Kaikilla oli aikamoinen nälkä, joten aika nopeesti täytyi löytää jotain syötävää. Ihan meidän hotellin lähellä oli pieni kiska joka myi pelkästään pad thaita. Annokset oli ihan törkeen hyvät! Nyt tuli syötyä reissun toisiksi paras pad thai. Samalla myös viimeinen, eli mulle kymmenes. :D Otin oman annokseni kanalla.
Loppuilta meni kierrellessä Karonin alueella. Mulla oli vähän outo olo, joka onneks meni ohi ennen kun mentiin nukkumaan. Mutta kuinkas kävikään, Phuket toivotti mut seuraavana aamuna tervetulleeksi vatsataudin merkeissä.... Jes. Se tuskin tuli oikeesti Phuketista, paha olo alkoi jo Phi Phillä kun oltiin syöty currymätöt, joka oli seissyt varmaan hetken aikaa. Käytiin koputtelemassa Päivin ja Luukaksen oveen ja huomattiin että Päivi oli ihan samassa tilassa. Mun olot meni onneks aamupäivän aikana jo ohi ja päästiin Juuson kanssa viettämään päivää.
Karonilla meidän majoitus oli mukava Casa Brazil Homestay. Aika pieni hotelli ja huoneet oli hauskasti sisustettu. Sillein kotoisasti. Meidän huoneet oli ylimmästä kerroksessa ja molemmissa huoneissa oli oma partsi.
Juuson kanssa käytiin joka aamu kahvilla ja aamupalalla meidän hotellin viereisessä pienessä raflassa. Ekan aamun syömiset ei mun osalta menny ihan putkeen vatsan takia, mut muina aamuina oli kiva istua lämpimässä ilmassa kahvikupposen kanssa ja miettiä tulevan päivän pläänejä.
Eka kokonainen päivä meni hengailessa lähialueella. Käytiin esimerkiksi rannalla.
Käveltiin myös viime vuodelta tutuille hoodeille, eli Katalle. Juuso kävi kokeilemassa surfausta Katan surfhousessa. Muakin vähän kutkutti mennä, mut koska olin just vähän ennen jouluu ollu Calcuslaisten kanssa testaamassa saman homman täällä Suomessa, päätin skipata. Oli ihan hauskaa kattoo Juuson toilailuja sivusta.
Surfauksen jälkeen oli yllättäen taas nälkä. Mäkin olin selvinny niistä vatsajutuista ja ruoka maistui taas. Käytiin hakemassa mätöt mopokojusta. Tällä kertaa paistettua riisiä possulla ja valkosipulilla. Hyvää.
Myös ilta hengailtiin vielä kahdestaan. Päivi oli edelleen vatsataudin kourissa ja Luukas pitämässä äidilleen seuraa. Me käytiin Juuson kanssa syömässä hyvä illallinen. Paikka oli ihan hassu, tuli ihan mieleen joku ruotsinlaiva kaikkine turisteineen ja bändeineen. Ruoka oli kuitenkin hyvää.
Nää Phuketissa vietetyt päivät oli vähän sellainen "pakollinen paha", joten mitään suuria suunnitelmia ei millekkään päivälle ollu. Ihan perus hengailua ja viimeisistä lomapäivistä nauttimista. Tai siis joo, mulla oli ollu suuret suunnitelmat sen sukelluskokeilun kanssa, mut se meni lopulta puihin... Kun saavuttiin Phuketiin, mun flunssa oli poissa mut sit tuli vastaan aika. Ei oltu Phuketissa enää monta päivää ja laitesukelluksessa on vielä rajotuksia lentämisen kanssa. Sukelluksen ja lennon välissä täytyy olla 24h, joka mulle teki sen että kokeilu olis ollu mahdollista vain kahtena päivänä eikä niille päiville ollu enää tilaa. Harmitti tosi paljon, mut samalla halu kokeilla kasvoi entisestään. Ehkä vielä joku päivä!
Toisena päivänä saatiin taas Päivi ja Luukas mukaan. Päätettiin lähtee viettämään biitsipäivää. Mua naurattaa vähän tää mun reissupukeutuminen. Kotikonnuilla tulee pukeuduttua lähes aina mustaan tai muuten tummanpuhuviin vaatteisiin, mut reissuilla pukeutuminen on jotain aaaaaaivan muuta...
Otettiin tuktuk ja köröteltiin sillä hieman etelämpään Nai Harn beachille. Se oli meille kaikille ihan uusi paikka. Ranta ihan nätti, mut porukkaa aika paljon. Ei kuitenkaan mitenkään ihan liikaa tai häiritsevästi. Rannan aallot oli mageet, niissä oli siistiä pelleillä. Lähes koko päivä oltiin poikien kans vedessä.
Rannalta löytyi aika hassu kaveri. Hiekka alkoi yhtäkkiä liikkua ja sieltä paljastuin tällänen konna.
Tyyppi oli ihan hiekan peitossa. Mietettiin et olikohan se oikeesti sen koti, vai oliko se vahingossa joutunu ihan uppeluksiin. Kaadettiin varovasti sen päälle vähän vettä, kun haluttiin tietää miltä se näyttää.
Iltapäivällä Päivin kunto taas huononi. Lähettiin takaisin Karonille. Kun päästiin takas Karonille huomattiin ihan meidän hotellin lähellä mapokoju, josta sai sticy ricea mangolla. Mä olin jo pariin otteeseen yrittäny saada tätä muutamista ravintoloista, mut aina se oli loppu. Nyt ei ollu edes pahemmin nälkä, mut pakko oli päästä maistamaan. Siis NIIN HYVÄÄ. Tahmaista riisiä, jonka päällä kookoskastiketta. Suolaista ja makeaa yhdessä, toimii aina. Vihreä riisi oli maustettu pandanilla. Tätä täytyy kokeilla itsekin tehdä.
Iltasella mentiin taas omalle rannalle katsomaan kun aurinko laskee meren taakse.
Kun arska oli mennyt maihin, käytiin noukkimassa Luukas hotellilta ja mentiin yhessä syömään. Löydettiin vähän sivummasta ihan kiva rafla. Mä tilasin tällä kertaa tom kha gain eli kookossopan kanalla. Ihan sairaan hyvää. Olin vähän vältetty tätä ruokaa viimeiset viikot, koska vaikka se on tosi hyvän makuista, mulle tulee siitä aina jotenkin ällöttävä olo. :D Jotenkin toi kookosmaito tai kerma tekee siitä niin stydiä, että tuntuu kun olis syöny kasan jotain herkkuja. Näin kävi nytkin. Piti päästä vaan nopeesti nukkuu.
Viimeiseksi kokonaiseksi päiväksi ei ollu mitään suunnitelmia. Aamulla päätettiin Juuson kanssa vielä kertaalleen kokeilla onnea kalajuttujen kanssa. Päivi ja Luukas tuli mukaan hengailemaan. Ei ollu Thaimaassa kovin kummoiset kalajutut... Ihanaa oli kuitenkin viettää viimeinen päivä rannalla.
Päivät Phuketissa meni nopeesti. Niinku koko reissussa. Phuketissakin oli ihan kivaa hengata, mutta tuskin sinne enää tulee mentyä. Viime vuonna siellä oltiin kuitenkin jo viikko. On niin paljon muitakin kivoja paikkoja noilla seuduilla. Phuket sopii ihan hyvin ensikertaa Etelä-Thaimaahan matkaavalle.
Aikaisin tiistai aamuna 10.2 hypättiin taksiin ja hurautettiin lentoketälle. Haikeena piti jättää Thaimaan maisemat taakse. Mulle se tuntui tällä kertaa jotenkin erityisen nihkeeltä, en millään olis halunnu lähtee veke ja mielessä pyöri jo seuraavat reissut Aasiaan. Vitsi kun vois vaan voittaa lotossa ja tehdä kunnon irtioton kaikesta ja lähtee maailmalle. Seuraava irtiotto tulee olemaan ihan täällä Pohjoismaissa kesällä ja sekin on ihan superia, mut kyllä mä jo vähän mietin reissuja myös ensi talvelle... Pita sydän maailma.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti