Oli kiva jutella kaikkea. Sitä juttua riittikin kun viime näkemisestä vierähti vähän aikaa. Mun olo helpottu tosi paljon kun Laura oli täällä. Ja kun Lauran oli aika lähteä, mulle jäi hyvä fiilis. Kiitoksia seurasta. :)
Mutta kuinkas sitten kävikään... Miten yks pikku juttu voi tehdä sellasen fiiliksen joka tuntuu siltä et kaikki kaatuu? Oottelin josko Juusbe olis voinu tänään soittaa ekaa kertaa. Ei pystynyt, eikä siinä mitään. Siihen olin varautunukkin. Laitto viestiä et huomenna pääsee soittamaan kun illalla on vähän vapaata. Ihanaa, mutta mä oon leffassa............... Mä oon niin kauan oottanu et päästäis vaihtaa edes pari sanaa ja sit mä oon leffassa. Toivottavasti ajat osuis niin että voitais puhua.
Nyt mä sit oon ihan samanlaisissa fiiliksissä kun muinakin iltoina. Tyhmää, mut mä en oikeesti voi näille vammasille fiiliksille mitään. Toivottavasti saan nukuttuu ja huominen päivä on parempi. Mulle suositeltiin univaikeuksiin yhtä luontaistuotetta ja tänään kävin hakemassa sitä. Lähti heti testiin. Mullahan on aina välillä muutenkin ongelmia unien kanssa.
Mun on pakko saada nukuttua tänä yönä, että pysyn hereillä siellä leffassa. Muutenkin alkaa jo sekin ahdistaa et oon töissä ihan superväsynyt. Huomenna pääsen jo ehkä tositoimiin. Pakko siis edes yrittää nukkumista. Mä haluun, että tää paska fiilis menis jo pois. Mä en jaksa. Yritän kokoajan ajatella positiivisesti ja sillein mut onhan se nyt ihan helvetin vaikeeta tässä vaiheessa opetella olemaan yksin kun on isosta perheestä ja aina ollu kotona joku ja Juusonkin kanssa ollaan asuttu jo reilu vuosi saman katon alla.
Jälleenkerran: Kiitos, anteeksi ja hyvää yötä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti