TJ 28

Se on tasan neljä viikkoa! What, neljä viikkoa. Sit loppuu pitkä odotus. Näihin aikoihin sillon neljän viikon päästä Kaartinjääkäri Kolehmainen pakkailee varmaan viimeisiä kamoja pois ja saa siviilikuteet päälle. Neljä viikkoo on jo sellanen aika, että alkaa pikkuhiljaa tajumaan että kohta se loppu tulee. Aikasemmin se on vaan tuntunu niin kaukauselta. Jossain vaiheessa iskikin tosi outo fiilis kun mietti Juuson kotiinpaluuta. Sitä on odottanut niiiiiin kauan, että et jotenkin vaan pysyy kokoajan siinä odotustilassa ja nyt kun loppu alkaa häämöttää, sitä ei osaa ottaa vastaan, vaikka se on parasta et Juuso tulee taas himaan ja meijän normaali arki voi alkaa. Tosi pitkään oli kuitenkin tosi huonot fiiliksen tän intin takia. Kesä alkoi mennä hyvin, vaikka siihenkin mahtui monta kiinnioloa.

Kesällä fiilikset jotenkin turtui, eikä mikään tuntunu kauheesti miltään. Vaikka pois pääsy kokoajan tuli lähemmäs, se tuntu että siihen on tosi kauan. Nyt pikkuhiljaa turtuminen on lähdössä pois ja vatsassa lentelee muutama perhonen. Vielä intti jaksaa ärsyttää. Juuso haki puolentoista päivän lomia viikonlopulle. Ei menny läpi. Meijän mamilla on 50v kemut lauantaina, jonne meen sit yksin. Tähän Juuso oli pantannu niitä vapaita ja moni toivoi että jäbä olis päässy paikalle. Ei sit. Toisaalta mä ymmärrän miks lomat ei menny läpi. Juuso on sotilaspoliisi ja niitten päähommana on vartiot. Juuson joukkueella on vartiovuoro just tulevasta viikonlopusta eteenpäin, eikä niistä pääse ihan noin vaan pois. Harmittaa silti.

Mutta on tässä jotain hyvääkin. Kun se yks loma jäi nyt käyttämättä, yrittää Juuso sen saada seuraavien viikonloppulomien yhteytyteen. Sinne on jo valmiiks yks määrätty vapaa ja jos siihen sais vielä toisen, tulis mukavan pitkät lomat. :) Vasta tiistaina takaisin Santikseen. Siellä pari hassuu päivää, viikonlopuks kotiin, seuraava viikko loppusodassa, viikonlopuks kotiin, taas pari hassuu päivää ja sit...

18.9 RRRESERRVIIII!