Muistelin et portaat olis ollu rankemmat mut ei ollukkaan kovin rankat. Meni vaan pari minuuttia niin olin ylhäällä. Siellä tuuli. Hetken kattelin maisemia ja lähdin sitten alaspäin. Lenkki luisti ihan kivasti.
Tuntu et olisin vetäny hirveen pitkän lenkin mut ei se ollu ku 8,5km. Tuntui paljon pidemmältä. Lenkkeily auttaa kun on huono mieli. Mun täytyy vaan varoo, et liikkuminen ei ala lähtee käsistä. Niinku joskus. En haluis palata enää siihen kierteeseen. Surkuttelusta huolimatta mä oon onneks paremmassa kunnossa henkisesti kun jossain vaiheessa. Liikunta tekee hyvää, kunhan se ei mee liian pakkomielteiseks.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti