Mitä rakastan itsessäni?

HEART PUMPS DIESEL  blogin pitäjä Sofia oli vastannut eri blogeissa pyörivään haasteeseen ja listannut asioita, jota rakastaa itsessään. Samalla Sofia haastoi kaikki muutkin kanssa bloggaajat tekemään saman. Aloin pyörittämään mielessäni heti omiakin vastauksia. Huomasin että se on aika vaikeeta. Ensinnäkin haluisin lieventää omalla kohdalla haasteen muotoon "mistä TYKKÄÄN itsessäni". Monet kaverit on kertonut kuinka ne on vuosien aikana oppinut rakastaa itseään ja kuinka hienoa se on. Munkin mielestä se on hienoa, mutta itse en oo päässy sinne asti vielä ja siksi tää haaste tuntui niin vaikeeta. Tässä kuitenkin jotain ajatuksia. Jotain ulkonäköön liittyvää ja mun persoonaan.

OLKAPÄÄT

Aloitetaan heti ulkonäköasioilla. Varsinkin omaan kropan hyvien asioiden listaus on aina mulle vaikeeta. Oon kuitenkin ihan tyytyväinen mun olkapäihin. Ei ne mitkään super lihaksikkaat ole, mut jotain muotoa tai erottuvuutta niissä kuitenkin on. Joten voisin sanoa, että tykkään niistä. Jee edistystä!

OMISTAUTUMINEN

Kun johonkin rupeen haluan tehä sen hyvin. Oli kyse töistä, parisuhteesta, harrastuksista... Jos haluaa saavuttaa jotain, täytyy sen eteen nähdä vaivaa. Esimerkiksi työt, meijän alalla on välillä aika vaikeeta saada duunia ja siksi haluan hoitaa työni kunnialla, että voin vielä tulevaisuudessakin työskennellä tällä alalla. Jos haluaa hyvän, onnellisen ja toimivan parisuhteen, täytyy siihenkin nähdä vaivaa. Ei saa mitään itsestään selvyytenä. Mun ja Juuson suhteessa ei ole onneksi tarvinnyt erityisiä ponnisteluita vaan suhde on toiminut aika itsestään aina hyvin. Molempien omistautumista se kuitenkin tarvitsee. Haluun olla hyvä puoliso.

MIELENRAUHA

Mä en oo temperamenttinen, en impulsiivinen enkä kovin räiskyvä. Oon aika rauhallinen tyyppi ja siitä tykkään itsestässäni. Tosin kun Juuso tuli kuvioihin aloin vähän miettiä tätä uudestaan, että oonkohan sittenkään kun Juuso on vielä rauhallisempi ja lehmän hermoisempi. :D Kyllä mä edelleen allekirjoitan sen myös itsestäni. Tällä en siis tarkota, että en koskaan riehuisi tai tekisi jotain spontaania. Mieli on kuitenkin melkein aina rauhallinen ja se tuntuu musta hyvältä. Ja elämä tuntuu sillon hyvätä kun mieli on rauhallinen. Tähän samaan syssyyn vois myös mainita paineensietokyvyn. Oon välillä kova stressaamaan, mutta pystyn sillon toimimaan. Pieni stressi buustaa hyvin! Tästä on ollu hyötyä kun olin lentokentällä kiireisessä siivousduunissa ja myös nykyisessä työssä kun miljoonat deadlinet painaa päälle. Niin jä tällä en myöskään tarkota että jos joku on esim temperamenttinen, että se olisi huono asia! Ihmisiä on erilaisia. Hah, tulipa kliseinen lopetus...

ILOITSEMINEN

Mä tuun iloiseksi ja onnelliseksi tosi pienistäkin jutuista ja se on ollu mun mielestä aina hyvää mussa. Tuun esimerkiks aina iloiseksi luonnosta. Ei tarvii kun kävellä asemalta kotiin ja kattoa tuulessa heijaavia puita niin johan alkaa hymyilyttämään. Nyt kun mennään joulua päin, tuun iloseksi ikkunoita valaisevista jouluvaloista. Samoin joulukuusi Kaapelitehtaan pihassa. Oon siis ihan Kaapelin vieressä duunissa. Siksi tulee sitä katseltua. Myös arkiset asiat tekee mut iloiseksi. Pieni yhteinen hetki hyvän ruuan parissa kiireisen viikon keskellä Juuson kanssa, parasta. Myös pelkästään jo se että näkee Juuson työpäivän jälkeen, tekee mut oikeesti onnelliseksi ja sen voimalla jaksaa paskemmankin päivän.

SOSIAALISUUS

Uuden duunin myötä oon vähän erakoitunut, kun istun päivät pitkät omassa kopissani. Musta tuntuu että duunissa jengillä on ihan eri käsitys musta millanen oikeesti oon ja se vähän harmittaa. Oon aina pitänyt itseäni sosiaalisena ja siitä on ollut hyötyä seurakunnan riparihommissa ja kun olin töissä nuorisokahvilassa. Tykkään olla ihmisten kanssa. Lentokentällä oli kivaa ryhmänvetäjänä. Nykyisin pääsen käyttämään sosiaalisia taitoja kuvauksissa. Ihan hyvin mä niissäkin pärjään, vaikka aina vähän jännittää tavata sellasia business ihmisiä. Mulla on vähän ikävä riparihommiin... Ehkä vielä joskus.

SILMÄT

Sit vielä yks ulkonäköön liittyen. Mun silmät on ihan jees. Ne on eriparia, niinkun mun koko naama, mut silti silmät on ihan jees. Usein on päiviä, jolloin musta tuntuu että mikään asia mun kropasta ei oo hyvin, silmät jää kuitenkin melkein aina vihan ulkopuolelle. :) Niitä on kiva meikata. Vaikka oon muuten kosmetiikkajuttujen kanssa aika huono, niin tykkään kuitenkin meikkaamisesta ja oon siinä jopa ihan ok.

Julkaise -nappulan painaminen jännittää... :D En tiiä miks, mut kaikki tällänen itsestään puhuminen on vähän arka juttu. Se taitaa olla joku meijän suomalaisten yleinen ongelma. Helpompaa on listata huonoja asioita itsestään. Mä oikeesti arvostan tosi paljon itsevarmoja ihmisiä, jotka esimerkiks pystyy pitämään itseään kauniina, kantamaan kroppansa kunnialla ja luottaa itseensä muissakin asioissa. Sellaset ihmiset yleensä näyttääkin paremmalta, kun ne jotka vihaavat itseään. Mä on vihaa itteäni, mutta en todellakaan raskastakkaan. Sitä on vielä työnalla. Ehkä tälläset "tehtävät" tekee ihan hyvää mulle.