Intin jälkeen

Kohta alkaa olee kuukausi siitä kun Juuso pääs intistä veke. Mua on pyydetty kertomaan fiiliksistä intin jälkeen ja nyt aattelin jotain raapustaa jos vaan saan ajatuksia kasaan. Päivät on menny nopeesti, ainakin nopeemmin kun ainaisia aamuja laskeskellessa. Toisaalta taas Juuso kurkkusalaateissa tuntuu tosi kaukaiselta ajalta. Niitä kuteita on vähän ikävä. TJ-luku on nyt -26 aamua, 3.8 viikoa, 0.9 kuukautta.

Viikonloput on taas vähän menettänyt merkitystään. Intin aikana viikonloppu oli todellakin paras aika viikosta. Edelleen viikonloput on jees, mutta ei niin merkityksellisiä, varsinkin jos Juuso on töissä. Siinä ehkä yksi juttu jota on vähän jäänyt kaipaamaan. Intin aikana viikonloppuihin tuli panostettua enemmän. Varsinkin siihen yhdessä olemiseen. Toisaalta onhan se kivaa, että elämä ei pyöri vaan viikonloppujen ympärillä. Voihan sitä panostaa muinakin päivinä. :) Niinä iltoina kun ollaan yhessä himassa, on kiva laittaa muutamat kynttilät palamaan, syödä yhessä ja kattoa vaikka telkkaria tai lähtee yhessä lenkille. Vaikka keskellä viikkoa.

Alkuun ei oikein tienny et mitä siitä kelais että ollaan taas kotona molemmat. Olo oli vähän kun olis juossu jonkun maratonin ja kun se on loppu, on myös kaikki voimat ihan loppu. Meijän maratoni kesti 8,5kk ja sen jälkeen tuntui hetken vähän tyhjältä, vaikka se olikin ihan parasta että Juuso tuli himaan.  Oli jotenkin tosi väsyny fiilis ja tuntu oudolta kun ei enää ollukkaan mitään venattavaa. Tätä on oikeesti tosi vaikee selittää mitä haen takaa... Vähän oli sellanen awkward olo. Toivottavasti joku sai tästä ajatuksesta kiinni. :D

Mitään suuria muutoksia ei ole tullut elämään. Uutena juttuna kyllä tuli mun työajat. Alotin nykysessä työssä just sillon kun Juuso lähti. Sitä ennen oltiin molemmat vuorotöissä. Se on siis ollut uutta, että mä herään joka päivä aikaisin ja Juuso jää yleensä nukkumaan. Kun mä pääsen duunista, menee illat tosi nopeesti. Se vähän ärsyttää. Juuson iltavuorot on kans vähän tylsiä. Illalla Juuso tulee kotiin, siitä melkein heti nukkumaan ja aamulla nopeet heipat kun mä lähen. Onneks nyt taas Juusolla on tulossa pääosin päivävuoroja.

Mä olin kuullu vähän kuumottavia juttuja et parisuhde voi joutuu koetukselle reserviin astumisen jälkeen ja kaikki mennä perseelleen kun on tottunu erilaiseen elämään. Ei meillä kuitenkaan mitään sellasta ollu. Ainoona varmaan toi mitä aikasemmin mainitsin, että alkuun oli vähän outo ja voimaton olo kaikkeen. Tässä tää tasaantuu kokoajan, vaikka nyt syysväsykin alkaa painaa. Nyt on tullu seurattua muutamien tuttava parien riitelyitä ja mietittyä että onneks meillä mene hyvin. Meillä on aina menny hyvin. Kaikki on palatutunut lähes normaaliksi. Niinkun oli ennen inttiä. Tästä taa taas lähtee. Hyvillä mielin kohti tulevaa! Oli ehkä vähän pintapuolinen seputus, mutta muuhun en nyt oikein pysty. :D