Catch A Fish

Lauantai aamuna herättiin aika aikasin. Herätys olis ollu kasilta, mut herättiin jo paljon sitä ennen. Joskus olis kiva nukkuu pidempään, mut ei! Ei vaan pygee. :D Makoiltiin kyl melkein sinne kasiin asti. Oli taas kivaa kun Juuso oli vieressä. Juotiin aamukahvit, syötiin aamupalaa ja samalla laitettiin vähän tavaroita kasaan fisureissua varten. Kun kaikki oli valmista, hypättiin fillarien kyytiin ja polkastiin Vantankoskelle. Ostettiin luvat puhelimella ja alettiin hommiin. Koskella oli muutama tyyppi meijän lisäks.

Sää oli vähän pilvinen, mut se ei haitannu. Tuulta olis voinu olla vähemmän ja tuntu et välillä sen vaan yltyi. On vaikeempaa heittää kun tuulee. Puolen päivän tienoilla alkoi tulla vähän nälkä. Käytiin Juuson äipän luona syömässä. Ei ollu pitkä matka koskelta. Jonkun aika istuskeltiin siellä.

Kun tultiin takasin, käytiin kaupan kautta ja ostettiin molemmille pari juomaa. :D Vaati vähän totutteluu et pysy pystyssä keskellä, kun toisessa kädessä on tölkki ja toisessa vapa. En kaatunu kuitenkaan!

Meijän pienen ruokatauon aikana oli sääkin kirkastunu. Aurinko paistoi. Tuuli ei kyllä kadonnu mihinkään...

Bongattiin koskelta tuttujakin. Mun kaveri Mira oli tullu sinne paistattelee päivää, kun kuuli että ollaan kalassa. Miralla oli sen mieheke messissä. Hengattiin hetki yhdessä ja pidettiin juomataukoa ennen kun taas mentiin.

Oltiin koskella iltaan saakka. Tällä kertaa joutui lähtemään tyhjin käsin himaan. Muutama pikku sintti nappas koko päivän aikana. Toki olis ollu siistii taas tuoda kalaa himaan, mut eipä se nyt kauheesti haitannu. Oli kuitenkin kivaa muuten ja mä sain taas vähän lisää kokemusta. Tää oli eka kerta kun en meinannu heittää vapaa pusikkoon "MÄ EN OSAA" tyylillä. :D Edistystä siis.

Käytiin iltasella vielä hakemassa Nesteeltä vähän iltapalaa. Tapas tyyppisiä juttuja. Pirkaöta saa nykysin sellasta grillijuustoa, joka on vähän niinkuin wannabe halloumia. Se oli aika hyvää!

Sunnuntai meni aika perinteisesti. Hengattiin vaan himassa yhessä. Juuso soitteli kitaraa ja mä tein meille ruokaa. Kivaa kun nykysin intin voi aika hyvin unohtaa viikonlopun ajaksi. Ennen se ei onnistunu yhtään, vaan se aina pullahti jostain mieleen ja sit tuli surku. Nyt viikonlopuista voi nauttia enemmän, eikä aika ehkä tunnu menevän niin nopeesti kun ei kokoajan joudu kelaamaan, et kohta taas mennään. Huono fiilis tulee vasta sunnuntaina. Siitä tuskin pääsee mihinkään. Kohta voi alkaa jo laskea kuinka monet heipat joutuu sanomaan. Jäljellä kolmisen kuukautta vielä.

Oli kiva viikonloppu. Seuraavaa odotellessa. Sillon on juhannus ja mökki kutsuu!