Menin terkkarin vastaanotolle, josta mut ohjattiin lääkärille. Se tutki kaikkii juttuja, mut mistään ei löytyny mitään vakavampaa. Luultavasti mulla jyllää vaan joku virus, joka pistää paikat kipeiks ja lämpöö. Mun piti kuitenki mennä käymään varmuuden vuoks labrassa, jossa multa otettiin verikoe. MUN EKA VERIKOE KOSKAAN!
Mua ei pahemmin jännittäny sinne meno, vähän vaan mietitytti, et miltä se mahtaa tuntuu. Se labran tyyppi sano, et mulla on hyvät suonet, josta saa helposti otettuu näytteitä. Ne on niin hyvin näkyvissä. Mitään puristuksia ei tarvinnu.
Se tyyppi alko pistää. Aluks vähän nippas, ku se piikki uppos mun ihoon, mut ei tuntunu kuitenkaan pahalta. Näytteet sai oettuu nopeesti ja hyvin, mut sit yhtäkkii multa alko lähtee taju! Mä en ymmärrä, ei mua jännittäny tai mitään... Silmissä pimeni ihan huolella ja menin ihan kalpeeks ja kylmäks ja päässä alko vinkuu. Mua nolotti. :D Ihan tajuttomas en kuitekaan menny, ku sanoin sille näytteen ottajalle, et nyt alkaa huippaa. Se sääti sen tuolin makuuasentoon ja piti mun jalkoha ylhäällä. Pikkuhiljaa mun väri alko palautuu. Luultavasti se tajunlähteminen johtu siitä, et ku oon ollu nyt päivä kipeenä, enkä sillon syö ihan normaalisti. Ku makaa päivät himassa, ei tuu nälkä, eikä tee mieli syödä usein.
Ku lähin menee sieltä, join vettä ja soitin ittelleni kyydin himaan. Olisin kyl ehkä pystyny itekki tulee sielt veke, mut en viittiny ottaa riskii, et lähtee ihan kunnolla uudestaan taju. Nyt on koettu verikokeen ottaminen, eikä se niin kauheeta ollu. En kyl ehkä pysty verenluovuttajaks. Saa nähä. Huomenna selvii verikokeen tulokset.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti