25.4.2010

LappiLove 2009

Elokuussa 09 koitti vuoden ajan ootettu toinen vaellusreissu Lappiin. Samaan mestaan ku viimekski. Kokonnuttiin taas aikasin aamusta Myrtsin kirkolle ja sitten menoks. Osa matkaseurasta oli samaa kun viimeks, mut mukana oli myös uusia. Mun telttakavereina oli Laura ja Sara, niinku viimekski. Will oli semisti kipeenä ja käytti mun olkapäätä tyynynä melkein koko matkan Lappiin. Will on mun vakio matkustuskaveri. Pysähdyttiin muutamia kertoja syömään ja sillee. En malttanu oottaa, et päästän perille! Olin ku pikkulapsi jouluna.


Tokavika pysähdys oli Rovaniemellä (?) Santa Parkin vieressä. Tultiin dösästä ulos ja meitä ootti iso ylläri. Ulkona oli 25 astetta lämmintä! Se on ihan hulluu! Viimeks oli just joku 6 astetta. Jännää. Juostiin kaikki ihan tohkeissamme Santa Parkkiin. Hengattiin sielä hetki ja jatkettiin matkaa. (Ps. Eiks tollanen lökärihousutyyli sopis mulle aika hyvin? Hahah ku istuu pitkään dösässä on pakko laittaa rennot vaatteet ja unohtaa milt näyttää..)

Oltiin perillä taas aika myöhään Tievalla. Vaihettiin vaelluskuteet päälle ja tehtiin vikat tarkistukset rinkkoihin. Meille oltiin tilattu taksi, jolla mentiin joitain kilsoja pidemmälle vielä. Taksi jätti meijät lähelle Suomujokee, me hetettiin rinkat selkään ja käppäiltiin pikkumatka ekalle leiripaikalle. Mun rinkka paino tällä keltää 22kg ja mua pelotti, et miten jaksan. Se tuntukin ihan kevyeltä. Näköjään parin vuoden salitreenillä on vaikutusta johonki. Mua jännäs myös se et miten saan nukuttuu. Edellisellä vaelluksella yöt meni perseelleen ja sain nukuttuu 2-5h per yö. Mul oli tosi kylmä aina. Sain uuden makuupussin joululahjaks edellisenä jouluna ja se oli mulla nyt ekaa kertaa käytössä. Fiilis oli ihana ku ryömin pussiin ja nukahin samantien ja heräsin aamulla pirteenä, ah!


Reitti oli eri kun viimeks, mut käytiin samoissakin paikoissa. Koko viikon oli se n. 25 lämmintä. Ei ihan normaalia, mut kelpas kyllä. Olin kaikesta niin fiilareissa, et välillä joillain tais mennä vähän hermokin ku kokoajan hehkutin jotain ja olin ihan omissa onnellisissa maailmoissa.


Mä tykkään vaeltaessa olla aika paljon hiljaa ja miettii omii asioita. Mennään kyl isossa ryhmässä ja välillä tulee heitettyy läppää ja jutskailtuu, mut on myös kiva olla vaan hiljaa.


Tällä kertaa halukkaat pääs vähän peseytymäänki, toisin ku viimeks. Oli niin siistii päivän jälkeen pulahtaa tunturipyrossa tai lammikossa. Vesi oli kyl aika hyytävä välillä, mut se oli vaan hyvä ku muuten oli niin helle.


Ruokaa ja leipää tuli taas syötyy ihan törkeesti. Lappi on ainoo paikka missä en koe ollenkaan morkkista, vaikka söisin mitä. Mulla on muutenkin aika tosi hyvä olo siellä. Vaikka näytän juntilta ja oon rähjänen, tunnen oloni hyväks.


Viime reissun kohokohta oli varmaankin Sokostin (718m) huiputus. Tultiin puolilta päivin Luirolle ja tehtiin leiri, syötiin lounas ja jätettiin kaikki ylimääräset kamat leiriin ja lähettiin kohti Sokostia. Matkaa oli 5km per suunta ja siitä iso osa pelkkää nousua. Sokostin juurella osa porukasta jäi sinne hengailemaan ja muutama lähti huiputushommiin. Will lähtii pinkoo samantien ja mä tulin perässä. Oli niin magee fiilis ku Will oli kadonnu valehuipun taakse, eikä näkyvissä ollu muita. aurinko paisto ja mä kiipesin yksin jyrkkää ja kivistä mäkea ylös. Oli sairaan kuumaa ja kivet oli isoja ja heiluvia. Se tuntu isoimmalta saavutukselta koskaan, ku pääsin huipulle. Siellä oli tuulista, mä kattelin ympärille ihastuneena. Ne maisemat ja se fiilis oli jotain niiiiiin upeeta! Will puuhaili jotain omia ja mä nautin mun protskupatukasta, jonka olin säästäny huipulle. Pikkuhiljaa muutki huiputtajat saapu perille.


Oltiin hetki yhessä ja lähettiin alaspäin. Se oli hauskaa ku pääs hyppimään kiveltä toiselle. Tultiin takas Luirolle, vaihettiin uikkarit ja paineltiin koko possella Luirojärveen uimaan. Oli kiva lilluu keskellä tuntureita auringon paisteessa, LÄMPIMÄSSÄ vedessä.


Illat oli aina ihanan rentoja. Tosin ei varmaan niiden mielestä ketkä oli joutunu jäämään meijän kanssa samaan mestaan yöks. Pidettiin aika kovaa mekkalaa ja meijän läpät oli ehkä maailman huonoimpia. Myös iltasin oli lämmin, eikä tarvinnu laittaa hirveitä kerroksia päälle. Yhtenekään iltana ei tullu vettä ja pysty istuu maassa. Mä rakastan maassa istumista! Haha kuulostaa tyhmältä, mut se on siistii. Tykkään siitä et Lapissa ei tarvii miettii mihin istuu ja et likaantuuko vaatteet. AH. Oon lunnon lapsi.



Sitten kohta olikin jo vika ilta. Mun mieli oli vähän maassa, mut nautin vielä vikasta illasta täysillä. Juotiin kaakaota ja syötiin lettuja. Letut on parhaita. Jos pitäis välita jälkkäri mitä söis lopun ikäänsä, se ois letut. Ne on vaan niin hyvä. Rasmus ja Anne oli bongannu yheltä reitiltä lakkoja ja ottanu messiin. Kilttinä ne jako niistä jokaiselle vähän lettujan kanssa!


Keksittiin Saran (ei mun telttakamun) kaa ottaa vähän kuvia. Leitkittiin, että tehtäis Lappityttökalenteri. :D Saralla oli mukana kaks isoo huivia, puettiin vaan ne päälle ja keikisteltiin purossa ja kanervien päällä. Kuvista tuli hauskoja ja meillä oli kivaa!


Nukuttiin ja sit koitti lähtöpäivä. Viimeset fiilistelyt ihanissa maisemissa, vika lounas ja sit hirvee spurtti takas Tievalle. Saatin lupa lähtee pienellä porukalla ilman vetäjiä, ku osattiin reitti itsekkin. Matkaa oli 6km ja me tultiin se tunnissa. Tultiin aika kovaa.

Perillä meitä ootti sauna ja poronkäristys. Tällä kertaa ei lähetti ajamaan yöllä, vaan lähettiin vasta seuraavana aamuna. Hengattiin Tievalla, pidettiin pientä iltaohjelmaa ja sit piti mennä nukkuu. Mä en ollu ohjelmassa mukana, koska halusin vielä fiilistellä ihanaa Lappia. Istuin puron varressa melkein tippa linssissä ja nautin. Mut jouduttiin erikseen hakee nukkumaan. Uni tuli hyvin ja aamulla sitten lähettiin taas Vantaata kohti. Pysähdyttiin taas Santa Parkissa ja käytiin moikkaamassa ihan oikeeta joulupukkia! Saatin kaikki toivoa jotain. Ostettiin sieltä myös vähän tuliaisia. Ostin J:lle poronpipana-karkkeja, haha. Tällä kertaa mä käytin Willin olkapäätä tyynynä ja nukuin suurimman osan matkasta. Oltiin illalla myöhään taas Myrtsissä. Sanottiin heipat ja lähettiin koteihin muistelemaan hyvää reissua.

Seuraavaa vaellusta odotellessa!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti