Kylässä

Kauheeta kun aamutkin alkaa olla jo aika pimeitä. Nyt on kyllä ollu vähän nihkeemmät kelit muutenkin, eikä aurinkoa senkään takia oikein näy. Kohta alkaa ne ajat kun ei nää enää päivänvaloa arkipäivinä. Aamulla ennen auringonnousua töihin ja illalla se on jo laskenu kun pääsee himaan. Ei mee salee kauaa!

Eilen duunien jälkeen mentiin Viivin ja Juusben kanssa moikkaamaan meijän ukkia. Oltais otettu Veerakin messiin, mutta sillä oli jo muuta menoa. Nassen piti tulla, mut se lähtikin ostamaan imuria. Oltiin sille vihaisia. :D Mentiin sit kolmisteen ja vietiin mukana donitsejä. Ukki keitti kahvit niinkun aina.

Muutama tunti istuskeltiin ja ihmeteltiin maailman menoa. Kello alkoi lähennellä jo nukkumisaikaa, joten lähettiin koteja kohti. Porukat on tällä hetkellä viettämässä syyslomaa Japanissa, joten me saatiin auto siksaikaa. Ei sille kyllä pahemmin nyt oo ollu käyttöä, kun turha sillä on esim duuniin mennä. Kiva vähän päästä ajamaan, kun ei tuu niin usein kurvailtua enää kun ei oo lentokentällä duunissa. Oli hassuu ajaa tolla autolla, kun edellisen kerran oon ajanu Päivin Pololla ja nyt alla oli vähän isompi kiesi.

Me ollaan vähän huolissaan ukista miten se jaksaa. Ukki on periaatteessa hyvässä kunnossa ikäisekseen, 85vee ja on saanu edelleen uusittua ajokortin. Ukilla on jalka ollu tosi pitkään vähän huonona nuorena tapahtuneen tapaturman takia, mut nyt se on menny vielä huonommaks ja liikkuminen alkaa olla vähän vaivalloista. Ja myös muutenkin, ei pelkästään sen jalan takia... Ukki hengastyy heti kun liikkuu. Se ei ollut kivaa kateltavaa. Yritettiin pitää ukki mahdollisimman paljon rehkimättä ja jeesailtiin pöydän kattamisessa ja kahvin laitossa. Ukki asuu vielä yksin. Toivottavasti se pärjää vielä. Ukin omat puheet vaan alkaa jo kääntyy siihen vihjailuun, että aikaa ei oo välttämättä kauaa...