Saigonii

Terkut täältä saikkuluolasta... Menin tänään heti aamulla päivystykseen kun se aukes. Pääsin hoitajalle aika nopsaan ja ei tarvinnu hirveen kauan venata myöskään lääkärille pääsyä. Oli vähän tokkurainen olo kun aamulämpö oli 38. Lääkäri pisti mut käymään labrassa. Epäili et voi olla keuhkoputkentulehdus. Mut voi olla myös et on vaan joku viirus.

Kävin hoitamassa kybältä yhen kuvauskeikan ja sit jonottelin Myrtsissä labraan. Onneks sieläkään ei menny kovin kauaa ja pääsin aika nopeesti takas himaan lepäilee. Vähän oli säätöä kun se lääkäri oli unohtanu kirjottaa lähetteen... Oli muuten vasta kolmas verikone mun elämän aikana.

Huomenna pitäis tulla labratulokset tulehdusarvoista. Pahimmassa tapauksessa tulee vasta keskiviikkona. Toivotaan et tulis jo huomenna jos tarvitsee antibiootteja niin pääsis ne sit alottamaan niin ehkä vois alkaa pikkuhiljaa parantuukkin. Mul on nyt 3 päivää saikkua. Aamun reissailujen jälkeen oon vaan maannu sängyssä. Sain jopa nukuttuakin reilun tunnin tossa aamupäivällä.

Tän päivän ohjelmassa on ollu Muumit, tyhjänpäiväinen töllön tuijottelu, iPhonen kanssa tutustuminen ja dataaminen sängyssä. Sama jatkuu edelleenkin.

Toivottavasti oon torstaina jo terveempi. Sillon loppuu saikku ja on se Juuson valapäivä. Sinne on varmaan kiva mennä seisoskelee ulos jos on ihan kipee. Tajusin muuten äsken et oon tässä kahen viikon on/off sairastelun aikana päässy käymään tasan kerran salilla. Ottaa pikkusen pattiin kun nyt olis kauhee hinku päästä pumppaa rautaa. Ällöttää kun tuntuu et kroppa vaan lösähtää...

Ärsyttää myös se kun nyt kaipaisin ihan hirveesti seuraa mut koska oon nyt sen verran pahasti kipee, en uskalla pyytää tänne ketään et en tartuta. Yksin sairastaminen on ihan hanurista. Yhden päivän se menee mut mulla on vielä pari jäljellä. Hajottaaa. Oon kyl ihan tyytyväinen että nyt tuli saikkua, joka pakottaa mut oikeesti paikalleen. Vaikka töissä ei ookkaan fyysisesti raskasta, ei se parantuminen siellä onnistu samanlailla kun et oikeesti lepää kunnolla kotona.