Kummituspuu

Tällä viikolla on ollu vähän kehnommat säät verrattuna viimeviikkoisiin upeisiin kesäsäihin. Eilen oli kuitenkin ihan ok sää illalla, joten kävin lenkillä. Kevyellä sellasella, ei juoksua vaan pelkkää ripeetä kävelyä. Eilen oli sen verran hyvä jalkatreeni, että juoksemisesta ei olis tullu mitään. :D Ulkoilu kesällä pististää oikeestu tosi paljon. Aluks himassa mietin, et voisin vaan jäädä sohvalle makaamaan kun vähän väsytti, mutta onneks lähdin. On niin parasta haistella kesän tuoksua ja kattella ilosia lomailevia ihmisiä.

Kävin Vantaankoskella. Taas. Se on hyvä etappi. Sinne kuitenkin kävelee jonkun tovin ja siellä voi kattella kalastajia ja kuunnella kosken kuohumista. Sitten jotain toista kautta himaan, niin tulee kiva lenkki. Kosken rannoilla oli ällöttäviä "kummituspuita", jotka on täynna jotain ihme seittiä ja inhottavia pieniä toukkia!! Nyt rihmastoo oli jo vähän ohentunu mut pari viikkoa sitten ne oli tosi tiheitä.

Meijän oli tarkotus Juuson kaa mennä taas kalaan tulevana viikonloppuna. Luultavasti just tonne Vantaankoskelle. Juuso on käyny siellä toooooooooosi monta kertaa, varsinki nuorempana. Siellä on yleensä aika paljon possee, joten mulla kasvaa suorituspaineet. :D Mut eipä sitä opi ellei tee.

Hahah, aina mulla on ihan samanlaisia kuvia tuolta koskelta... Se on vaan niin kiva paikka ja myös tärkee. Siellä on tullu vuosien varrella paljon oltua. Joskus tooooooosi kauan sitten, jos mulla oli paha mieli ja kaipasin jotain rauhottavaa, menin tonne hetkeks istuskelee. Kosken kohina kuulostaa kivalta. Siellä on myös oltu kavereiden kanssa pussikaljalla ja muuten vaan hengattu tärkeiden ihmisten kanssa.