Luontohetki

Tää päivä oli aika kauhee. Aikakin osittain. Heti aamulla neljä tuntia enkkua putkeen! Se enkun maikka on kiva ja tehtävätkään ei oo mitään ihan mahottomia, mut neljä tuntia on liikaa. Varsinki mulle ku en pysty keskittyy ku puolisen tuntia kerrallaan yhteen asiaan. Tuli ihan kauhee ahistus ja oli niin lähellä, et oisin alkanu viskoo tavaroita ja juossu luokasta ulos. Ei mun tyylistä. Kun enkusta oltiin selvitty oli vuorossa neljä tuntia graafista suunnittelua. Kurssin tehtävänä on tehä yks esitä, eikä se oo vaikeeta, mut jotenki toi enkku oli saanu mut niin raivonpartaalle, et ei oikein inspannu. Tein vähän lopputyöjuttuja ja surffasin facebookissa. Olin puol neljään ja lähin himaan.

Tein porukalle safkat, et mamin ei tarvinnu heti alkaa väsää ku se pääs töistä. Tän päivän suuremmoinen ateria koostu spagetista ja makeestachilitonnikalatomaatti kastikkeesta. En tykkää kauheesti spagetista ja tosta ruuasta on jääny mulle vähän traumoja ku viimeks ku olin oksennustaudissa, jouduin kattelee tollasta ruokaa uudestaan vessanpöntössä. Yäääääk. Syötiin ja mä lähin ulos. Katoin aamulla jotain lehtee missä oli kuva järven rannasta. Mul tuli sellanen fiilis, et tänään on pakko päästä jonnekkin missä on vettä ja luontoa. Niimpä, vedin vaatteet niskaan, pelleilin peilin edessä ja lähin pihalle.


Sain lainata Veeran wannabejopoa. Tykkään kyl kauheesti mun omasta Ponista, mut se täytyy huoltaa ennenku otan sen taas käyttöön. Se oli kaatunu kellarissa ja joku oli kai astunu sen päälle ja se oli vääntyny... Veeran pyörällä oli kiva mennä. Tykkään pyöräilystä, se on jotenki niin vapauttavaa! Kuuntelin Billy Idolia ja ajoin täpöö kohti Lammaslampea. Billy tulee suomeen 9.6 ja sinne mä meen. Se on mun 20v. synttäripäiväki! Ihan jees. Meillä on viel istumapaikat ja se on tällä kertaa hyvä juttu, koska sit ei tarvii kiirehtiä hyville paikoille, vaan voi käydä jossain syömässä ja jossain kivassa kuppilassa ennen sitä. Huomatkaa muuten mun pyöräilyyn just hyvin soveltuvat vaatteet. Haha. Mä tykkään ajaa mekossa. Joskus mulla on korkkaritki. Pleksit pitää olla et ei mee ötököitä simmuihin ja tukka täyty laittaa kiinni, et se ei menis ihan kauheeseen takkuun. En tykkää harjaamisesta.


Lammella oli nättiä. Vielä vähän harmaata, mut iloitsin tosi paljon ku näin pieniä versoja osassa puista. Siellä oli myös paljon valkovuokkoja ja muutama sinivuokko. Harmi, et taivaalle oli just tullu ohut verho, eikä aurinko paistanu niin täpöö ku aikasemmin. Onneks se verho oli kuitenki ohut ja oli kivan näköstä.


Lähin lammikolta ja ajoin J:n luo. Tällä kertaa kuuntelin Aerosmithiä, aahhhh. Ajoin kovaa ja fiilistelin. Perillä jeesasin Jiitä pois heitettävien kamojen kanssa ja otin viimeset kuvat kirjaan. Nyt vaan kaikki viimeset säädöt ja sit palautus. Huh. Toivon, et ois jo perjantai.

Ajoin vielä himaan Bon Jovia kuunnellen. Tommonen pieni pyöräilykierros luontoon piristää kivasta huonosti mennyttä päivää ja muutenki vähän alakuloista mieltä. Aurinko on toinen hyvä lääke ja tietty hyvä musa. Tykkään hengailla luonnossa, vaikka muuten koenkin että oon enemmän cityihminen. Nyt mulla ois kyllä vähän hinku päästä taas mökille Pertunmaalle. Tykkään meijän mökistä. Siellä ei oo sähköja ja se on rauhallisessa paikalla pienen lammen kupeessa. Siellä sielu lepää. Nykysin. Yhessä vaiheessa olisin ehkä mieluun hengaillu kotiseuduilla kavereiden kanssa, vaikka luonnossa oon aina viihtyny. Ajat muuttuu.

Nyt pitää taas mennä nukkumaan, että jaksaa herää mega aikasin ja lähtee kouluun. Aamu alkaa äikällä ja päättötyön kirjallisella osuudella. Se ei onneks oo niin puuduttavaa ku välillä voi vähän surffailla netissä kirjottamisen välillä.

Huomenna tulee Paon viimenen jakso, kääks!