Lappi 2011

Vihdoin viimein. Onhan tästä reissusta vierähtäny jokunen kuukausi. :D Noniin. Nyt tulee paljon kuvia.  
Osa on mun kameroilla otettu ja osa Veksun kameralla. Meilkein kaikki, jossa mä vilahdan on Veksun ottamia.

31.7 aikaisin aamulla dösä starttasi Myyrmäen kirkolta kohti Tievatupaa ja Saariselkää. Kyseessä siis Lapin vaellusripari, jossa olin apuohjaajana. Matkaa sinne on noin 1000km. Tää oli kolmas kerta istua dösässä sama matka. Matkaan menee oikeestaan koko päivä, koska pakko on tehdä pari pysähdystäkin. Varsinki ku meijän dösän vessa ei toiminu! Pysähdeltiin muutaman kerran, joista tokavika pysähdys oli Rovaniemellä ja SANTA PARKISSA!!

Huomatkaa Heikkosen ihanat banaanipöksyt... Kun alettiin lähestyy Tievaa ja reitti alko näyttää ihanan tutulta, sain vähän nauruja, koska aloin sekoomaan. Se on sitä Lapin hulluutta. Meinas tulla ihan tippa linssiin! Oltiin Tievalla vaan puoltoista päivää, joka piti sisällään tiukkaa ripariopiskelua. Aina kun mua ei tarvittu menin nauttimaan Tievan lähimaastosta. Siellä sielu lepää.

Vaeltamaan lähettiin vielä vähän pohjosemmasta, jonne mentiin tilausdösällä. Jakauduttiin kolmeen ryhmään, tai oikeestaan se oli tehty jo aikasemmin. Mun ryhmässä oli Veksu, Heikkonen ja Julia, olin tyytyväinen ryhmään johon päädyin. Ängin viel itteni Veksun ja Heikkosen kanssa samaan ruokaryhmään, koska tiesin et saadaan tehtyy parempii herkkuja ku muut. ;)

Heti eka koitos monille oli joen ylitys, joka oli ehkä puolen kilsan päässä siitä mihin dösä meijät jätti. Mulle se oli tuttujuttu, koska olin menny siitä myös edellisellä vaelluskerralla. Onneks sää oli lämmin, jos vähän kastu se ei haitannu. Aika nopeesti ton ylityksen jälkeen jengillä alko ole nälkä. Pidettiin reissun eka lounas. Siellä oli myös vähän opiskelua.

Siihen ne sen reissun lämpimät kelit sitten jäi. Iltapäivällä alko tulee vettä ja sitä kesti monta päivää putkeen, ei kyllä onneks ihan putkeen. Tässä vielä randomisti ekan päivän kuvia. Sillon ei vielä päästy tuntureille, vaan kuljettiin metikössä.

Illalla oli ihana könytä lämpimään makuupussiin ja nukahtaa heti, vaikka aluks tuntuki vähän pahalta kun tuli ikävä Turkissa lämmittelevää Juusoa... Mul on ihan paras makuupussi. Muut värjötti öisin, mä nukuin sikeesti. Seuraava päivä oli rankin kaikista, pisin päivämatka, oli kosteeta, rinkka meni rikki, nilkka piti sivoo kasaan ja polvet huus hoosiannaa. Nyt päästiin jo tunturiinki ja maisemat muuttu siisteiks, mut illalla oli hakattu olo. :D Nousua ja laskua. Onneks leiripaikassa Anterinmukassa odotti lämmin sauna!!

Seuraavana päivänä vasta olikin hakattu olo :D Mut jotenki sairaalla tavalla siitä nauttii, tietää ainakin kulkeneensa. Lähettiin Anterista kohti Muorravaarakkaa. Matkalla nähtiin meijän muut vaeltajat, juotiin niitten kanssa kahvit, jonka jälkeen lähettiin nousemaan tylös tunturiin. Yks ohjaajista, Mano, sano mulle et mä sekoon ku pääsen sinne ylös ja niin kävikin. Sieltä näky Pirunportille. Oli siistii! Sieltä sit laskeuduttiin alas Muorravaarakkaan, jossa oltiin yötä. Sen päivän matka ei ollut ku noin 10km.

Seuraavan päivän kohteena oli Pirunportin vallotus ja Paratiisikurun ihastelu. Upeita mestoja molemmat! Paratiisikurussa pidettiin vähän pitempi päivätauko. Oon halunnu pitkän aikaa käydä siellä. Meijän piti edellisellä reisulla käydä, mut hukuttiin semisti kartalta ja mentiin ohi. :D Nyt pääsin! Siellä oli lunta, jonka alle pääs seisomaan. Se oli aika huisii! Päivän päätepysäkkinä oli Sarvioja, joka on mulle tuttu paikka. Nukuttiin siellä muutaman tyttösen kanssa autiotuvassa.

Sarviojalta lähettiin kohti paikkaa, josta lähettiinki, Aittajärveä. Mentiin oikoreittiä, joka kulti tunturin yli. Tää oli viimeinen vaelluspäivä. Just ennen Aittajärveä ylitettiin vielä kerran sama joki, joka oltiin ylitetty reissun alkumetreillä. Tultiin Aittajärvelle illalla.

Ku oltiin saatu leiri taas pystyyn, tehtiin Vesan ja Heikkosen kanssa viimeisen illan loistoateria. Siihen kuului alkuruoka parsakeittoa, pääruokana pastaa ja jälkkäriks mustikkapiirakkaa, joka väsättiin keksijämistä, sulatetusta voista, marjakiisselistä ja tuoreista mustikoista.

Harkuttelun jälkeen oli kiva mennä nukkumaan. Seuraavana aamuna muutkin meijän vaeltajat tuli Aittajärvelle ja dösä tuli hakemaan takas Tievalle. Oli kiva vaihtaa kuulumisia muun porukan kanssa! Vaellusreissu tuli onnellisesti tiensä päähän.

Oltiin vielä yks yö Tievalla. Saunottiin ja pidettiin iltaohjelma. Syötiin tietenki myös Tievatuvan poronkäristystä. Juusokin oli tullu edellisenä päivä Turkista ja päästiin viikon tauon jälkeen kuulemaan toistemme ääni. Se oli aika kivaa. Oltiin pystytty kyl viestittelemään pikkasen, mut koska erämaassa ei pahemmin noi luurit kuulu niin kauheesti ei ollu tietoo toistemme tekemisistä. Ku pääsin taas kuuluvuusalueelle, puhuttiin puhelimessa varmaan 1,5h :D Ei ollu ikävä tai mitään...

Seuraavana aamuna eli 8.8. lähettiin huristamaan takas kohti Vantaata. Paluu tuntu paaaljon pidemmältä ku meno. Tehtiin taas muutama pysähdys ja oltiin himassa joskus lähempänä keskiyötä.

Juuso oli mua vastassa kirkolla <3 Vietiin mun kamat nopee himaan ja lähettiin Juuson luo. Molemmilla oli omista reissuistaan niin paljon kerrottavaa, et päästiin nukkumaan vasta joskus aamu viideltä.

Tää Lapin reissu oli vähän erilainen ku muut. Ennen musta on tuntunu, et Lappi on mulle semmonen pakopaikka joltain jutuilta ja ajatuksilta. Ennen, silloin kun mun itseluottamus oli alhasimmillään ja viha omaa kroppaa kohtaan korkeimmillaan, se oli paikka, jossa mitään tälläsiä ongelmia ei ollu. Lappi on myös paikka, jossa on tajunnu uusia asioita. Pakopaikka kuulostaa ehkä vähän radikaalilta, mut en mä keksi sille mitään muutakaan sanaa. Nyt musta tuntu oudolta, ku mulla ei yhtäkkii ollukkaan mitään "paettavaa". Ainoo mitä siellä kelasin, oli se et kuinka onnellinen oon tällä hetkellä. Yleensä oon siellä tajunnu vaan asioita, jotka on mun elmässä perseellään. Lapin merkitys mulle on siis muuttunu ja ehkä ihan hyvä niin. Ootan jo innolla seuraavaa Lapin reissua, millon ikinä se onkin. Ehkä tänävuonna  ja Juuson kanssa. :)

- Onnellinen vaeltaja