Inttileskitunnelmia

Eilinen oli ihan kamala, mun ja Juuson ahdistavin päivä mitä koskaan. Mä lähdin aamulla töihin ysiks ja Juuso jäi vielä kotiin kun oli lähdössä Santtikseen vasta vähän myöhemmin.  Voi sitä itkun ja ahdistuksen määrää kun oli aika jolloin mun piti astella ovesta ulos... Meen yleensä Viivin kanssa samalla junalla, mut nyt lähdin jo aikasemmin kun en halunnu nähä ketään. Matkalla kuuntelin W.A.S.P.ia ja purin hammasta. Töissä meni ihan hyvin.

Kun pääsin himaan, tulin taas normisti Viivin kanssa samalla junalla, kävin nopsaa mannissa hakemassa Anttilista Whitesnaken boxin. Mulla meni hermo E-onin sähköntyrkyttäjän kanssa. Hyvä et en alkanu itkee kun en menannu päästä sen luota pois. Aluks yritin kohteliaasti sanoo, et ei kiitos ja et mulla on kiire mut lopulta kauheen jankkaamisen jälkeen jälkeen lähdin vaan kävelee. Mur.

Odotin millanen ahdistus tulee kun tuun kotiin. Tulihan se. Yritin syödä, tuli heti huono olo. Kokoilin itteeni ja lähdin salille. En oo ikinä nähny et meijän salilla oli niin paljon lössiä. Treeni jäi vähän tyngäksi, kun kaikkiin laitteisiin oli kokoajan jonoa ja mun piti ehtiä vielä kauppaan.

Kun tulin salilta himaan, sitten se ahdistus alkoikin. Mua vaan itketti ihan hullusti. En saanu taaskaan syötyy kunnolla, kun en vaan saanu mun rahkaa alas. Katoin satuhäitä. Ei olis ehkä pitäny kun olin niin surullinen ja sit samalla liikuttunu = lisää itkua. Iltasella juttelin vielä vähän Veeran kanssa facessa, mut sit yritin mennä semi aikasin nukkumaan, kun edellisenä yönä ei sattuneista syistä saanu nukuttuu kovinkaan hyvin. Yritin kuunnella vähän musaa. Reilun tunnin pyöriskelyn jälkeen itkin itteni ihan kirjaimellisesti uneen...

Mua tavallaan nolottaa tää ahdistus ja itkeminen ihan sikana. Mä en oo mikään vauva, jonka tarviis itkee kenenkään perään.  Mä tiedän sen, et kaikki on ihan hyvin ja mä pärjään ihan hyvin täällä mut en vaan voi reaktioilleni mitään. Enkä mä myöskään jaksa lässytystä siitä, et kaikki menee ihan hyvin ja ahdistus helpottaa. TIEDÄN. Nyt ei vaan vielä tunnu siltä. Tiedän myös että ikävöinti tekee välillä hyvää, vaikka ei tunnukkaan kivalta. On varmasti supersiistiä kun Juusbe tulee ekoille lomille.

Odotan et nää pari ekaa viikkoo on ohi, kun sen jälkeen alkaa varmaan jo vähän helpottaa. Hirveen innolla en odota tulevaa viikonloppua kun Santtiksessa on omaistenpäivä. Tavallaan tosi ihanaa et pääsee kattomaan Juusoa, mut se on niin pikanen keissi et alkaa varmaan taas surettaa kun pitää lähtee.

Hetken aikaa sitten heräsin. Tuntuu kun silmissä olis jotain neuloja. Kauhee pistely. Väsyttää ihan perkuleesti ja tuntuu tyhmältä olla täällä kotona yksin. Aamut onneks menee aina rutiilissa, ylös, puurot tulille, omppu naamaan ja kahvi tippumaan.

Kohta lähden töihin. Tällä viikolla mulla tulee olemaan kuvauskeikkoja. Parissa ekassa oon lähinnä oppilaana, mut loppuviikosta meen kuvaamaan ihan yksin. Mua jännittää.

Sovittiin Veeran kanssa, et tänään mennään Lady Lineen zumbaamaan. Tuun varmaan niin vihaamaan sitä, mut täytyyhän se kokeilla. Sain Myrtsin Lady Lineen sellasen viiden kerran kokeilukortin, jota aijon tällä viikolla käyttää. Tänään se Zumba ja sali, perjantaina varmaankin Bodycombat jos uskallan. :D En koe olevani mikään ryhmäliikkuja.

Tuun varmaan palaamaan näihin inttileskiasioihin vielä useeseen otteeseen, tässä alkufiilikset. Toivon, että tää ilta menee vähän paremmin kun eilinen. Ainakin oon niin väsyny, että vois tuulla että uni tulee edes paremmin. Nyt täytyy mennä laittautumaan ja lähteä duuniin!