeen kun pääsin töistä himaan. Töissä oli vähän ahistavaa kun mua vaivas myös kivat ilmat mahassa. :D Mietin et täh, mikä mua nyt vaivaa mut en sit jaksanu alkaa kummemmin selvittelee. Stressiä varmaan.

Ongelmat alko pahenee mitä pidemmälle vuotta mentiin ja mua alko oikeesti masentaa aika paljon. Vatsa oli löysällä lähes joka aamu ja sama korvennusfiilis vaivasi. Samalla ihmettelin myös ohenevaa tukkaa, kuivia rystysiä ja suupieltä joka oli kokoajan ruvella. Varsinkin tää suupielijuttu ärsytti kun se oli niin näkyvä. Siitä kirjotinkin joskus. Maaliskuun tienoilla kirjottelin myös näistä vatsavaivoista ja kyselin neuvoja. Tuntu et kaikki vaivat vaan paheni kokoajan, musta tuntu että en haluu ees tyyliin liikkuu missään sen tukalan olon ja törkeiden ilmavaivojen kanssa. Fiilis oli pitkään ahdistunut ja tuntu että en jaksa tällästä elämää, vaikka se kuulostaakin aika radikaalilta. Sellanen fiilari oli oikeesti.

Pari tyyppiä mietti, että voiskohan ongelmat liittyy jotenkin laktoosiin tai gluteeniin ja ehdotti kokeilemaan jommankumman pois jättämistä. Päätin kokeilla, vältin maitotuotteita ja siirryin käyttämään soijaa. Ei apua, ongelmat vaan paheni. Soijat pois ja takasin maitotuotteisiin. Sen jälkeen testasin vähentää hiilareita, niinhän mulla oli hyvä olla aikasemmin. Ainoo minkä jätin paikalleen oli aamun puuro. Olo helpotti vähän, mut suurin osa ongelmista pysyi.

Nyt tästä taitaa olla noin kuukausi kun päätin että jätän sen puuronkin pois, vaikka kovasti siitä tykkäänkin. Aloin syödä aamupalaksi jugurttia. Oon nyt ollu suunnilleen kuukauden verran syömättä viljoja.


Mitä tapahtui?! Olo on oikeesti hyvä! Vatsa ei oo enää sekasin aamuisin, ei korvenna, ei turvota niin paljon, ei ilmavaivoja ja yleisfiilis on parantunu ihan sairaasti. Puolisen vuotta vaivannut rikkinäinen suupieli myös parani. Jaksan tehdä paremmin kaikkea eikä masenna. Miten joku vatsan hyvinvointi voi merkitä niin paljon yleisen hyvinvoinnin kannalta? Voinko mä olla jotenkin herkkä viljoille? Oikeesti? Kaksi viikkoa sitten söin yhden tortillan ja sen jälkeen tuli niin jäätävät ilmavaivat ja turvotukset että ihan nauratti. :D Samoin vatsa meni taas löysäks.

Ajattelin että voisin käydä jossain testeissä tsekkaamassa et voiko olla keliakiaa, mut letkun nieleminen ei kauheesti houkuja. Jos ruokavalio helpottaa fiilistä, tarviiko sit erikseen mitään diagnooseja? Voi toki olla että ajattelen vaan kaiken, mut niinkun sanoin on olo pitkästä aikaa (noin vuoteen) oikeesti hyvä ja mieliala kauheen angstikauden jälkeen taas tasainen. Jostain syytä oon onnistunu keräämään mahaani muutaman vatsamakkaran ja pientä höttöö vähän muuallekkin, mut sekaan ei enää ahista niin paljoo kun fiilis on hyvä.

Se täytyy myöntää että viljojen karsiminen aiheuttaa mulla vähän ristiriitaisia tunteita kun se tuppaa olemaan vähän ehkä sellainen "muotijuttu" tällä hetkellä, enkä haluisi sellasiin lähteä messiin. Ja mähän oon tunnetusti nykyisin vähän sellainen vastarannan kiiski näissä asioissa... Mut koska olo on oikeesti helpottunut niin paljon, aijon mä jatkaa tälläisellä linjalla ainakin toistaiseksi. :) Ehkä joskus palaan  vanhaan ja testaan mitä käy.

Toivottavasti tekstistä saan jonkun tolkun, mä oon todella huono oikolukemaan. :D Kuvituksena ihkut peiliposet tältä aamulta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti