No eihän se inssi menny läpi. Lähellä oli mut ei... Yksi virhe, jonka huomasin kyl samantien, mut siinä se sit oli ja arvasin, et ei voi enää mitään. Mua harmittaa tosi paljon. Kerranki musta tuntu, et nyt menee hyvin ni sit bläääääh. Uus inssi parin viikon päästä. Sitä ennen yhtenä päivänä vielä vähän ajokertausta. Täytyy taas haalia jostain muutama sata euroo lisää...
Mä oon muuten aina vihannu sitä, ku jotain yrittää, just esimerkiks inssi ja sit jengi toitottaa vaan kokoajan et "Hyvin se menee, kyl sä sen läpi pääset". Tai sit ku on hakenu johonki kouluun ja sit sama jankutus. Mä en ikinä sano niin. Mun mielestä on hyvä toivottaa onnee, mut ei mitään tommosta, koska sit jos ei pääsekään läpi jostain, tai ei pääse haluumaansa kouluun, ni ainakin mulle tulee entistäki paskempi fiilis. Tulee sellanen fiilis ku olis pettäny kaikki. Myös ittensä.
Miksköhän muuten aina ku tuun tänne koululle tekee äikkää, päädyn aina kirjottaa jotain angstitekstiä tänne blogiin? Onneks äikkä on alle kuukauden päästä ohi, eikä mun tarvii tulla tänne enää, paitsi sit ku väsään taas joulukortteja. Kohta mun pitäis lähtee Martsariin salille, mut ulkona alko sataa just kaatamalla... Jee.
Lisää angstia. MIKSI MULLA ON NIIN TUMMAT SILMÄN ALUSET. Se ärsyttää mua, ne vaan tummuu kokoajan lisää. Miksi? En kohta kehtaa liikkuu missään ku näytän nistiltä.
Nyt bodaa (jos ehin dösään). Toivottavasti tulee cvähän parempi fiilis. Illalla taas Kanniston kahvila, joka on jees. Morjenss!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti