Visiitti Tampereelle

Eilen oli mukava päivä. Meillä oli taas sovittuna perhomimmien kanssa tapaaminen. Aamulla Katri tuli hakemaan mua autolla. Hurautettiin Tampereen suunnille. Treffattiin samalla porukalla kun viimeksikin. Tavattiin Ideaparkilla, josta lähettiin tsekkaamaan yksi Veeran lähikoskista Lempäälässä.  Kosken laavu oli ihan huippuluokkaa, oli kahvinkeittimet ja kaikki! Kesällä siellä oli kuulemma ollu jääkaappikin. :D Voin lyödä vetoo, että jos esim Vantaankoskella oli samanlainen laavu, lähtis sieltä kaikki kamat aika nopeesti kävelee...

Koski oli sen verran hyvin auki, että olis voinu vaikka kalastaakin mutta oltiin kaikki jätetty kalamat suosiolla kotiin, että aikaa jää muuhunkin. Meillä oli nimittäin ihan businesstapaaminen tiedossa. Koskihommien jälkeen mentiin Tampereen keskustaan Veeran duunipaikalle syömään ja suunnittelemaan vähän tulevia juttuja. Paikkana siis Ravintola New York. Me ollaan mukana Tampereen perhomessuilla keväällä, joten siihen tarvitsi vähän pähkäilyä. Kirjoitettiin myös pieni lehtiartikkeli messuihin liittyen. NYCin ruuat oli tosi jees!

Pitkän lounaan jälkeen lähettiin kaupan kautta Veeran luokse. Osa likoista sitoi muutamia perhoja. Mulla ja Katrilla ei ollu sidontakamoja messissä, kun ei jaksettu raahata. :D Meijän piti myös ekana alkaa tekee lähtöö kotiin päin, kun Katrilla oli vielä muutamia busineksia illalla. Hetki kerettiin kuitenkin vielä hengailla.

Oli tosi kivaa taas nähdä! On niin hauskaa puhuu kalajuttuja välillä tälläsessäkin seurassa. Niistä me pääasiassa puhuttiinkin. Olis ollu jätkillä varmaan ihmeteltävää. Seuraavaksi täytyy varmaan suunnata Turkuun tai Vaasaan. Sit olis käyty tän porukan kotihoodit läpi. Noora on kyllä super reipas kun jaksaa matkustaa aina joka puolelle Vaasasta. Propsit! Joskus olis muidenkin vuoro puuduttaa ahteriaan dösässä. :D Kiitos likoilla kivasta päivästä!

Matkamessuilla

Ihanaaaaa, viikon duunit tehty ja vkl vapaata! Sen kunniaks halusin tehdä jotain kivaa. Reissu lähenee, joten mikä parempaa kun lähtee kasvattaa matkakuumetta Matka2015 -messuille. Uskalsi lähtee kun tietää, että kuumeeseen saa lääkettä ihan kohta. Oon kerran aikaisemmin käyny matkamessuilla mun faijan kanssa. Siitä on muutamia vuosia. Nyt mentiin samalla combolla. Mä en oo todellakaan ainoo meijän perheessä, joka kärsii kroonisesta matkakuumeesta ja on hulluna matkusteluun...

Finnairin osastolla oli näytillä malli Fiskille tulevasta uudesta konetyypistä, a350. Lentsikkabongarina tätä on odotettu. Nää pitäis tulla käyttöön tänä vuonna. Myös lentokonesiivoojana ootan tätä aika paljon! Saa olla ihan ekojen joukossa tsekkaamassa uutta konetta ja muutamat vanhat romut lähtee näiden tilalta veke.

Messujen kiinnostavin osio oli Aasia. Ei varmaan yllätä. Toisena Karibia, jonka messualue oli tehty siististi. Karibian osastolta löytyi tuttujakin. Riku, mun duunikaveri lentokentältä, joka opiskelee matkailua tällä hetkellä.

Käytiin myös pikaisesti Suomalaisten viinitilojen osastolla. Suomestakin löytyy ihan hyviä ja jänniä viinejä, mut on harmillista että niitä ei pahemmin saa esimerkiksi Alkosta. Mun lemppari on ehdottomasti Hermannin Viinitilan skumpat. Niitä on tullut maisteltua ennenkin muutamilla messuilla. Esimerkiksi Elmassa.

Pienien viinimaistelujen jälkeen osuttiin sopivasti paikalle kun Antti Helin kertoi Thaimaan parhaista saarista. Sehän oli just passeli, kun juuri niille suunnille ollaan lähdössä reilun viikon päästä. Minne Thaimaassa -sivusto on tullut tutuksi näitä Thaimaan reissuja suunnitellessa. Helin on sivuston pääpahis. Hyvä sivusto.

Aika messuilla hurahti nopeesti. Oltiin mestoilla jo ennen puoltapäivää ja lähettiin vasta iltapäivällä veke. Tällä kertaa en haalinut yhtään esitteitä mistään, tää oli enemmänkin tälläinen fiilistelyjuttu. En mä vieläkään oikein käsitä, että reilun viikon päästä ollaan jo lentokonetällä ja valmiina lähtöön. Pitäisköhän alottaa jo pakkaaminen kun se on aina se ärsyttävin homma? Jos ei tulis sitä kuuluisaa pakkausahistusta edellisenä päivänä. :D Eihän sinne ees pahemmin mitään roinaa tarvitse. Tärkeimmät on bikinit, maski&snorkeli ja kalastuskamat!

Perus päivät

Taas on jääny kirjottaminen vähemmälle... Mä tykkään kauheesti kirjotella tänne, mut kun ei oikein oo mitään mistä kirjottaa. Päivät noudattaa suunnillleen samaa kaavaa aina eikä nyt oo tapahtunu oikein mitään spessua. Tai ainakaan mitään josta olis jaksanu alkaa rustailla. Kertaillaan vaikka kuulumisia siis. Tulevaan reissuun on enää vajaa kaks viikkoo. Vielä ei oo kovin suurta lähtöfiilistä ja hyvä niin. Oon aika kauhee kun venaan jotain tosi paljon. Ajatukset ei meinais millään pysyy nykyhetkessä. Nytkin siis toki odotan ihanaa reissua, mut on paljon rauhallisempaa kun en mieti kokoajan sitä. Siistii päästä relaamaan.

Päivät on menny kentällä. Mulla on ollu aika hyvin vuoroja ja välillä ihan hyvän pituisiakin. Oikeestaan tuntuu että en mitään muuta tekkään kun oon kentällä. Juuso on tällä hetkellä yhdessä kalastuskaupassa jeesailemassa. Aamulla sanotaan heipat ja illalla hyvät yöt. :D No onneks kohta loma ja yhteistä aikaa enemmän.

Mun päivät noudattaa aina ihan samaa kaavaa. Aamulla ylös sängystä, lenkkikamat niskaan ja pikainen lenkki ulkona, aamupala, sali (jos on salipäivä), ruokaa nassuun ja töihin. Illasta himaan puuhailee jotain ja oottelee Juusoa. Mun mieletä rutiinit on hyvä juttu. Ainakin jos ne ei oo mitään pakkopullaa. Mun on ainakin helpompi pitää itteni ja mieleni kasassa kun on jonkunlainen suunnitelma. Tai no, en mä tälläsiksi näitä päiviä oo suunnitellu, ne vaan menee niin ja eri osioiden paikat vaihtelee vähän sen mukaan missä oon millonkin duunissa.

Viime viikolla kerkesin sairastaa vuoden ekan flunssan. Perjantaina alkoi tuntuu kurkussa vähän ärsyttävältä ja illalla nousi kuume. Illalla ja seuraavana yönä musta tuntu että en oo pitkään aikaan olli niin kipee, mut joskus aamuyöstä kuume alko laskee ilman mitään lääkkeitä ja aamulla olo oli kuin uudesti syntynyt. Jos ei kurkkukipua ja orastavaa nuhaa lasketa messiin. Menin normaalisti duuniin, mut jätin kaiken treenailun muutamalta päivältä kokonaan veke. Vasta eilen uskaltauduin varovasti salille. Aika heikkoo mut tulipahan käytyy.

Nyt saunaan huuhtomaan mennyt duunipäivä pois, morjens!

Paluu parin vuoden taakse

Aina näihin aikaan vuodesta tulee vähän muisteltua vanhoja. Maanantaina alkoi monella suomalaisella jäbällä ja likalla intti. Munkin mieleen palaa silloin parin vuoden takaiset hetket kun Juusbe asteli palvelukseen. Täh, siitä tosiaan on jo kaksi vuotta. Aika intin jälkeen on menny nopeemmin kun koskaan aikaisemmin.

Intin aika meni taas ehkä maailman hitaiten. On hassuu selata vanhoja blogikirjoituksia noilta ajoilta. Aika rajuja fiiliksiä, varsinkin ihan alkuun. Vähän alkaa punastuttaa kun niitä lukee. Aika kultaa muistot, ei siitä vaan pääse mihinkään... Vaikka nyt vähän punastuttaakin vanhat tekstit, seison edelleen ihan täysin niiden takana. Monet vähättelee/vähätteli mulle noita fiiliksiä. Mun mielestä on väärin ja vähän loukkaavaa vähätellä kenenkään tunteita. Se on just sen hetken juttu. Vaikka kyse on "vaan" jostain intistä ja pahat fiilikset menis ajallaan ohi, se ei siltä tunnu. Vähän sama kun joku menis lässyttää just korviaan myöten rakastuneelle ihmiselle että "Joojoo, tollasta alkuhuumaa". So what, parasta siinä hetkessä ja siitä pitää nauttia. En myöskään tykkää tunteiden lietsomisesta, oli ne huonoja tai hyviä. Parasta on vaan yrittää ymmärtää ja kuunnella.

Toi intin 9kk oli ainakin mun ja Juuson yhteisessä tähän astisessa historiassa se rankin juttu. Ikävä ja kaipaus, se on aika jännä tunne. Epätoivoisen raastavaa, mut samalla aika palkitsevaa. Viikonloput oli parhaita, samoin käynnit Santiksen sodessä ja keväinen hengaus soden rannassa. Se fiilis kun venas että toinen tulee hakemaan porteilta, oli niin kutkuttavaa. Jos ei lasketa sitä että välillä oli parikymmentä astetta pakkasta, varpaat ihan jäässä ja päällimmäinen ajatus oli vitutus. :D En oo koskaan ollu kovin kärsivällinen venaaja.

Inttiajasta ja yksin olosta oli myös hyötyä. Monet sanoi, että nyt sulla on aikaa tehä kaikkee kivaa ja nähä kavereita. Jonkun verran tietty näinkin kavereita, mut aika paljon tuli myös hengattua ihan yksin. Yksin oleminen ei oo koskaan ollu mulle helppoo, mut pakostakin se helpottui. Mulle se ainakin sopi paremmin kun hirveen menojen järkkääminen jokaiselle päivälle. Kannatti olla vaan itekseen ja selvitellä omaa kuuppaansa. Nykyisin mä jopa tykkään olla itekseni, tunnen itteni enemmän itsenäiseksi. Mä oon ollu vähän sellanen takertuja, mutta koen että se on lähteny aika hyvin veke. Ex yritti aina saada mua itsenäisemmäks, mut ei se väkisin ja karkottamalla tule. Ainakaan mulla. Siihen tarvii jonkun "valaistumisen".

Näihin aikoihin mulla tulee myös aina fiilis, että pitäiskö itsekkin lähtee. Tää fiilis oli jo nuorempana mut jotenkin jäi. Syitä miks sinne haluisin lähtee, en nyt haluu täällä blogissa sen enempää avata. Kun Juuso lähti, kattelin netistä hakua naisten palvelukseen. Viime vuonna tutkailin jo hakupapereita.  En oo kuitenkaan tehny asian eteen sen enempää. Kun tulee ikää, kynnys lähtemiselle kasvaa vaikka aikaa vielä oliskin. Toki haluun myös kuunnella myös puolison mielipidettä. Silti ajatus edelleen kutkuttais. Toisaalta, naisia hakee sinne nykyisin enemmän kun olis edes tarvetta. Voi olla että tää haave pitää vaan kuoppaa ja keskittyä muihin haaveisiin sit enemmän.

Tälläistä ajatuksen juoksua tähän perjantaihin. Yks mun duunikaveri likka just alotti palveluksen maanantaina. Superit tsempit Iialle!! Samoin kaikille kotiin jääneille tyttö/poikaystäville! :)

Loppiaisen hengailut

Tulipas loppiainenkin nopeesti. Meillä oli molemmilla pitkästä aikaa yhdessä vapaata. Pitkän aikaa on mennyt taas vähän vähemmillä yhteisillä vapailla. Okei, nyt oli paljon pyhiä jotka tuli vietettyy yhessä, mut ne on vähän spessumpia juttuja, eikä sillon olla kahestaan. Alkoi jo vähän kaipaa sellasta arkihengailua. Mä nukuin aamulla tosi pitkään, varmaan 11 asti. Juuso oli jo hereillä, yllättävää että näin päin. Aamupäivällä heivattiin joukukuusi menee ja siivottiin kämppä kunnolla. Käytiin myös pienillä ostoksilla Myyrmannissa.

Illemmalla tultiin viettämään loppiaista takas himaan leffaillan merkeissä. Laffaks valikoitui Benjamin Buttonin uskomaton elämä. Ostin sen jo pari vuotta sitten itelleni, mut nyt vasta saatiin aikaiseksi kattoa. Aina kun ollaan oltu valitsemassa katsottavaa leffaa, on tän leffan kohalla tuijotettu vaan pitkää kestoaikaa ja skipattu. Ollaan molemmat vähän huonoja alottaa leffoja jos ne on pitkiä. Kannatti kuitenkin puuduttaa persettään muutaman tunnin verran. Leffa oli mun mielestä hyvä! Eikä edes tuntunu pitkältä...

Ruuaks oli pitkään uunissa muhinutta paistia, bataattia, viininlehtikääryleitä ja avokadokastiketta. Hyvä setti. Nykyisin tulee aika harvoin keskityttyy ruuanlaittoon ja yhessä syömiseen. Aikataulut menee ristiin ja eikä mieltymykset aina kohtaa. Tehään siis kyllä ite kaikki ruokamme Juuson kanssa, mut eri aikaan ja usein eri ruokaa. Alkuun tää vähän häiritsi mua kun oon esimerkiks himassa tottunu, että syötiin usein yhessä, mut ei oikein enää haittaa. Kuhan molemmat saa kunnollista ruokaa ja vatsansa täytiin niin sehän riittää. Joskus on sit kivaa panostaa yhdessä syömiseen. :) Seuraavaks on pakko saada sushia!

Eilen alkoi taas ihan normi duuniarki. Viikot ennen Thaimaata menee lentokentällä. Eilen tuli ekaa kertaa koneessa vähän sellanen lähtöfiilis! Noi lentokoneet kun on niin tuttuja mestoja, että niistä on vaikee ajatella mitään lomaan liittyvää. :D Olin just bongannu yhden mun toooooooooooosi vanhan kaverin kentältä. Jarno oli just ite tulossa tyttöystävänsä kanssa Aasian reissulta, joten ehkä se vähän sai mutkin tajuumaan että kohta nää turvakengät ja raskaat työvaatteet vaihtuu tennareihin ja kevyisiin kesävaatteisiin ja mä astelen koneeseen ihan muissa meningeissä. Lomameiningeissä jeeeee! Oli hauskaa törmätä Jarnoon, se oikein piristi mun päivää vaikka kerettiin vaihtaa ihan muutama sana lentokoneen ovella.

Thaikkuvenaus

Lähtöön on enää pari päivää yli kolme viikkoa. Jos ihan tarkkoja ollaan niin Days Until -laskuri kertoo että lähtöön on 23 päivää. Nyt on kaikki kohteet mietittynä ja majoitukset varattuna. Joskus olis ihan siistii lähtee reissuun ilman valmiiks varattuja majoituksia, mut koska meidän matkan aikaan taitaa olla high season, on ehkä varmempaa varata mestat etukäteen. Tultiin yhteistuumin siihen tulokseen, että ei olla kokonaista kahta viikkoa yhdessä mestassa. Kohteita valikoitui kolme. Majoituksia neljästä paikasta.

Pari viikkoa on tavallaan aika lyhyt aika tälläselle hyppelylle, mut ihan riittävä kuitenkin. Lennot on Phuketiin. Kytättiin lentoja Krabille, mut suorat oli sen verran hinnakkaita että päädyttiin halvempaan vaihtikseen, eli Phuketiin. Varattiin lennot Finnmatkojen kautta. Phuketista lähdetään heti jatkamaan matkaa Koh Lantalle. Saarien välissä menee laivayhteys. Lantalla ollaan Khlong Khong beachilla. Täällä vietetyn ajan jälkeen hypätään taas johonkin paattiin ja mennään Phi Phi saarille. Siellä meillä on kaksi majoitusta. Ensimmäinen Phak Nam bayllä. Siellä ei oo mitään muuta kun rantabungalowi ja meri. Snorklausta siis tiedossa. Toinen mesta on lähellä "keskustaa" jossa on paljon enemmän actionia. Phi phin jälkeen tullaan takaisin Phuketiin ja ollaan viimeiset yöt Karonilla. Aluks kelattiin että jätettäis Phuket kokonaan väliin, mutta sielä lähtee lennot aikaisin aamulla kotiin päin eli ihan kätevää olla edes pari yötä siellä. Onhan Phuketissakin ihan kivasti nähtävää pahimpien rysien ulkona.

Yks juttu mitä tältä reissulta venaan aika paljon on RUOKA. Kaiken sen meriaktiviteetin lisäksi. Thaimaalainen ruoka on vaan niin hyvää. En oo ikinä missään päin Aasiaa syöny huonoo safkaa. Ennen kärkisijää piti Japani, mutta nyt kärjestä taistelee myös Thaikkumättö. Ne maut, oooooh.

Mun ehdoton lemppari niistä ruuista mitä oon maistanu, on perus pad thai. Ihan parasta. Se on vähän niinkuin thaimaalainen spydäri. Paistettuu nuudelia, ituja, kanaa, tofua, mereneläviä mitä vaan. Päälle limeä ja määpähkinöitä. Mulla alkaa melkein kuola valuu suupielestä kun ajattelen tätä herkkua. Alin kuva on viime reissun paras pad thai Phuket Townissa. Kaikkialla ne on ollu kyllä hyviä, aina maistuu vähän erilaiselta. Vaikka reissuilla on tosi jees maistella paljon erilaisia ruokia, on tää niin hyvää että varmaan tuun syömään sitä kaikista eniten... :D Pad thai on vielä usein tosi halpaa kun se on niin perus ruokaa, noin 1-2e.

Yks ruoka vähän riipii mun sydäntä... Banana pancake. Niin parasta, mut niin kiellettyä tällä hetkellä kun en voi syödä viljaa. Muuten tän mun gluteenittomuuden kanssa ei pitäis ihan hirveesti olla ongelmia kun esim nuudelit on usein noilla alueilla tehty riisistä. Toki täytyy vähän tsekkailla mitä syö. Ääää, voiks mennä jo!

Vuodenvaihde

Niinku edellisessä postauksessa mainitsin, mun uudenvuoden "juhlinta" alkoi kalareissulla. Oltiin aamupäivä Lauttasaaressa. Oli ihan törkeen nättiä. Kaloja ei näkyny, mut se ei ees haitannu kun keli oli niin upee. Sielu lepäs ja reissusta jäi hyvä mieli. Ei ollu edes kovin kylmä. Ihan hyvin pärjäs ilman hanskoja. Aurinko lämmitti ihan kivasti välillä. Aika jännä fiilis olla kalassa vuoden viimeisenä päivänä. Aika siistiä. Toisessa blogissa lisää kuvia.

Iltapäivällä tultiin himaan valmistautumaan iltaa varten. Käytiin myös kaupassa miljoonan muun ihmisen kanssa. Tällä kertaa perinteiset uuden vuoden mätöt eli nakit, perunasalaatti ja skumppa vaihtui kirjolohileipiin ja shampanjaan. Kiva juoda välillä ihan oikeeta shamppista. Ostettiin se Tukholman reissulla.

Shampanjaillallisen jälkeen lähettiin Viivin ja Nassen luo. Ne on muuttanu ihan meijän lähelle Martsariin. Muutosta on parisen viikkoa, mutta nyt päästiin vasta ekaa kertaa käymään. Jäätävän kokonen kämppä!

Juotiin skumpat, kuunneltiin musaa ja fiilisteltiin ulkona paukkuvia raketteja. Mistäköhän johtuu että koirat on tosi arkoja raketeille mut kissat taas ei. Turska oli ainakin ihan chillisti kokoajan. Se on kyl vähän lahna muutenkin.

Naapurista tultiin nopeesti takas meille. Tai siis meijän kattoterdelle. Sieltä näkyy siististi pääkaupunkiseudun raketit. Joskus täytyy viettää UV ihan omassa himassa niin voi käydä puolenyön jälkeen ylhäällä pallistelemässä. Ehkä vaikka ens vuonna, jos me asutaan täällä vielä sillon.

Matka jatkui Myrtsiin Juhan ja Lotan luokse. Perus naamoja, perus meininkiä. Illalla mentiin ulos tsekkaamaan raketteja. Meillä ei ollu tänä vuonna yhtään. Mä en oo ikinä ollu kovin innokas ostaa raketteja, mut esim Juusolle tää oli eka vuosi ever ilman omia raketteja. Juuso oli ihan kreisi pienempänä. :D

Myöhään yöllä käytiin vielä morjestamassa mun porukoita ja kummitätiä Louhelassa. Sieltä väsyneenä himaan nukkumaan. Seuraavan aamun olo oli vähän tahmea, mut ei mikään ihan kauhee. Nukuttiin pitkään ja oltiin lähes koko päivä neljän seinän sisässä. Katottiin Netflixiä ja syötiin kaikkee "tosi terveellistä". Nyt freesinä uuteen vuoteen. Ei siis oo tiedossa mitään kuntokuureja tai tipattomia, mutta ihan perus terveellinen arki niin kuin aina. Juhlat on nyt juhlittu. :) Tsemppiä kaikille vuoteen 2015 vielä kertaalleen! 

Tervetuloa 2015

Mun UV:n aattoon on kuulunu kalastusta merellä Juuson kanssa ja shampanjaillallinen himassa. Keli näytti aika masentavan harmaalta aamulla ja kalastushaaveet meinas jäädä toteuttumatta, mut onneks ei annettu sen häiritä vaan huristeltiin aamupäivästä Lauttasaareen. Larun rannassa olin niin kaunista, että meinas oikein tippa tulla linssiin. Jäiset rannat, avoin meri, pari joutsenta ja ihana auringonpaiste. Ei ollu edes kylmä kun ei tuullu melkein ollenkaan. Ihan superia. Iltapäivästä tultiin takas himaan ja korkattiin shampanja uuden vuoden aaton kunniaksi. Kohta ollaan lähdössä katsastamaan mun siskon uutta kämppää. Sen jälkeen jonnekkin partyilemaan.

Kivaa iltaa kaikille ja kaikkee hyvää vuoteen 2015!

Merenneito

Meri. Aihe jota voisin vaan hehkuttaa ja hehkuttaa. Tai vesi yleensäkkin. Vähän hassuu puhuu tästä noiden tsunamijuttujen jälkeen, mut ehkä yksi iso viehätyksestä onkin se että meri on niin arvaamaton. Se kätkee sisäänsä kaikkee siistii. Katottiin eilen illalla Juuson kanssa Netflixistä dokkarileffa Mission Blue, joka kertoo TÄSTÄ. Se oli aika päräyttävä, kannattaa ehdottomasti sivistää itseään jos meret, niiden ongelmat ja suojelu kiinnostaa. Tai vaikka ei kiinnostaiskaan niin jokaisen pitäis nähdä tälläsiä dokkareita. Mission Bluen perustaja Sylvia Earle, on ihan mielentön mimmi. Meribiologi, tutkija, tutkimusmatkailija ja kova sukeltaja. Harrastanut sukeltamista koko ikänsä ja käynyt ensimäisenä naisena yli 300m syvyydessä.

Oli aika karuu kattella Sylvian vanhoja videopätkiä upeilta koralliriutoilta, jotka on enää muisto vain. Jotain siistejä mestoja on ruopattu, osalla on törkeetä liikakalastusta ja osa paikoista on kuollu saasteiden takia. Myös meriveden lämpötilan nousu vaikuttaa koralleihin, niiden haalistumiseen ja kuolemaan. Kun ritutat kuolee, ei niillä elävät kala/muut öttiäislajitkaan selviä. Meri on aika huonossa jamassa tällä hetkellä.

Mulle meri on ollu aina todella lähellä sydäntä, mutta vasta viime vuosina oon jotenkin alkanu heräämään tähän kauheuteen. Nykyään yritetään jonkun verran pelastaa esimerkiksi sademetsiä, mutta musta tuntuu että merien ongelmat on monille tosi kaukaunen ja vieras asia. Monet ei esimerkiks tajuu miten just esimerkiks toi liikakalastus vaikuttaa kaikkeen. Siitä on haittaa koko meriekosysteemille. Monet kalakannat on kalastettu sukupuuton partaalle. Liikakalastettuja lajeja on monia, mutta yksi hyvä esimerkki on sinievätonnikala, joka on tällä hetkellä erittäin uhanalainen. Samaan syssyyn on hyvä mainita myös ihan nää meidän kotimaiset taimen/lohikannat. Hyvä että ne on saanut aikaan keskustelua lähivuosina.

Paasaus sikseen. Mua kiinnostais ihan kauheesti meribiologia. Se on ekan kerran kummitellu mielessä jo yläasteella. Mulla ei vaan oo koskaan ollu oikein mahiksia sellasten hommien lukemiseen. Lukihäiriö, huonot arvosanat ja ammattikoulu on sellasia juttuja jolla ei taida yliopistoon päästä. Ei musta ehkä olis oikeesti muutenkaan sellasta lukemaan. Onneks nykyisin monia tutkimuksia ja muuta tietoa löytää ihan hyvin netin syövereistä, joten jos kiinnostusta on, voi jutuista ottaa jonkin verran ihan itse selvää. Sen mä aijoin tehdä.

Välillä jotkut miettii miten mä jaksan seisoskella joella tai merella tuntitolkulla kalahommissa. Vastaus on aika helppo, sellanen mä oon aina ollu. Tykkään luonnosta ja oon aina rakastanu ihan hullusti vettä. Jo ihan pienestä asti oon ollu kauhee vesipeto ja pieneenkin lätäkköön on pitäny päästä uimaan. Oon myös viihtyny lapsena pitkä aikoja mökillä veneessä kalastaen ja tutkaillen lammen läheistä luontoa. Mua on myös viety ihan pienestä asti merenrannoille, se tuntuu aika kotoisalta. Tykkäsin myös katsoa luonto-ohjelmia, varsinkin jos ne liittyi jotenkin mereen. Näin unia että pystyin hengittämään veden alla ja hengailla kalojen kanssa. Olisin halunnu olla merenneito. Kinusin mamin tekemään mulle kankaasta pyrstön, että fiilis olis edes vähän oikeempi. :D

Yks juttu mun on pakko toteuttaa jossain vaiheessa. Mä haluun sukeltaa. Pyrin siihen että pääsisin kokeilemaan sitä jo tulevalla Thaimaan reissulla. Padikorttiin mulla ei ehkä oo tähän hätään varaa, mutta hienoo olis että pääsis edes sellaiselle sukelluskokeilulle. Jos hommaan jää koukkuun, voi kortin suorittaa kun on siihen varaa. Vaikka täällä Suomessa. Myös täällä pohjoismaissa ja euroopassa olis siistejä mestoja, jossa olis varmasti makee sukeltaa. Musta tuntuu että mun pakko päästä sukeltamaan. Ennen kun se on liian myöhäistä. Haluaisin myös itse olla jotenkin mukana vesien suojelussa. Myös tollasista jutuista aijon ottaa selvää.

Kattokaa Mission Blue Netflixistä. Suosittelen.

Kymmenen vuotta tsunamista

Muutama päivä sitten tuli kymmenen vuotta siitä kun tsunami iski. Asia on siis ollut paljon pinnalla blogeissa ja uutisissa. Ite katoin vasta äsken Hesarin tekemän pienen dokkarin. Kokonaisia perheita hukkui, lapsia jäi orvoksi ja läheisiä katosi. Aika deeppiä shittiä. Itse en tuntenut yhtään uhria, mutta lähipiirissä on ihmisiä jotka menettivät läheisensä. Mä olin juuri näihin aikoihin aloittanut ripariin liittyvän kaupunkijakson ja kesken sen yksi isosta perui lähtönsä, koska tän isostytön hyvän ystävän faija oli mennyt meren mukana.

Kaikki tälläset katastrofit pistää aina miettimään kaikenlaista. Jos kyseessä on joku luontoon liittyvää, tulee ekaks mieleen että mihin kaikkeen kreisiin luonto pystyy, eikä ihmisillä oo siihen mitään vaikutusta. Luonnonvoimat on jotain ihan hulluu. Jos katastrofiin liittyy ihmiset, sanotaan vaikka esimerkkinä WTC:n pommiskut, tulee mietittyä kuinka sairas ihmismieli voi välillä olla. Suurin ahdistus tälläsistä kuitenkin tulee kun miettii jonkun läheisen menettämistä. Se on mulla ainakin varmaan peloista pahin. Mä oon vähän sellainen pahimmanpelkääjä. Sitä surua, joka tsunamissa läheisensä menettäneillä on, ei varmasti pysty mitenkään kuvailemaan.

Eniten suomalaisia kuoli ja katosi Thaimaassa. Viime reissulla bongattiin muutamia muistomerkkejä Phuketissa ja Krabilla. Noille suunnille lähteminen tuo aina mieleen tsunamin. Mulla tulee tavallaan sellanen epäoikeudenmukainen fiilis kun lähen sinne viettämään ihanaa lomamatkaa, kun jotkut siellä edelleen kärsii menetyksestä. Noille hoodeille lähteminen jollakin tapaa myös hieman pelottaa.

Pelätä ei kuitenkaan sais. Tai ainakaan sillein että se alkaa vaikuttaa elämään. Jos näitä asioita jää liikaa miettimään ja pelkäämään, ei pysty nauttimaan elämästä kunnolla. Jos mä listaisin kaikki mun pelot, joutuisin varmaan viettämään koko loppuelämäni neljän seinän sisällä. Mä pelkään lento-onnettomuuksia, sitä että joku räjäyttää junan kun oon matkalla duuniin, pelkään myös kolaroimista ja sitä että sota syttyy. Ja niinkuin jo sanoin, eniten ahdistaa pelko siitä että menettäis jonkun tärkeän. Nää asiat ei vaan aina oo omissa käsissä.

Aihe lähti ehkä vähän sivuraiteille, mut tuntu että jotain haluun tästä kirjottaa. Voimia kaikille läheisen menettäneille ja iso hatunnosto elämässä eteenpäin päässeille!