Tää viikko on ollu jännä. Oon tehny paljon juttuja, jonka aikana on tullu kelattua paljon asioita. Oon ollu itekseni, perheen kanssa, puhunu puhelimessa tärkeiden ihmisten kanssa, viimeisimmälle kiitos pitkästä juskailusessiosta, oot tosi tärkee tyyppi. Oon tavannu paria vanhaa kaveria, kiitos myös teille, ja paiskinu töitä niska limassa. Oon venannu hullusti sunnuntaita, eli huomista.
On ollu ikävä. Oon kelannu välillä vähän surkeita asioita ja ollu huonolla fiiliksella, mut oon myös itkeny onnesta ja tajunnu niin siistejä juttuja, et ei mitään järkee. Kevään aikana tapahtu asioita, jota kaikki ei voi ymmärtää tai sulattaa eikä omassa käyttäytymisessä todellakaan oo kehumista ja mietin välillä kuinka pahasti oon satuttanu... Haluun pyytää siitä anteeks. Silti mä tunnen itteni onnellisemmaks ku varmaan koskaan. En ees tienny, et tältä voi tuntuu. On aika uskomaton fiilis. En tiiä onko tässä postauksessa mitään järkee tai sainko ees oikeesti mitään sanottuu, mut musta tuntu, et pakko kirjottaa, vaik tulis millasta kommenttia. Huominen, tuu jo.
Eilinen jääköön taa, huominen tulla saa...
Just tällästä sun pitää kirjottaa. Mähän sanoin. Rakastan sua, kiitos itte ku sain soittaa!<3
VastaaPoistaps. Leffa oli hyvä ;)