Pita sydän luonto

Tänään oli taas aika tylsä päivä... Aamu meni ihan hyvissä fiiliksissä, mut aamupäivästä iski jälleen kauhee ongelma keksii mitään kivaa tekemistä. Lähin kattomaan alennusmyyntien loppukiriä. Löysin yhen paidan ja uudet pleksit. Ostin myös pari normia mustaa toppia, mut ne ei ollu alessa ja fillaritarvikkeita. Shoppailun jälkeen tulin himaan syömään. En edelleenkään keksiny mitään joten hengasin angstisena himassa. Kuuden maissa vaihdoin urheilukamat päälle ja lähdin vitutuslenkille. Ihan vaan ripeelle kävelylle. En oo kauheesti jaksanu nyt kesällä juosta, kun en saa vesipulloo/avaimia/puhelinta mihinkään kunnolla. Kun syksy tulee, saa laittaa takin päälle ja sit saa taskuihin kaiken.

Must on tosi jees, että ei tarvii lähtee kovin kauas himasta niin pääsee jo kattelemaan kivoja maisemia tai luontoa. Jalat vei Vantaanlaakson kautta, Voutilaan ja sieltä joen vartta pitkin Vantaankoskelle, josta himaan.

Matkalla toivoin, että olisin ollu 1000km pohjosemmassa ja rinkka selässä... Se on niin parasta heittää painava rinkka selkään ja lähtee kulkemaan erämaahan haistellen Lapin puhdasta ilmaa. Ekat kilsat tai päivä on painavan rinkan kanssa ehkä vähän tuskaa, mut kyllä se on sen arvoista. Hyvää tuskaa. ;)

Tallailin 7km. Meni reilu tunti. Jäin välillä kattelemaan maisemia ja ottamaan kuvia. Löysin myös muutaman vadelman. Enää ei kyrsinyt niin paljon. Luonto tekee mut vaan niin iloseksi. Heti hymy nous huulille kun lähti ovesta ulos. Kotona iski uudestaan pieni masis. Taas mun koneen takia, kun se ei meinannu käynnistyy kunnolla. Välillä toimii ja välillä ei. Vaikka kone masentaa edelleen, lenkki teki hyvää fiilikselle!