Santahamina 13.1.

Tänään oli kauan odotettu omaistenpäivä Santahaminassa. Mä heräsin aamulla jo aika aikasin, ennen herätyskelloa. Mulla meni perhosia vatsassa, oli menny jo eilisestä illasta. Olo oli kun just ihastuneella, joka venaa et näkee ihastuksensa. Kiemurtelin himassa ja kattelin kelloa. Päivi ja Luukas tuli hakemaan mua 12 aikaan ja sit ajettiin Santtikseen. Mua oltiin varoteltu et siel on kylmä, joten laitoin moonbootsit (tai niinku meijän perheessä sanotaan eli läskit) jalkaan.

Kun päästiin perille, mä meinasin ratketa jännityksestä. Mun sydän hakkas täysii, huimas ja olin ihan sekasin. Bongasin Lotan, sekin oli vähän samoissa fiiliksissä. Jäätiin yhessä kattomaan jos nähtäis meijän miekkosia kun tapahtuma alkoi.

Luukas tuli nykäsee mua yhessä vaiheessa hihasta, ne oli bongannu Juuson. Siinä vaiheessa tuntu et räjähdän. Onnesta, ikävästä, kaikesta. Virallinen osuus loppui ja päästiin Juusben luo. Voi vitsi sitä fiilistä kun pääs halaamaan pitkästä aikaa... Oli itkussa pidättelemistä, muutamia kyyneltä valahti Juuson kurkkusalaateille. Olin aika onnellinen kun tohon pääsin.  Komeeltahan se jäbä näytti niinku kelasinki.

Päästiin heti syömään hernekeittoa. Käytiin myös sotkussa ja Juuso sai esitellä meille tupaansa. Meinas kokoajan vähän itkettää. Ihan siis onnesta vaan. Turhaan stressasin et olis ollu ahdistavaa.

Saatiin myös pitää vähän kahdenkeskeistä aikaa. Oli ihanaa jutella ihan kasvotusten kaikista viikon tuntemuksista ja olla lähellä. Olin kuullu et tuolla pitää olla varovainen et homma ei mee liian läheiseks, mut ihan tosi monet siellä kulki käsikädessä ja anto pusuja ihan julisesti ja näkyvästi. Ei Juuso edes ollu saanu mitään ohjeita tohon asiaan. Ehkä se on sit siellä valatilaisuudessa vähän eri juttu. Nyt pääsin hetkeks kainaloonkin. Tuntu superhyvältä kaikki. Myös Lotta pääs Juhan syleilyyn.

Omaistenpäivä kesti kolme tuntia. Se aika meni ihan super nopeesti! Tuli kyl kaikinpuolin hyvä fiilis, vaikka lähteminen tuntukin haikeelta ja samantien iski ikävä. Nyt tää ikävä ei enää tunnu niin ahdistavalta. Nyt on sellanen hyvä ikävä, että vaan kaipaa toista hullusti. Juuso pyys mut huomenna käymään siellä illalla. Meen töistä suoraan. Pääsee syömään soden munkit. Tänään ei pygenny syömään kun olin niin jännittyny.

Esa ja Jonna käväs äsken täällä meijän luona vähän pitämässä mulle seuraa. Kyselin Esalta hirveesti kaikkii inttijuttuja. Esa kerto ihan siistejä juttuja. Monet kaverit on vaan kertonu juttuja mitkä on ollu perseestä, mut nyt kuulin semmosista mitkä on ollu jees.

Nyt mua vähän pelottaa et pärähdän kipeeks... Ekasta viikosta selvitty suunnilleen ehjänä, stressi helpottanu, mitäs sillon yleensä käykään? Mä tuun kipeeks. No toivotaan parasta että en, tällä hetkellä mua kolottaa ja paleltaa vähän uhkaavasti. Lämpimään suihkuun siis!

Eka viikko takana, helpotus. Enää viis päivää ja rakas sotamies tulee kotiin!