Eka lapin reissu oli siis 2008. Se oli vaellusripari tuolla ykkösen kohalla. Mun eka kerta Lapissa. Lähettiin aaaaaikasin aamulla Myyrmäen kirkolta ja ajettiin Saariselälle. Oltiin myöhään illalla perillä. Matka ei oikeestaan tuntunu ees kovin pitkältä, ku siihen oli asennoitunu niin että tää kestää ja kaaaauuan.
Perillä oli jännä fiilis. Oltiin lähetty kesäisistä maisemista ja tultiin vähän karuihin ja viileisiin maisemiin. Oli siis elokuun eka viikko. Mentiin heti nukkuu, koska aamulla oli aikanen herätys.
Ekat päivät vietettiin Tievatuvalla, se on leirikeskus. Siellä oli aikaa vähän totutella ilmaan ja muuhunkin. Olin ihan myyty.
Leiriosio meni hyvin. Ripariporukka oli kiva, samoin työntekijät ja isoset. Ite olin apparina. Ekaa kertaa.
Sit koitti päivä lähtee maastoon. Stressattii Lauran (purokuvassa) kanssa mukaan pakattavista tavaroita. Kumpikaan ei ollu vaeltanu ennen ja piti tarkkaan huomioida, et ei tuu liikaa kamaa messiin.
Kun ekan kerran laitoin rinkan selkään, ajattelin, et tästä ei kyl tuu mitään. Rinkka paino muistaakseni 17 tai 18 kg ja tuntu ihan hullulta. Eka kilometri tuntu kauheelta. Rinkka paino ja vaatteita tais olla vähän liikaa kun tuli heti kauheen kuuma. Ulkona oli n. kuus astetta plussaa, mut heti ku liikku vähänkin rinkka selässä, tuli kuuma.
Matka alkoi sujua ja pysty nauttimaan ihanista maisemista. Rakkaus Urho Kekkosen kansallispuistoa kohtaan alko kasvaa. Meijän päivämatkat oli 10-15 km vähän reitistä riippuen.
Ekat ruokatauot oli aikamoista säätöö. Onneks mun ja Lauran ryhmyssä oli myös Sara, joka on partiolainen. Sara hoiti homman himaan sillä välin ku mä ja Laura yritettiin säätää jotain.
Ruoka maistu aina tosi hyvältä! Eikä ihme kun on kokoajan ulkona ja liikkeessä. Ruuat ei ollu kyllä kovin kaksisia, lounaaksi pussikeittoo ja päivälliseks jotain muuta pussiruokaa tai purkkilihaa. Ruisleipä ja voikin maistu taivaalliselta!
Säät oli aika sateisia ja kylmiä, mut välillä paisto aurinkokin. Sade ei ainakaan mua haitannu, koska olin niin rakastunu Saariselän ihaniin maisemiin.
Vaelluksen vikoina päivinä rinkka ei tuntunu enää yhtään niin painavalta ja matka taittu ihan helposti. Tuntu, että en oo olli ikinä niin hyvässä kunnossa kun sillon. Oli harmi, et vaellus oli vaan viin päivää, mut oli kyl siistii päästä takas Tievatuvalle syömään hyvää poronkäristystä ja peseytymään. Maastossa tarvii peseytyy haha. No kyl vähän voi puhdistautuu.
Sitten olikin jo himaan lähdön aika. Ajettiin yötävasten takasin. Nähtiin maailman pohjosin Lidl ja siitä oli pakko saada kuva. Dösämatka oli väsyny, mut mä en ainakaan saanu hirveesti nukuttuu. Aamulla ku oltiin tultu takas Vantaalle, oli aika jännä olo. Ihanku ois ollu huppelissa.
Reissu oli hyvä ja alettiin heti suunnitella toista. Lisää ripareitae Lappiin ei ollut tiedossa, täytyi siis keksiä jotain muuta. Onneks meijän seurakunta järkkäs nuorten vaelluksen. Sinne siis!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti