Äsken tapahtui jotain todella ennenkuulumatonta; Mä katsoin yhden Taru sormusten herrasta leffan! En oo lukenu yhtään kirjaa (ylläri), kattonu yhtään leffaa enkä ees juurikaan tienny niistä mitään. Oon oikeestaan vältelly sitä koska sillon kun leffa pläjähti teattereihin, alkoi niin kauhee hypetys, et mulla meni hermo. Siis joskus sillon 10 vuotta sitten. Nyt näitten välttelyvuosien jälkeen oli pakko, kun Juuso sano että nyt katotaan ja lainattiin ne kaikki Mikolta. Oli kuulemma aukko sivistyksessä. (Ehkä joo) Vähän leffan kattomista häiritsi, kun mieleen tuli vaan tää:
Hahah, toi oli oikeestan mun ainoo kosketus noihin leffoihin... Mä en oo mikään kovin suuri fantasian ystävä. Ehkä mua ärsyttää kauhee hype, joka niistä aina tulee. Mä olin kuolla nauruun kun kuulin et jengiä on ollu pakkasessa venaamassa ennakkolippuja uuten Hobitti leffaan. Toisaalt hyvä mun on nauraa, ite oon venannu ihan samanlailla aikoinaan keikoille. Mä välttelin myös Twiligtien kattomista kun niistä tuli kauhee ihkutus. Sit katsoin ite ja tykkäsin...
LOTR oli ihan jees. Ei mulla nyt mitään superia waujuttuu tullu, mut tykkäsin kyl silleen. Kauniita maisemia ja muutamia ihan hauskoja heppuja. Välillä olin vähän pihalla, et kenestä puhutaan. Mulle menee jostain syystä sekasin nää hahmot ja Potterien hahmot. Vieläkään en diggaa Elijah Woodin siloposkipärstästä, mut Orlando Bloom ja Viggo Mortensen ei oo enää inhokkilistalla. :D
Ennen joulua olis tarkotus kattoa muutkin leffat nyt kun on alkuun päästy.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti